Aihearkisto: Kaapit

Ammattijärjestäjä vaatekaappikurssilla – miten kävi pieruverkkarien?

”Hei, olen Ilana ja minulla on krooninen vaatekriisisyndrooma.”

Jos osallistuisin anonyymien ongelmapukeutujien kokoukseen aloittaisin puheenvuoroni näin. Sitten jatkaisin:

”Kaikki alkoi kahdeksankymmentäluvulla, kun Seppälä ja MicMac olivat kuuminta hottia … (lisää tähän pitkä tilitys, johon sisältyy hikoilua pukukopeissa, vaatteita, jotka kestävät juuri ja juuri ensimmäiseen pesuun, lihomista, laihtumista, vaivaisenluita, värianalyysejä, ahdistusta siitä, miten vaatetehtaat maailmalla sortuvat ihmisten päälle, vuoden mittainen vaatteiden ostolakko jajaja)… Nyt kolmenkymmentä vuotta myöhemmin tämä kaikki on johtanut siihen, että vaatekriisini on kroonistunut pysyväksi tilaksi.”

Tähän oireyhtymääni kuuluu:

  1. Aliostaminen (minulla on yhdet oikeaa kokoa olevat housut ja kahdet väärää kokoa olevat rintaliivit)
  2. Sovitusmaratonit ennen Tärkeitä Tapaamisia (jospa tuo kaksi kokoa liian pieni jakku sittenkin on se puuttuva pala business casual -asustani)
  3. Toimistopäivät lökäpöksyissä, joiden perssauma ratkesi vuonna 2013 (toimistoni sijaitsee sänkyni vieressä, joten voin kätevästi käyttää samoja vaatteita myös yöasuina. Marie ”naiselliset kotiasut” Kondo itkisi, jos näkisi, miten hyvin meikäläisellä tuuletus toimii!)

Ajattelin, että olen palastuksen tavoittamattomissa, kunnes Caps lookin Iina Lappalainen kutsui minut mukaan Vaatekaappi haltuun kapselipuvustolla -verkkokurssilleen.

Kapselivaatekaappi on omista vaatteista koottava kompakti, yhteensopiva kokonaisuus, jota päivitetään vuodenajan mukaan. Iina lupasi minun parantuvan vaatekriiseistäni ikiajoiksi kurssin avulla. Aika kova lupaus!

Seuraavassa kerron oire oireelta, millaista hoitoa sain vaatekriisisyndroomaani tällä Suomen vaatekaappigurun kuurilla.

Ammattijärjestäjän vaatekaappi ennen. Jälkeen-kuva postauksen lopussa.

Vertaistukea ostoskammoisille

Vaatekaappi haltuun kapselipuvustolla -kurssiin liittyy mainio Facebook-tsemppiryhmä, jossa pääsin heti avautumaan kroonistuneista ongelmistani. Ryhmästä löytyi myös muita aliostajia, vaikka kurssilaisten keskuudessa kenties yleisempi ongelma olikin yliostelu.

Aliostaminen johtuu yleensä joko shoppailukammosta tai ostohalvaannuksesta. Shoppailukammoinen inhoaa kaupoissa kiertelyä. Ajatuskin kelmeästi valaistuun sovituskoppiin ahtautumisesta – riisu–pue–riisu–pue–riisu–pue–toista–riisu–pue–riisu–pue – nostaa kylmän hien shoppailukammoisen otsalle.

Ostoparalyysin aiheuttaa niin sanottu Rana Plaza -shokki – ei kannata ostaa mitään, koska kaikki vaatebisnes on pahan asialla, alistaa kehitysmaiden ihmisiä ja saastuttaa luontoa. Taustalla on usein toistuvia laatupettymyksiä. Ostohalvaantunut ei usko, että mikään vaate olisi siihen laitettujen eurojen väärtti riippumatta merkistä tai hinnasta. Lumppua mikä lumppua.

Aliostajan harvat hyvät vaatteet kuluvat ennen aikojaan, koska niitä on niin vähän, että ne ovat jatkuvasti käytössä.

Vaatekaappikurssi ei taianomaisesti täyttänyt garderoobiani juuri omalle kropalleni mittatilausommelluilla eettisillä laatuvaatteilla. No, sitä en varsinaisesti odottanutkaan.

Sen sijaan kurssilla tehtiin mainio tehtävä, joka selkeytti käsitystäni omasta tyylistäni, siitä millaisista vaatteista pidän. Varsinaisen kapselin tekeminen puolestaan paljasti myös vaatekaappini aukkokohdat. Jos en omista siistejä housuja, joudun menemään liiketapaamisiin mekossa – johon sopivia bisnessiistejä kenkiä en omista.

Kun oma tyyli on timantinkirkkaana mielessä, aliostajakin tietää, mitä tahtoo ja osaa välttää vaatepettymykset. Kapselin aukkokohdista voi tehdä puutelistan, joka toimii myös ostoslistana. Epätoivoinen harhailu kaupoissa on näin minimoitu.

Arvioni: Luulin tietäväni oman tyylini, mutta sain yllättyä siitä, miten vahvasti se veti tiettyyn suuntaan. Osaan nyt valita itselleni vaatteita paremmalla itseluottamuksella.

Mutta kun mulla ei ole mitään päälle pantavaa!

Iina lupaa, että kapselin kokoamisen jälkeen ”mulla ei ole mitään päälle pantavaa” -kokemus muuttuu muotoon ”minkä näistä mahtavista vaatteista laittaisin tänään päälleni”.

Minulle tuttu tilanne on, että jonkin erityisen tapahtuman edellä päädyn sovittelemaan puolet vaatteistani olematta tyytyväinen yhteenkään asukokonaisuuteen. Vaatehuoneeseen jää tällaisen bakkanaalin jäljiltä hervoton kaaos.

Sovitusmaratonien taustalla on liian täysi vaatekaappi tai tyytymättömyys omaan kroppaan.

Suomalaisten vaatekaapeissa on keskimäärin noin 300 vaatetta, joista saa satojatuhansia vaateyhdistelmiä. Ei ihme, että asua on vaikea valita. Rajattu, yhteensopivista vaatekappaleista muodostettu puvusto poistaa valintaongelmat, koska kaikki vaihtoehdot näkee kerralla.

Omat sovitusmaratonini eivät varsinaisesti johdu ruuhkasta vaatehuoneessa. Viimeksi kun laskin, minulla oli alle sata vaatetta. Mutta olen usein tyytymätön siihen, miltä ne näyttävät päälläni.

Kapselivaatekaappi ei ole suoraan lääke siihen, että vaatteiden kantaja alkaisi rakastaa peilikuvaansa. Sitä on kuitenkin helpompi rakastaa, kun on valinnut kapseliinsa ne vaatteet, joissa omissa silmissään näyttää mahdollisimman hyvältä. Caps lookin kurssi onkin ehdottomasti kehopositiivinen – kaikenlaisia kroppia arvostava.

Vaatekaapit ovat kaikkiaan herkkää aluetta. Niistä löytyy muistutuksia kelpaamattomuudesta (joita jostain käsittämättömästä syystä kutsutaan tavoitevaatteiksi), kariutuneita toiveita (hääasu liitosta, joka päättyi vuosia sitten) ja toteutumattomia unelmia (korkokengät, jotka ostit, kun uskoit saavasi kutsuja jetset-juhliin harvase viikko), ikuisesti menetetty nuoruus (ne festaripaidat).

Vaatekaappikurssin ohjelmaan kuuluu stylisti-tietokirjailija Sohvi Nymanin verkkoluento, jolla hän kertoo vartalotyypeistä ja vaatteista, jotka tuovat itse kunkin parhaat puolet esiin. Sohvin sanoma on, että jokainen on ihana juuri sellaisena kuin on – ja ihana on Sohvi itsekin! Harvalla on tällaista kykyä saada naiset rakastamaan omaa kroppaansa.

Arvioni: käsitykseni itsestäni pukeutujana selkiytyi ja osaan nyt paremmin ennakoida ne tilanteet, joissa pukeutuminen ei olekaan yhtä helppoa kuin kotipöksyjen vetäminen jalkaan. Sohvin luennosta annan viisi sydäntä <3 <3 <3 <3 <3

Lökäpöksyni mun

Jos ihminen kotioloissaan viihtyy takasaumasta ratkenneissa verkkareissa, joissa on maalitahroja polvissa, haittaako se varsinaisesti ketään? No ei haittaa! (Ja perheenjäsenten, jotka näystä eniten pääsevät nauttimaan, pitää sietää toisissaan pientä epätäydellisyyttä.)

Vaatekaappi haltuun kapselipuvustolla -kurssi aloitetaan sillä, että jokainen osallistuja tutkii, millaisiin tilanteisiin vaatteita tarvitsee. Tärkeä oivallus kapselikurssilla oli, että ihmisellä ei tarvitse olla vain yhtä kapselia vaan kapselipuvustoja voi muodostaa eri pukeutumistilanteita varten.

Tajusin, että kotivaatteista voi tehdä oman kapselin! Lisäksi kaappia siivotessa löysin takarivistä muutamia käyttämättä jääneitä vaatteita, joilla päivitin kotikapselini tälle vuosikymmenelle.

Arvioni: Kurssia auttoi minua löytämään omasta kaapistani vaatteita, jotka sopivat kaikkiin elämäni erilaisiin tilanteisiin.

Miksi hukkaisin ainutkertaisia minuutteja elämästäni tuskailemalla vaatekaapin äärellä?

Siistien vaatteiden kapseliini tuli 17 vaatetta, jotka ovat pääasiassa mustavalkoisia tai mustia. Värejä lisään huiveilla. Ostoslistalla on muun muassa bisnesasiallinen bleiseri ja housut sekä alusvaatteita.

Kapselin tekeminen sujui minulta nopeasti – noin puolessa tunnissa – koska Iina antaa siihen niin teräksiset ohjeet, ettei hommassa voi kuin onnistua. Samalla poistin vääränkokoiset ja risat vaatteet – paitsi rakkaita kotihousujani. Ne ovat nyt pitkässä saattohoidossa.

Vaatekaappini ei ollut pahassa kaaoksessa, mutta siivosin sen silti ja siistinä se on pysynyt. Minulla on väsyneenä taipumus jättää vaatteita vaatehuoneen lattialle, vaikka puolikäyttöisten koukut ovat 20 sentin päässä pukeutumispaikastani ja pyykkipussi melkein 40 sentin. Järjestyksen ylläpito on väsyneenäkin helpompaa, kun vaatteita on käytössä vähemmän.

Kokonaisarvioni kurssista: En tahdo hukata ainutkertaisia hetkiä elämästäni tuskailemalla pukeutumiskysymysten kanssa tai siivoamalla kaapistani pukeutumismaratonin jättämää kaaosta aina vain uudelleen. Teen mieluummin jotain ihan muuta, mihin minulla on kurssin ansiosta nyt myös mahdollisuus. Yhdynkin niihin 93 prosenttiin kurssin käyneistä naisista, jotka voisivat suositella kurssia ystävilleen! Sitä paitsi allekirjoitan kurssin opit mielihyvin myös ammattijärjestäjänä.

Jos tunnistat itsesi siitä, että kipuilet asuvalintojen kanssa, kaappisi menee helposti sotkuun, vaatteita on paljon, mutta ei mitään päälle pantavaa, tai vaatteita on vähän, mutta et löydä mitään ostettavaa, ehdotan, että hyppäät mukaan Caps lookin kurssin seuraavalle kierrokselle.

Kurssilla saat käyttöösi toimivan kaavan oman kapselipuvuston kokoamiseen, järjestät vaatesäilytyksesi uudelleen, niin ettei se enää mene sotkuun, ja, mikä parasta, voit heittää pysyvät heipat pukeutumiskriiseille. Kurssi alkaa maanantaina 27.11. ja kestää viisi viikkoa.

Paikka kaikelle tarjoaa nyt Caps lookin Vaatekaappi haltuun kapselipuvustolla -verkkokurssin hinnasta 10 euron alennuksen koodilla paikkakaikelle. Kurssin normaalihinnan 97 euroa sijaan maksat siis 87 euroa.

Aikaa lähteä kurssille mukaan on vain perjantaihin 24.11. asti, joten ilmoittaudu pian! Tästä klik!

Kampanjakoodilla paikkakaikelle saat lisäbonuksena Paikka kaikelle -blogin e-oppaan Lumpuille kyytiä! Ammattijärjestäjän parhaat niksit vaatteiden vaivattomaan kierrättämiseen. E-oppaan arvo on 17,90 euroa ja sen saa tällä hetkellä vain osallistumalla kurssille. Tästä pääset mukaan kurssille ja lunastat samalla oppaasi.

Lumpuille kyytiä -opas auttaa sinua, kun siivoat tai järjestät vaatekaappia ja haluat nopeasti eroon ylimääräisistä vaatteista.

  • Opit tehokkaan lajittelumenetelmän, jonka ansiota siivoat kaappisi puolet nopeammin
  • Saat pettämättömät valintakriteerit sille, mitkä vaatteet kannattaa myydä ja mitkä joutavat tekstiilikeräykseen
  • Tiedät paikat, joihin voit toimittaa poistovaatteesi.

Mukana on myös kätevä pikaopas, jonka voit tulostaa ja kiinnittää seinälle raivatessasi vaatekaappia. E-opas toimitetaan sinulle 8.12. jälkeen.

 

 

Ps. Tykkään Caps lookin kurssista siksikin, että kurssin tuotosta 5 prosenttia Naisten Pankille kehitysmaiden naisten yrittäjyyttä tukemaan <3

*Yhteistyössä Paikka kaikelle ja Caps look.

Ammattijärjestäjän vaatekaappi kurssin jälkeen. Siistien vaatteiden kapselissa on 17 vaatetta.

Ammattijärjestäjä vinkkaa: näin järjestät rennot vaatteidenvaihtokutsut

Vaatekutsut

Tiesitkö, että keskimääräisessä vaatekaapissa on noin 300 vaatekappaletta? Mieti nyt omaa kaappiasi: miten moni vaatteistasi on säännöllisesti käytössä? Tavallinen arvio on, että viidennes. Se tarkoittaa, että kaapissasi on 240 vaatetta ihan vain säilymässä.

Hutihankinnat ja tavoitevaatteet tukkivat kaapin

Koska pääsen ammattijärjestäjänä kurkistamaan kaappeihin, tiedän, että monissa säilytysreserviin päätyneissä vaatteissa roikkuu vielä kaupan laput. Huti tuli, mutta minkäs enää voit?

Osa hyväkuntoisista vaatteista on joutilaina siksi, että ne ovat niin sanotusti kutistuneet kaapissa. Takaraivossa tykyttää pelko, että jos ne laittaa pois, ei enää koskaan laihdu. Vapaudu taikauskosta: laihtuminen ei riipu vaatekaapin sisällöstä!

Vaatekaappiin pitäisi siis tehdä tilaa, mutta mitä hutihankinnoille ja tavoitevaatteille voi tehdä? Naistenvaatteiden kauppa käy netissä ja kirpputoreilla nihkeästi, koska tarjontaa on valtavasti. Sitä paitsi hinnoittelu, kuvaaminen, kuvailujen rustaaminen, yhteydenpito ostajiin tai jatkuva kirppispöydän siivoaminen – myyminen on järjettömän vaivalloista! Lahjoittaminenkin tökkii, sillä ostohinnaltaan arvokkaiden tai uutta vastaavien esineiden antaminen pois ilmaiseksi tuntuu samalta kuin eurojen heittely maantien laitaan.

Pattitilanne. Vai onko?

Saat sen mistä luovut

Luopumisen tuskaa helpottaa huomattavasti, jos ei tarvitse luopua vastikkeetta. Oma pitkäaikainen suosikkini vaatteiden kierrättämiseen on ystävien kesken järjestettävät vaatteidenvaihtokutsut. Ensimmäiset kutsuni järjestin jo kuusi vuotta sitten, viimeisimmät olivat tasan viikko sitten.

Vaatteidenvaihtokutsujen järjestämiseen tarvitset:

  • Ystäviä
  • Mahdollisesti myös ystävien ystäviä
  • Kodin tai muun kokoontumistilan
  • Kahvia tai kuohuvaa, mahdollisesti pientä purtavaa
  • Henkareita
  • Ylimääräisiä vaatteita, kenkiä, asusteita ja koruja

Olen järjestänyt useat vaatekutsut ja ollut vieraana muutamissa. Tässä neuvoni, joita noudattamalla saat onnistuneen tilaisuuden, jonka järjestelyistä ei ole liikaa vaivaa.

Vaatteidenvaihtokutsut

Nämä vaatteet vaihtoivat omistajaa jo vuonna 2011. Kirpputoritanko on osoittautunut käteväksi hankinnaksi vuosien mittaan.

Huomioi kiire – kutsu ajoissa

Kutsu kannattaa esittää ajoissa, sillä ihmiset ovat nykyään huomattavan kiireisiä. Kuukausi on hyvä varoaika. Itse tykkään tehdä kutsusta Facebook-tapahtuman. Se on superhelppoa ja kaikki kutsutut tavoittaa kerralla. Samalla voi kootusti seurata ketkä pääsevät tulemaan.

Kannattaa kutsua reilu määrä kavereita, sillä mitä enemmän vaihtomateriaalia, sitä hauskemmat kutsut. Halutessasi voit pyytää kavereitasi ottamaan omia kavereitaan mukaan.

Pyydä mukaan kaikenkokoiset ystävät

Joillakin on se käsitys, että vaatekutsuille kannattaa kutsua vain samaan vaatekokoon pukeutuvia ystäviä. Minusta kokoa tärkeämpää on, että paikalle saapuu riittävästi vieraita, vähintään seitsemään tai kahdeksan.

Monet tuovat tullessaan itselleen pieneksi tai suureksi käyneitä vaatteita ja kun väkeä on tarpeeksi, kaikille löytyy jotakin. Asusteita ja koruja voidaan vaihtaa koosta riippumatta.

Rätit eivät kuulu vaatekutsuille

Rentoihin kutsuihin ei sovi osallistujien kassien ratsaaminen ovella. Jokainen tuo juuri niin monta vaatetta kuin parhaaksi katsoo. On turha asettaa minimi- tai maksimimääriä, sillä voit olla varma, että materiaalia riittää kaikille joka tapauksessa.

Sitä paitsi tiukkojen vaatimusten puuttuminen laskee osallistumiskynnystä. En pidä vaarallisena edes sitä, että joku saapuu tyhjin käsin.

Yhtä kuitenkin toivon vieraitani: vaatteiden pitää olla käyttökunnossa ja siistejä, mielellään myös kohtalaisen ajanmukaisia tai sitten ajattomia klassikoita. Kukaan ei tahdo nyppyistä ja kulahtanutta lumppua edes ilmaiseksi.

Vältä penkomiskasoja

Parasta on, jos sinulla on käytössäsi tai saat lainaan vaaterekin. Vaatteita on nimittäin mukavin selata, kun ne on ripustettu henkariin. Jos et saa omasta kaapistasi irrotettua riittävästi henkareita, joku ystävistäsi voi lainata niitä.

Henkareita voi ripustaa ovenkahvoihin, hyllyjen reunoihin, eteisen naulakkoon (vie takit pois, muuten ne vaihtavat omistajaa!), huoneen poikki vedetylle pyykkinarulle tai pyykkitelineeseen. Vaatteita voi levittää myös tuolinselkämyksille, sängylle tai pöydälle. Korut voi laittaa tarjottimelle.

Penkokasat ikeakasseissa sen sijaan eivät ole kovin houkuttelevia. Parempikin vaate muuttuu kasassa tekstiilimössöksi.

Vaihtamista voi helpottaa järjestämällä vaatteet koon mukaan, jos jaksaa nähdä vaivan tai jos vaatteita on erityisen paljon. Toisaalta kokolappu ei aina kerro totuutta vaatteen koosta. Jos haluat välttää häslinkiä ja vaivaa, luota vain siihen, että vaihtajat jaksavat tarkastaa koon ennen sovittamista.

Valaistukseen kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota ja tuoda paikalle lisävaloa ainakin talviaikaan.

Relaa – säännöt vain kiristävät tunnelmaa

Olen rentojen sääntöjen kannattaja ja luotan ystävieni hyviin käytöstapoihin. Kutsuillani ei kukaan ole ryhtynyt tukkanuottasille vaatekappaleen tähden tai hamstrannut holtittomasti. Pikemminkin sovittamisen aloittamisessa kursaillaan.

Olen kuullut säännöistä, joiden mukaan vaatteita käydään valikoimassa vuorotellen ja sovitettavaksi saa ottaa vain yhden vaatteen kerralla. Kutsuilta mukaan otettaville vaatteille saattaa olla kattona esimerkiksi viisi kappaletta.

Kokemukseni mukaan homma toimii ihan yhtä hyvin ilman mitään erityisiä sääntöjä. Juodaan kahvia ja selaillaan vaatteita. Sovittamassa voi käydä omaan tahtiin. On kohteliasta kiittää vaatteen tuonutta, jos valitsee jotain kotiin vietäväksi.

Sovittaminen hoituu makuuhuoneessa tai vessassa. Kokovartalopeilistä on iloa.

Tyyliopas

Sohvapöydälle voi laittaa aiheeseen liittyvää materiaalia.

Hyvä kiertoon

Kun vaatteet on kerran saanut ulos kaapistaan ja päättänyt, että antaa ne vaihdettaviksi, ei niitä enää kannata rahdata takaisin kotiin. Lupaan aina huolehtia jäljelle jäävät vaatteet lahjoitukseen muiden puolesta. Jos joku siltikin haluaa viedä jotain tuomaansa mennessään, se on puolestani myös aivan ok.

Stailausapua ja kaveriterapiaa

Jos kävisin vaateostoksilla ystävien kanssa, se olisi varmaan tällaista. Paitsi että vaatteiden vaihtaminen on parempaa: uudet vaatteet eivät maksa mitään ja on ihanaa nähdä, miten oma hutiostos onkin ihan täydellinen kaverin päällä. Sitä paitsi kaapissa apeiksi nuutuneet vaatteetkin loistavat tyytyväisyyttä, kun pääsevät käyttöön.

Parasta vaatekutsuilla on seurustelu kaverien kanssa ja heiltä saatu stailausapu. Sovittelun lomassa kävimme tälläkin kertaa pitkät keskustelut ”pukeutumissäännöistä”, vaatekriiseistä ja luottovaatteista. Mistä saa kestävät, siistit, mustat housut – vaikuttaa siltä, että ei mistään! Selasimme kahvipöydälle tuomiani tyylikirjoja ja ihmettelimme niiden ohjeita. Miten niin kukaan ei muka näytä hyvältä mattapintaisissa sukkahousuissa?!

Kerroin ystävilleni myös kapselivaatekaapistani, joka on säästänyt minut monen aamun pähkäilyltä vaatehuoneessani. Kapselipuvustolla tarkoitetaan kokoelmaa yhteensopivia vaatteita, jotka on valittu omasta vaatekaapista. Puvustoa päivitetään vuodenajan mukaan.

Jos sinua kiinnostaa tutustua tähän vaatekriisit ikiajoiksi pois taikovaan menetelmään, suosittelen ensi viikolla alkavaa Caps Lookin maksutonta Vaatekaappi-workshoppia, johon ehtii ilmoittautua mukaan vielä tänään sunnuntaina 12.11. Klik, klik tästä kipin kapin! Työpajassa tehdään muun muassa kartoitustehtävä, joka itselleni oli todella silmiä avaava, kun pari kuukautta sitten kävin Caps Lookin kapselivaatekaappikurssin.

Kapselivaatekaappi

Paikka kaikelle ja Caps Look tekevät marraskuussa yhteistyötä kaikkien vaatekaappien pelastamiseksi. Ensi viikolla palaan aiheeseen ja kerron, mitä opin kapselipuvustokurssilla, jolle osallistuin syyskuussa. Vaatekriiseilevien kannattaa siis pysyä kanavalla.

*Blogiyhteistyö Caps Look -blogin kanssa.

Näin järjestettiin tuhannen tavaran koti

Otetaan upouusi, tyhjä kerrostalokolmio ja kuvitellaan sinne asukkaiksi äiti ja 12-vuotias tytär. Tehtävänä on hankkia heidän kotiinsa kaikki arjessa tarvittavat esineet, ei mitään liikaa mutta ei liian vähänkään – mistä lähtisit liikkeelle?

Olohuone2_Pikkusirkku

Koti on elämistä varten, ei toisin päin. Kuva YIT.

Tällaisella haasteella minua heitti rakennusliike YIT. Heiltä oli valmistumassa uusi kerrostalokohde, Riihimäen Pikkusirkku, jonka suunnittelua oli johdattanut kotimuotoilun filosofia. Kotimuotoilulla YIT:n rakentamista kodeista tehdään ”mukavuusalueita, joissa arjen sähellys vähenee”. Tarpeetonta karsitaan ja monitoimisuutta lisätään.

Ja mikäpä ammattijärjestäjästä kuulostaisi paremmalta kuin sähellysvapaa arki! Nyt kotimuotoilun ideaa haluttiin vielä havainnollistaa uuden kodin varustamisella ja ammattijärjestäjän kehittämillä fiksuilla järjestämisratkaisuilla.

Sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän

Ensimmäisenä oli ratkaistava tavaran sopiva määrä. Yhdelle on sopivasti, että kaapissa on puoli tusinaa kahvikuppia, toiselle on sopivasti se, että muumimukien, espressokuppien ja teemukien lisäksi on juhlakupit ja perintökupit – mihin ihmeeseen vetää raja?

A63X2510

Juomalasit, pienet kupit, isot kupit, murokulhot, leipälautaset ja ruokalautaset. Kyllähän näillä jo pärjää. Jatkuvasti käytössä olevat tavarat on kätevä säilyttää avohyllyssä. Kuva YIT.

Avuksi tuli Kuluttajatutkimuskeskuksen viitebudjetti, josta löytyy kuluttajia haastattelemalla laaditut luettelot kodin tavaroiden kohtuullisesta minimimäärästä. Kyse ei ole askeettisesta kärvistelystä, mutta ei myöskään mistään tavarataivaasta.

Viitebudjettia tutkimalla ilmeni, että yhden vanhemman ja teini-ikää lähestyvän lapsen kodin kohtuullinen tavaramäärä kalusteineen on noin tuhat esinettä. Ammattijärjestäjän näkökulmasta määrää voi pitää melko maltillisena. Ei ole epätavallista, että kahden hengen perheessä on kymmenkertaisesti esineitä.

Tuhannessa tavarassa ei silti ole mitään epärealistista. Esimerkiksi oman ja lapsensa tavarat laskenut Oma koti valkoinen -blogin Miia päätyi suunnilleen samaan lukuun.

Ajattelinkin perheen äitiä innokkaana kierrättäjänä ja konmarittajana, joka laittaa pieneksi käyneet lastenvaatteet nopeasti kiertoon. Hänen kotiinsa mahtuu vain iloa tuottavia, merkityksellisiä esineitä. Kaikki tarpeellinen löytyy, mutta nurkissa ei hillota tavaraa varmuuden vuoksi. Hän ei myöskään ole valmis maksamaan asumisneliöistä vain siksi, että saisi säilytystilaa käyttämättömänä makaaville tavaroille.

Koostin esineistä listauksen, joka lähti arvioitavaksi neljälle äidille ja heidän noin 12-vuotiaille tyttärilleen. Kommentit jakaantuivat hauskasti kahtia: ”Tuolla tavaramäärällä tulisi todella hyvin toimeen”, totesi toinen puoli, kun taas toiset sanoivat: ”Aika minimalistiselta vaikuttaa, mutta kyllä noilla kamppeilla pärjäisi varmasti. Meillä tällä hetkellä tavaraa triplasti tuon verran.”

Kodin tavaramaailma kertoo asukkaan elämäntyylistä

Vieraillessani erilaisissa kodeissa ammattijärjestäjänä olen huomannut, että erityisesti harrastukset muokkaavat kodin tavaramaailmaa. Yhdellä on huoneellinen käsityötarvikkeita tai autotallillinen moottoripyörävarusteita. Toisella taas kirjat valtaavat kaikki seinät. Kolmannen asunnossa on kaappikaupalla kuntoiluvälineitä.

Kommentaattorimme kiinnittivätkin huomiota siihen, että erilaisiin kiinnostuksenkohteisiin liittyviä tavaroita ei Kuluttajatutkimuskeskuksen listalta löytynyt.

”Parvekkeen varustus puuttuu listalta, samoin huonekasvien hoitoon tarvittavat tarvikkeet (kastelukannut, lannoitteet).”

”Meikkien määrää on aliarvioitu selkeästi – melkein voi pistää kaikkiin 0:n perään. Teinillä on tyypillisesti 10 kynsilakkaa.”

”Tytär harrastaa musiikkia ja tanssia, yksi kontrabasso pitäisi myös saada mahtumaan.”

”Käsilaukkujen määrän kohdalla purskahdimme nauruun!”

Kommentaattorien huomioiden pohjalta lisäsin Pikkusirkun tavaralistaan harrastuksiin liittyviä esineitä – ja kynsilakkoja. Mallikodin äidin harrastuksena ovat neuletyöt ja jooga, tyttären skeittailu ja askartelu.

fullsizeoutput_4b10

Innokkaana konmarittajan langat mahtuvat mummolta perittyyn rakkaaseen ompelukoriin, joka saa olohuoneessa tuottaa iloa joka päivä.

fullsizeoutput_4b13

Toimiva järjestys tukee myös terveellisiä elämäntapoja. Kun aina valmis treenireppu mahtuu kaappiin, liikkumaan on helppo lähteä tiukallakin aikataululla.

IMG_1538

Askartelutarvikkeet inspiroivat tarttumaan projekteihin, kun ne ovat helposti käsillä.

fullsizeoutput_4b15

Paikka kaikelle, myös kynsilakoille.

Tuhat toisten pois antamaa tavaraa

Toinen ratkaistava kysymys oli, mistä esimerkkiperheen tavarat saataisiin – ja mitä niille tapahtuisi tämän tempauksen jälkeen. Käännyimme Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen puoleen. Tavarat saatiin sieltä lainaan. Ja mikä parasta, ne myös palaavat sinne hankkeen päätyttyä.

fullsizeoutput_4a4a

Kaikkiaan asuntoon tuotiin kalusteiden lisäksi kymmenisen muuttolaatikkoa, neljä Ikea-kassia ja joitakin ostoskassillisia järjestämistarvikkeita. Muutot ovat helppoja, kun on kohtuullinen määrä tavaraa!

Ilmestyin siis tavaralistani kanssa Espoon Nihtisillan kierrätystavaratalon lajitteluosastolle. Kaikeksi onneksi asunnossa oli stailaajan valitsema kaunis kalustus valmiina, joten ihan tyhjästä ei tarvinnut aloittaa. Päivä Kierrätyskeskuksen tavaralajittelussa oli hyvin mielenkiintoinen ja kerron siitä myöhemmin lisää.

Kierrätyskeskuksen kautta virtaa tuhansia ja tuhansia ihmisille tarpeettomiksi käyneitä esineitä. Tarvitsemiani tavaroita ei ollut vaikeaa löytää, vaikka minulla oli myös omat esteettiset kriteerini. Huvitin kirjalajittelun työtekijöitä kertomalla, että etsin pokkareita, joissa on sinisävyiset kannet.

fullsizeoutput_4b09

Kirjoja ei muuten viitebudjetin tavaralistauksessa ollut lainkaan, mutta olen sitä mieltä, että kirjat lisäävät kotoisuuden tunnelmaa ja ovat sitä paitsi keskimäärin hyvin rakkaita esineitä suomalaisissa kodeissa.

 

fullsizeoutput_4b19

Suomalaisten kaapeissa oli keskimäärin 281 vaatetta, kun YLEn Kuningaskuluttaja kysyi asiaa. Viitebudjettien mukaan sata vaatetta on aikuiselle kohtuullinen määrä. Minusta siinäkin on aika paljon. Sovelsin mallikodin äidin vaatekaappiin kapselivaatekaapin ideaa. Siinä kunkin vuodenajan vaatteista muodostetaan 20–30 vaatteen yhteensopiva puvusto ja muut vaatteet siirretään syrjään. Kapselipuvusto pelastaa ne aamut, jolloin täydestäkään kaapista ei löydy mitään päälle pantavaa.

Vaatteet

Kierrätetyn tavaran käyttäminen tässä projektissa tuntui myös sikäli luontevalta, että harvalla meistä on vain uusia esineitä kodissaan. Useimmilla on kerrostumia koko elämän ajalta. Kiinnymme esineisiin ja ne pitävät meistä kiinni. Ajattelen, että rakkaat muistot saavat olla mieluummin esillä kuin varaston perukoilla laatikoissa, jotka otetaan esille vain muuttojen yhteydessä.

fullsizeoutput_4b1e

Ota hyvät muistot esille ja anna niiden ilahduttaa joka päivä.

fullsizeoutput_4b1a

Muistoesineiden kohdalla sovelsin myös niin kutsuttua rajaamisen tekniikkaa. Perheen tyttären askarteluilla ja vauvamuistoilla on laatikot, joihon muistoksi säilytettyjen töiden sekä potkuhousujen ja helistimien pitää mahtua. Näin tulee säästettyä vain ne parhaista parhaat ja rakkaimmista rakkaimmat, eikä laatikkokaupalla kaikenlaista vähemmän merkityksellistä.

Järjestämisratkaisuja joka kodin iloksi

Järjestämistyö Pikkusirkun asunnossa oli inspiroivaa. Harvoin pääsee luomaan uuteen asuntoon niitä parhaiten toimivia ratkaisuja. Tavoitteena oli tarjota helppoja ja edullisia vinkkejä kotien tavallisimpiin järjestämisongelmiin.

Pystysailytys

Pystysäilytys toimii monessa muussakin kuin vaateiden säilytyksessä. Kokeile vaikka papereihin, kasseihin tai peleihin.

Jousitanko

Jousitangoilla eli kiristettävillä suihkuverhotangoilla saa näppärää säilytystilaa moneen paikkaan. Bonus: tangon saa paikoilleen poraamatta!

Lastenvaatteiden sailytys

Lastenvaatesäilytys pysyy järjestyksessä näillä: helppo henkarisäilytys, kätevä pystyviikkaus ja paikat pieneksi jääneille ja puolikäyttöisille vaatteille. Nimikointi auttaa myös melkein kaikkeen!

Pikkusirkun järjestämisvinkkejä löytyy lisää YIT:n Kotimuotoilusivuilta ja kodin järjestämisen sivuilta.

Tuhat esinettä mahtui kodin kaappeihin hyvin. Itse asiassa tavaraa olisi voinut olla kaksi tai kolme kertaa enemmän ilman, että tulisi ahdasta. Säilytysreserviä löytyy vielä asunnon varastostakin. Mutta kun innostuu karsimaan turhaa, voi käydä kuten eräälle asunnon tavaralistausta kommentoineelle äidille: ”Varasto meillä jäi tyhjäksi, kun olin konmarittanut koko kodin.”

Arki sujuu kun tavaraa on sopivasti

Kun olin saanut kaikki tavarat asunnossa paikoilleen, se tosiaan alkoi tuntua kodilta. Olisin halunnut jäädä sohvalle nauttimaan ilmavasta tunnelmasta, selailemaan käsityölehteä ja hörppimään teetä. Rakkaudella valitut esineet tekevät asunnosta kodin.

Silmiini sattuivat sisustussuunnittelija Hanni Koroman sanat Helsingin Sanomissa: ”Asumisessa ollaan menossa kohti sitä, että tärkeää ei ole tilan määrä vaan laatu. Kompakteissa kodeissa asuvien ei kannata hankkia mitään, mille ei ole jo valmiiksi mietittyä paikkaa.” Tähän voisi jatkaa, ettei myöskään kannata hankkia uusia asumisneliöitä vain kuoreksi tavaroille, joita ei enää tarvitse.

Kodin tavaroista yleensä vain viidennes on käytössä. Silti jokainen esine on sitoumus ja velvoittaa johonkin: sen hankkimiseksi pitää tehdä töitä, sille pitää järjestää paikka kotoa tai varstosta, aikaa menee sen siirtelyyn, putsaamiseen ja huoltoon. Lopuksi se pitää vielä toimittaa kierrätykseen.

Valitse elämääsi vain sellaisia sitoumuksia, jotka ovat niihin laitetun vaivan arvoisia. Arki sujuu, kun tavaraa on sopivasti ja kaikelle tarpeelliselle löytyy paikka.

*Yhteistyössä Paikka kaikelle ja YIT.

Kaappi täynnä vaatteita, mutta ei mitään päälle pantavaa! – Näin vaatekaappi pelastetaan

Ammattijärjestäjänä pääsen kurkistamaan moniin sellaisiin kodin paikkoihin, joita muille kyläilijöille ei kuuna päivänä näytettäisi – kuten vaatekaappeihin ja vaatehuoneisiin.

Miltä vaatesäilytystiloissa näyttää?

Ahdasta on! Henkaritangot ovat tavallisesti niin piukassa, että vaatteita on vaikeaa laittaa paikoilleen. Yhdessä henkarissa voi olla niin monta vaatetta, että alimmaiset ovat fossiloituneet.

colorful-1283886_1920

Kaksikymmentä vuotta sitten pesussa kutistunut rippileirineule, vanhaintanssipuku ja ensimmäiseltä Turkin-matkalta tuotu nahkatakki tupeksivat käyttövaatteiden joukossa hankaloittamassa kaapin käyttöä.

Koska pinojen väleistä napsitaan vaatetta kiireessä, ovat pinot sortuneet. Toisinaan vaatteet on vain survottu hyllylle ja penkomalla sitten löytyy mitä löytyy, jos löytyy. Sukkia on, ja kalsareita. Harvemmin kuitenkaan löytyy ehjiä tai ainakaan parillisia.

Monissa vaatteissa on yhä hintalaput kiinni. Henkarivaatteiden alle on jemmattu avaamattomia ostoskasseja. Vaatehuoneissa lattia on aikoja sitten kadonnut nyssäköiden ja henkareilta pudonneiden vaatteiden alle. Vaatekaappien ovet jäävät aina vähän raolleen. Joka paikasta tursuaa.

Vaatteita on myös tuolilla tai kuntopyörän päällä, sillä jonnekin ne puolikäyttöisetkin on kasattava.

Aina ollaan myöhässä, kun mitään päälle pantavaa ei löydy, vaikka kaappi on täpötäynnä. Tai ehkä juuri siksi.

Kaapeissa muhii suuri pukeutumiskriisi!

Sitten ostoksille!

Kun kaapista ei löydy mitään kivaa, suuntaamme ostoksille. Emme tee niin tyhmyyttämme tai heikkouttamme, vaan meille on opetettu, että hyvä pukeutuminen on sama kuin uudet vaatteet.

Mutta kaikki ne jo aiemmin ostamamme vaatteet, joissa on edelleen hintalaput paikoillaan, kertovat että pukeutumiskriisin ratkaisu ei löydy vaatekaupasta.

Pysyvä ratkaisu löytyy kaapista itsestään.

Mikä avuksi?

Ei tarvitse kuin vilkaista kaapin ovesta, kun lamaannus jo iskee. Mistä aloitan! Minne nämä kaikkia tungen! Ei se järjestys siivousten jälkeen ole ennenkään pysynyt!

Ryhtymisen kynnys ylitetään pilkkomalla työ palasiin. Looginen palanen muodostuu vaateryhmistä. Ota yhtenä päivänä käsittelyyn alusvaatteet, toisena topit ja kolmantena alaosat, niin et tuuperru vaatekasojen alle (väsyminen johtaa helposti uuteen, kahta pahempaan kaaokseen).

Noudata raivaustyössä järjestyksen kolmiosoista reseptiä

1. Sopiva määrä vaatteita

Sopivaan määrään eivät kuulu:

  • vyötäröltä kiristävät
  • oudosti käsivarresta kiertävät
  • ne, joihin on hiutunut tuuletusreikiä
  • ne, jotka nähdessäsi meinaat pillahtaa itkuun
  • ne, joita edes mummosi ei pukisi päälleen
  • vuoden 1996 Ruisrock-paita (laita muistovaatteet omaan laatikkoonsa vaikka ylähyllylle)

Sopiva määrä riippuu viime kädessä siitä, paljonko sinulla on tilaa. Älä yritä tunkea yhteen kaappiin pukeutumishuoneen verran kamaa.

Ole ronski! Tiedetään, että kaapin sisällöstä on yleensä käytössä vain 10 tai 20 prosenttia. Samat lempivaatteet kiertävät päällä päivästä toiseen. Anna muiden mennä.

2. Paikka kaikille vaatteille

Yksi vaate per henkari! Alusvaatteet laatikkoihin. Ei sukkia rintaliivilaatikkoon! Paidat ja farkut riveihin, sillä KonMari-viikkauksella (katso ohjevideo täältä) saat kaapin pysymään paremmin järjestyksessä. Määrää oma paikka myös puolikäytetyille vaatteille.

3. Kaikki vaatteet paikoilleen

Nyt kun kaappisi on järjestyksessä ja siellä on sopiva määrä vaatteita, et joudu enää penkomaan löytääksesi päällepantavaa. Kaappisi pysyy siistinä, kunhan laitat vaatteet käytön jälkeen paikoilleen (lattia ei ole paikka, mutta kuntopyörä voi olla, jos niin määräät).


Lisää ratkaisuja vaatekaapin ja muiden tilojen järjestämiseen löydät maksuttomasta Paikka kaikelle -vinkkipankista.

Se on teemoihin jaettu kokoelma blogijulkaisuja ja lehtiartikkeleita, joista löydät nopeasti etsimäsi avun järjestyspulmiisi.

Tilaa vinkkipankki sähköpostiisi tästä.

Jatkossa saat sähköpostiisi myös Paikka kaikelle -uutiskirjeen. Blogikuulumiset, järjestämisvinkit ja tapahtumatiedot kolahtavat sähköpostiisi joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai.

 

 

Ammattijärjestäjä vinkkaa: kahdeksan tapaa ottaa 60 senttiä syvä kaappi tehokäyttöön

Monissa kodeissa kaapit ovat aivan liian syviä ollakseen käteviä.

Vaatekaappien standardisyvyys on 60 senttiä. Sen määrittelee henkarivaatteiden vaatima tila. Keittiöissä alakaappien mitoitus taas johtuu siitä, että jonkun mielestä juuri 60-senttinen työtaso on ollut optimaalisin.

Syvä vaatekaappi on ammattijärjestäjän painajainen. Koska useimmat karttavat jättämästä hyllyille niin sanottua hukkatilaa, vaatteita laitetaan hyllylle kaksi riviä peräkkäin. Takarivistä on kuitenkin tavattoman hankala ottaa sitä toiseksi alimmaisena olevaa punaista teepaitaa. Pinot sortuilevat ja kohta koko hylly on yksi suuri mylläkkä.

Keittiön syvää alakaappia epäkäytännöllisempää säilytystilaa ei olekaan! Tiedätte sen fondue-padan tai popkornikoneen, jota ei ole nähty naismuistiin, koska se on hautautunut alimman hyllyn taaimmaiseen nurkkaan. Huonompiselkäiset eivät saa alakaapeista otettua kuin aivan eturiviin jätettyjä esineitä.

Miten tällaisen kaapin käytettävyyttä voi parantaa? Tässä kahdeksan koeteltua keinoa.

Vaatekaappi

Kuva Annie Spratt, Unsplash.

1. Vähennä tavaraa

Ammattijärjestäjien nyrkkisääntö on, että hyllyllä pitää aina olla neljännes tyhjää. Sääntö koskee ennen kaikkea 60 senttiä syviä kaappeja, joiden käytettävyyttä tyhjä tila parantaa. Tavarat on helpompi ottaa esiin ja laittaa paikoilleen, kun ne on aseteltu hyllyille väljästi.

+ Tavaroiden vähentäminen ei maksa mitään.
– Tavaroiden vähentäminen on helpommin sanottu kuin tehty.

2. Unohda takarivi

Laita tavaroita vain hyllyjen etureunaan. Takarivin tavaroiden tavoitettavuusongelma hoidettu!

+/– Samat plussat ja miinukset kuin edellä.

3. Kavenna hyllyjä

Ota hyllyt kaapista, kavenna niitä puolella (tai hanki uudet, puolta kapeammat hyllylevyt) ja kiinnitä kaapin seiniin uudet kannattimet. Vaikka sinulla nyt on puolet vähemmän hyllytilaa, olet tuplannut säilytystilan käytettävyyden. 30 senttiä syvä hylly on ihanteellinen useimpiin säilytystarpeisiin.

+ Saat unohtaa ammattijärjestäjien neljännessäännön ja laittaa koko hyllyn täyteen tavaraa.
+ Kapealla hyllyllä tavaroita ei pysty jemmaamaan toisten taakse.
– Onnistuu vain nikkarointitaitoiselta.
– Ei välttämättä mahdollista vuokra-asunnossa.

4. Laita tavarat laatikkoon

Pystyviikkaa (katso täältä ohjevideo) vaatteet matalareunaiseen, kannettomaan laatikkoon tai taiteltuun kestokassiin (ohje täällä), ja takarivin ongelma poistuu. Keittiössä muovikippojen tai leivontatarvikkeiden kerääminen sopivan kokoiseen tukevaan muovilaatikkoon tekee mahdolliseksi päästä käsiksi takarivin riisikeittimeen.

+ Pahvi- ja kenkälaatikoita saa ilmaiseksi kaupoista
+ Kestokassit ovat edullisia ja kivannäköisiä
– Ulos vetäessä laatikkoa joutuu kannattelemaan kädellä, joten tavaroita voi ottaa ja laittaa paikoilleen vain toisella kädellä.

5. Lisää hyllyjä

Kun olet pystyviikannut vaatteet laatikoihin, voit lisätä kaappiin hyllyjä. Vaikka hyllyväli pienenee, pääset tavaroihin silti käsiksi vetämällä hyllyllä olevan laatikon esille.

+ Edullinen tapa lisätä säilytystilaa.
– Mitä matalampi hyllyväli, sitä hankalampi on nähdä, mitä hyllyillä on.

6. Poista hyllyt kokonaan

Ota hyllyt pois ja asenna tilalle vaatetanko. Normaalikorkuiseen kaappiin mahtuu kaksi tankoa päällekkäin, mikäli säilytettävänä ei ole mekkoja tai pitkiä takkeja.

+ Vaatteita ei tarvitse viikata.
+ Vaatteita ei tarvitse ripustaa pyykkinarulle, ne voi kuivattaa suoraan henkareihin.
– Tällä ratkaisulla ei ole miinuksia!

7. Vaihda hyllyjen tilalle vetokorit

Poista kaapista hyllyt ja asenna tilalle koritorni. Metallilankakoreissa voi säilyttää niin (pystyviikattuja) vaatteita kuin astioita (poislukien posliini ja lasi). Korit voi kiinnittää myös kaapin seiniin asennettaviin kiskoihin. Vetokorit ovat käteviä rinnan korkeuteen asti. Siitä ylöspäin kannattaa suosia hyllyjä. Huomioi ennen korien hankkimista tila, jonka saranat vievät kaapin oven leveydestä.

+ Koritornit voi ottaa muutossa mukaan.
+ Koreja ei tarvitse kannatella kädellä, kun ne vetää auki.
+ Kaikki tavarat näkee yhdellä silmäyksellä.
– Kaapin ovi pitää avata aivan selälleen, jotta vetokorin mahtuu avaamaan.

8. Vaihda hyllyjen tilalle vetolaatikot

Keittiö- tai vaatekaapin kaapin runkoihin voi asentaa tai asennuttaa modernit, kevyesti liukuvat vetolaatikot.

+ Laatikot lisäävät alakaappien käytettävyyttä huimasti.
– Mittatilaustyö maksaa.

Onko sinulla täräyttävä niksi syvien kaappien toimivuuden lisäämiseksi? Jaa se alla kommenteissa.

Kaappien toimivaan järjestykseen paneudutaan yksityiskohtaisesti myös syksyn Paikka kaikelle -kurssilla. Ennakkovaraajat pääsevät Turussa lokakuussa järjestettävälle kurssille nyt etuhintaan. Kurkkaa lisätiedot täältä.

Älä ylijärjestä!

Neljä vuotta sitten etsin kuumeisesti ratkaisua kaikkien leikki-ikäisten lasten vanhempia vaivaavaan kysymykseen: miten järjestää pikkulegot? Monia kirjoituksia ja kuvia selattuani päädyin aikuisten Lego-harrastajien kansainväliselle sivustolle, jossa oli kuvia entusiastien Lego-huoneista. Niiden seiniä peittivät lokerikot, joihin tuhannet ja taas tuhannet muovipalikat oli järjestetty koon, värin ja käyttötarkoituksen mukaan.

Täydellien ratkaisu legojen järjestämiseksi?

Täydellien ratkaisu legojen järjestämiseksi?

Tadaa! Ongelma oli ratkaistu. Ostin pari nippelien ja nappelien säilyttämiseen tarkoitettua lokerikkoa ja järjestimme legot niihin lapsen kanssa värin ja/tai lajin mukaan. Voitonriemuisena julistin kavereille Facebookissa keksineeni lopullisen ratkaisun Lego-ongelmaan.

Vähänpä tiesin. Pian oli joulu tai syntymäpäivä ja parhaassa Lego-iässä olleelle lapselle tuli lahjaksi setti toisensa jälkeen. Ne koottiin, niillä leikittiin ja sitten ne ammuttiin palasiksi ja niistä rakennettiin jotakin ihan muuta. Sitä kutsutaan luovuudeksi.

Etenkin valkoisia, harmaita ja mustia palikoita alkoi olla niin paljon, että ne eivät enää mahtuneet lokeroihinsa. Ostin kolmannen lokerikon, mutta pian sekin oli täynnä. Vaikka lapsi itse yleensä hoiti legojen keräämisen ennen siivousta, välillä se jäi minulle. Kun punaisten lokero oli täynnä, heitin loput punaiset keltaisen tai oranssin lokeroon. Laitoin mustia harmaiden joukkoon ja harmaita valkoisten joukkoon. Kiukutti. Kiireessä survoin erikoisosat ukkeleiden kanssa tai hävitin ne peruspalikoiden sekaan, koska en edes tajunnut, että ne olivat erikoisosia. Lapsi oli joustava eikä valittanut järjestelmänsä sotkemisesta.

Lopulta palikoita ja puolirakennettuja juttuja alkoi olla niin paljon, että jouduin antamaan niille yhden pienehkön lipaston laatikon. Kohta niitä oli myös korissa ja pahvisessa sisustuslaatikossa. Niihin oli siivotessa helppo liippaista kerralla koko kourallinen lajittelematta. Harmitti kuitenkin, että niissä olleet legot eivät löytyneet järjestelmästä.

Viime viikkoina meillä on tehty lastenhuoneiden remonttia. Yksi iso leikkihuone ja pienempi yhteinen makuuhuone muuttuivat lasten toiveesta kolmeksi pieneksi lastenhuoneeksi. Samalla Legot saivat uuden järjestyksen. Nyt ne ovat minikokoisten lokeroiden sijaan viiden ja kymmenen litran kannettomissa laatikoissa. Laatikot on asetettu vanhanajan liinavaatekaapin hyllyille ja palikat ovat laatikoissaan lapsen oman periaatteen mukaan lajiteltuina. En tiedä, osaanko vieläkään siivota niitä oikein, mutta ainakaan siivoaminen ei tyssää liian yksityiskohtaiseen järjestykseen.

Mitä opin tästä? Herkistyin ylijärjestämiselle. Kun joku esittelee järjestämisryhmässä kuvaa sadasta värijärjestykseen viikatusta sukkaparista, huokaan kauhuissani. Kun näen jonkun pakanneen mitä tahansa tavaraa toistensa päälle aseteltuihin laatikoihin, ajattelen, että tuosta ei hyvää seuraa. Kun joku asettelee lapsen lukuisat tumput, pipot ja kaulahuivit eteisessä olevaan koriin sievään riviin, tiedän että tuo järjestys ei kauan pysy.

Minulle kaiken järjestämisen tarkoitus on tehdä asiat helpommiksi. Nautin kyllä siitä, että kaappi on kaunis sisältäkin, mutta vielä enemmän nautin siitä, että tavarat ovat kaapissa eivätkä lattialla sen vieressä.

Toimiva järjestys ei välttämättä ole esteettinen. Peruslaiskana en jaksa viikata lasteni alushousuja tai omia kaulahuivejani, vaikka ne varmasti viikattuina näyttäisivät kivemmilta. Niitä on kumminkin sen verran vähän, että ne löytyvät laatikoistaan vaikka niitä ei olisi taiteltu. Viikkaamatta ne menevät paikoilleen vaivatta eivätkä jää jonnekin säilytyspaikkansa liepeille odottamaan toimenpiteitä.

Olisi ihanaa säilyttää veitset, haarukat ja lusikat aterinlaatikoissa kyljelleen siististi rivitettynä, mutta sitten saisin olla koko ajan korjaamassa niitä perheenjäsenten jäljiltä. Toimiva järjestys on sellainen, että sen ylläpitäminen ei ole vain yhden tekniikat ja menetelmät osaavan ja viitsivän ihmisen (usein perheenäidin) harteilla.

Itse asiassa kustannustehokkainta saattaisi olla kaataa kaikki aterimet suoraan astianpesukoneen lokerosta isoon ruukkuun. Oikean aterimen valikoimiseen siitä menisi paljon vähemmän aikaa kuin siihen, että lajittelee aterimet pesukoneeseen tai aterinlaatikkoon lajin mukaan.

Olen monta vuotta haaveillut keittiön kuivatarvikkeiden purkittamisesta. Nelikulmaisten lasipurkkien rivit, joihin olisi retrodymottu ainesten nimet päälle, olisivat niin kauniit vetolaatikossa! Olen kuitenkin päättänyt olla ryhtymättä tähän, sillä lopputuloksena minulla pyörisi kaapissa sekä tyhjiä purkkeja että puolikkaita tuotepusseja. Tiedän varmaksi, että perheenjäsenet eivät jaksaisi purkittaa ja itsekin luistaisin siitä aina kun mahdollista. Eripariset tuotepaketit eivät ehkä sulostuta elämääni, mutta ne säästävät purkittamisen vaivalta.

Jos järjestyssysteemi on niin monimutkainen tai hieno, että se ei helpota arkea tai säästä aikaa, se ei ehkä ole tarpeen lainkaan. Järjestyksen ylläpidon ei ole tarkoitus syödä järjestämisestä saatuja hyötyjä. Mitä vähemmän järjestyksessä ja tavarassa on hallittavaa, sitä vapaampia tavaran vallasta olemme.

*

Lue vinkkini toimivien säilytyspaikkojen luomiseen täältä.

Kolme periaatetta, joilla luot paikat kaikelle

”Miten löytää se paikka niille tavaroille!” parahti joku, kun kyselin Paikka kaikelle -ryhmässä ideoita bloggausten aiheiksi. Niin, miten?

Villasukat, tuikut, pikkuautot –ajelehtimisen estämiseksi tavarat kannattaa laatikoida. Nelikulmainen säilytin säästää tilaa. Kauniit punoskorit voi varata esineille, joita pidetään esillä. Kuva: Pixabay.

Villasukat, tuikut, pikkuautot – ajelehtimisen estämiseksi tavarat kannattaa laatikoida. Nelikulmainen säilytin säästää tilaa. Kauniit punoskorit voi varata esineille, joita pidetään esillä. Kuva: Pixabay.

Sanonta ”paikka kaikelle ja kaikki paikoilleen” puuttuu kahteen tavalliseen tavaraongelmaan, survomiseen ja kädestä laskemiseen.

Survojan tavaroilla ei ole selvää paikkaa. Tavara on kiireessä tai muussa hämmennyksessä survaistu säilymään sille hyllynkulmalle, vaatehuoneen nurkkaan tai kaapin päälle, mihin sen sillä hetkellä on sattunut saamaan. Survojan aterinlaatikossa todennäköisesti on veitsiä ja haarukoita. Kylpyhuoneen kaapissa hänellä on hammasharja ja deodorantti. Ne ovat tavaroita, joilla useimmissa kodeissa on loogiset, säilytysperinteisiin perustuvat paikat. Sen sijaan käytettyjä tai käyttämättömiä paristoja, nenäliinapaketteja, ostoskuitteja, kuulakärkikyniä, puhelimien latureita, postikortteja, serpentiiniä ja lapsilta pieniksi jääneitä tarvikkeita tulee vastaan ihan mistä tahansa.

Kädestä laskijan tavaroilla voi olla paikat, tai sitten ei. Kummassakaan tapauksessa kädestä laskija ei palauta tavaroita paikoilleen. Häneltä puuttuu rutiini tavaroiden takaisin paikoilleen viemiseksi tai sitten tavaran paikka on sen verran vaivalloinen, että tavara on helpompi jättää sen viereen. Tietysti myös sellaiset tavarat, joilla ei ole paikkaa jäävät pyörimään mihin sattuu.

Sekä survojan että kädestä laskijan ongelmia pahentaa, että tavaraa on melkein aina liikaa. Survojan kaapit ja varastot ovat niin täynnä, että tavarat on vain pakko sulloa sinne minne jotenkuten mahtuu. Kädestä laskijalla tavara kuorruttaa tasoja, tuoleja ja nurkkia sitä paksummalti, mitä enemmän sitä on.

Paikan löytäminen lähtee aina tavaroiden karsimisesta. Vasta kun tavarat on käyty läpi ja selvitetty, mitä jää säilytettäväksi, voi alkaa luoda tavaroille paikkoja, olipa kyse eteisestä, autotallista tai vaatehuoneesta. Karsimista varten ota tavarat pois niiden nykyisestä paikasta tai tuo ympäriinsä lojuvat, samaan ryhmään kuuluvat tavarat yhteen. Valitse, mitä haluat säästää.

Paikan luomisessa on kolme yleissääntöä, jotka pätevät (miltei) kaikkialla.

Ensinnäkin useimmin käytetyt tavarat säilytetään paikoissa, joihin pääsee helpoiten käsiksi. Näiden tavaroiden tulee olla ”käden ulottuvilla” kaapeissa, laatikoissa ja varastoissa. Katon tai lattian rajaan, vintille, ullakolle, kellariin tai varastoon laitetaan tavarat, joita tarvitaan harvemmin. Kuulostaa arkijärkiseltä, mutta avaapa jokin kaappi tai laatikko ja katso, ovatko kaikki käden ulottuvilla olevat tavarat sellaisia, joita tarvitsen päivittäin tai edes viikoittain.

Toiseksi tavarat pitää säilyttää helpoimmalla mahdollisella tavalla. Muutoin vaarana on, että ne eivät palaa paikoilleen. Jos saksiesi paikka on kannellisessa rasiassa kaapin ylähyllyllä, joudut hakemaan jakkaran, avaamaan kaapinoven, nousemaan jakkaralle, nostamaan laatikon käteesi ja avaamaan sen kannen. Veikkaan, että saksesi löytyvät mistä tahansa muualta paitsi paikaltaan. Jos aktiivikäytössä olevaan tavaraan ei pääse käsiksi kuin siirtämällä toista tavaraa, nostamalla jotakin sen päälle pinottua, kiipeämällä tai kyykistymällä, se on liian hankalassa paikassa. Jos kaapin oven tai piirongin laatikon lisäksi täytyy avata vielä kansi säilytyslaatikosta, tavara todennäköisesti jää paikkansa vierelle. Jos kotisi säilytystilat ovat vähäiset ja epäkäytännölliset, kuten monilla on, saat helpotusta siitä, että karsit tavaraa vielä lisää. Suhteuta tavarat säilytystilaan, ei toisinpäin.

Kolmanneksi: älä anna tavaran ajelehtia. Useimmat ihmiset säilyttävät kyniä jonkinlaisessa purkissa ja sukkia laatikossa, ei levällään kaapin hyllyllä. Tätä periaatetta kannattaa soveltaa muihinkin kodin tavaroihin: kerää samanlaiset tavarat yhteen ja laita ne kaapin hyllylle tai vetolaatikkoon säilytyslaatikossa, rasiassa, purkissa tai vastaavassa. Kylkeen kannattaa laittaa etiketti, jossa lukee laatikon sisällys. Säilytin antaa rajat sille, kuinka monta heijastinta, piparkakkumuottia tai pehmolelua sinulla voi olla. Jos kyse on jatkuvasti käytössä olevasta tavarasta, jätä kansi pois.

Miten on, löytäisitkö näillä neuvoilla tavaroille omat paikat?

*
Tervetuloa Helpompi arki -kurssille, joka alkaa Turussa 8.9.2016! 

Helpompi arki -järjestämiskurssilla opit tavaran raivaamisen ja järjestämisen metodit pienryhmässä ja sovellat niitä ammattijärjestäjän ohjauksessa omassa kodissasi. Arkesi muuttuu helpommaksi ja tavaranhallinnasta vapautuu aikaa harrastamiseen, läheisille ja muille elämässäsi merkityksellisille asioille. Kurssin pitää koulutettu ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Lisätietoja:
Kurssikuvaus
Ilmoittautuminen
Facebook-tapahtuma

Ruoka suuhun, ei roskiin

Eräällä kodinraivauspalstalla kysyttiin taannoin, onko loukkaavaa muita perheenjäseniä kohtaan, jos nimikoi tavaroiden paikat kaapeissa. No ei todellakaan ole, sehän vain helpottaa kaikkien elämää! Tavarat palautuvat paikoilleen ja löytyvät tarvittaessa silloinkin kun on kiire. Lisäksi eripura vähenee, kun ei tarvitse ihmetellä tavaran sijaintia. Olettaen tietysti, että tavaroiden paikat on valittu yhteisymmärryksessä.

IMG_0038

Meillä ruuantähteet säilytetään useimmiten keittolautasissa, jotka toimivat myös murokulhoina ja tarjoiluastioina. Todellinen keittiön multitaskeri ja tilansäästäjä.

Itse dymotin jokin aika sitten etiketit jopa jääkaappiin. Ajatukseni oli, että selvät vakipaikat eri aineksille helpottaisivat ruokatilanteen seurantaa. Halusin etenkin ruuantähteet yhteen paikkaan, jotta ne varmasti tulevat syötyä. Ruokahävikki on nimittäin ongelma sekä yksittäisen jääkaappikunnan että ympäristön näkökulmasta.

Pääkaupunkiseudun koteja koskeneen Foodspill-tutkimuksen mukaan ruokaa hävitetään vuodessa 24 kiloa asukasta kohti. 18 kiloa tästä päätyi 2010-luvun alkupuolella kaatopaikalle (nykyisin ilmeisesti polttolaitokseen), 6 kiloa koostui biojätteestä ja pois kaadetusta maidosta. Myös kahvia ja teetä kaadetaan usein viemäriin. Poisheitettyjen elintarvikkeiden arvo oli vuodessa 125 euroa per asukas.

Hätkähdyttävää on, että 15 prosenttia kotitalouksien kaatopaikalle päätyneestä ruuasta oli avaamattomissa pakkauksissa. Näistä 40 prosenttia sisälsi kalliita liha- ja valmisruokatuotteita. Jokin kotien ruokaketjussa mättää, jos kaapissa olevaa ei muisteta edes maistaa. Suurin osa ruokaketjun hävikistä syntyykin kotitalouksissa. Muita hävikin syntypaikkoja ovat kaupat, ravitsemuspalvelut ja teollisuus.

Ihmiset pitävät elintarvikepakkauksia suurempana ympäristöongelmana kuin ruokahävikkiä, vaikka hävikin ympäristövaikutukset ovat selvästi suuremmat. Olisiko tässä jonkinlaista kompostointiharhaa? Roskiin heitetty ruoka on kuitenkin aina turhaan tuotettua ruokaa. Ruoantuotanto, valmistus, ravintolapalvelut ja kauppamatkat aiheuttavat kaikesta ympäristökuormituksesta yli kolmanneksen. Eniten vaikutus kohdistuu vesistöihin, joiden rehevöittävistä päästöistä puolet koostuu ruuan tuotannosta. Ehkä teidänkin mökkirannallenne kertyy sinilevää? Jäljet johtavat jääkaappiin.

Suunnitelmallisuus ruokakaupassa vähentää hukkaan joutuvan ruuan määrää. Jos et jaksa kirjoittaa ostoslistaa, nappaa edes kännykällä kuva kuiva-ainekaapista tai jääkaapista. Opettele tuntemaan ruokatyylisi – jos bambusäilyke ja hirssijauho toistuvasti vanhenevat kaappiisi, älä tee ainakaan suunnittelemattomia ruokakokeiluja. Älä edes silloin, kun eksoottiset ainekset ovat tarjouksessa kolme kahden hinnalla. Tähteet ja satunnaiset raaka-aineet saa luovuudella muutettua ruuaksi, ja luovuuden puuttuessa voi hyödyntää reseptihakua, joka antaa ideoita kaapista löytyvien ainesten kokkaamiseen.

Myös järjestämisen keinoin voi pienentää ruokahävikkiä:

  • Järjestä ruuat kaappiin kuten kaupassa: uudemmat taakse, vanhimmat eteen. Tämä on erityisen tärkeää nopeasti pilaantuvien tuoretuotteiden ja vihannesten kohdalla. Kaikkein eniten roskiin päätyy vihanneksia.
  • Avaa vain yksi pakkaus kerrallaan.
  • Nimikoi ruokien paikat kuiva-ainekaapissa, jääkaapissa ja pakastimessa, niin saat helposti selville, mitä sinulla jo on, etkä osta turhaan lisää.
  • Nimikoi ja merkitse päiväys myös kaikkeen mitä pakastat. Pakastimesta muodostuu usein ruuan hautausmaa.
  • Kun kaapissa on neljännes tyhjää, sitä on helppo käyttää ja järjestys pysyy. Tämä koskee myös ruokakaappeja.
  • Karusellitarjotin voi pienessä tai täydessä jääkaapissa estää ainesten ajautumista takariviin katseen ulottumattomiin.
  • Jos säilytät kotivaraa hätätilanteiden varalta, muista ylläpitää elintarvikkeiden kiertoa, ettei hätävarasi vanhene kaappiin.
IMG_9995

Ehkä etiketit jääkaapissa ovat jonkun mielestä holhoamista, mutta kyllä ne arkea helpottavat. Sivumennen sanoen en itse säilyttäisi juustohöylää jääkaapissa, mutta viiden hengen taloudessa joutuu tekemään kompromisseja.

Lisää vinkkejä ruokahävikin pienentämiseen löytyy täältä. Jaa kommenteissa myös oma paras menetelmäsi.

Puolipitoisten vaatteiden ongelma on muotibisneksen syytä

”Samoja vaatteita ei voi laittaa kahtena päivänä peräkkäin.”

Muistan yhä, miten vaihto-oppilasperheeni sisko ohjeisti minua toisena kouluaamuna. Olin pukeutunut Suomesta tuomiini farkkuhaalarishortseihin, joissa oli lahkeensuissa pitsiä –  ne olivat vaihtosiskon mielestä ”so neat” – ja mustaan teepaitaan. Edellisenä päivänä päälläni oli ollut samat housut mutta lyhythihainen musta ribbineule. Sopersin vaihtaneeni paidan, mutta se ei kuulemma riittänyt. Piti olla selvästi eri asu joka päivä. Tämä järkyttävän nolo moka piirtyi mieleeni niin, että seuraavat kaksikymmentä vuotta annoin kalifornialaisen high schoolin pukeutumisetiketin määrittää elämääni. Puin kouluun tai töihin joka päivä eri asun.

Tiedätte varmaan mihin sellainen johtaa. Kyllä, puolikäytettyjä vaatteiden kasvaviin pinoihin.

trousers-362781_1920

Vaatteita pikamuotia edeltäneeltä ajalta. Kuva Pixabay.

Koska minulla on kuitenkin aina sen enempää pohtimatta ollut systeemi puolipitoisille, en ennen ammattijärjestäjäksi ryhtymistäni olisi arvannut, että puolikäyttöisten vaatteiden säilyttäminen olisi ihmisten järjestämisongelmien top kolmosessa (toinen top kolmosen ongelma on tavaroiden riittävä määrä, jota voit laskeskella täällä).

Vähän käytettyjen vaatteiden ongelma syntyy useasta tekijästä. Ensinnäkin monet vaihtavat asua päivittäin. 2000-luvun mittaan tästä on tullut yhä selvempi normi, josta kertovat esimerkiksi muotiblogien päivän asu -kuvat. Tapasin taannoin nuorehkon ihmisen, joka kertoi lukioaikana tavaramerkikseen muodostuneen, että hänellä ei koko kouluaikana ollut kertaakaan samaa asua päällä. Tekee mieli sanoa, että kyllä on aikoihin eletty. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten saunapäivä oli lauantaisin, ja silloin oli myös vaatteidenvaihtopäivä alusvaatteita myöten.

Toiseksi puolipitoisten määrää kodeissa lisäävät elämäntavan monimutkaistuminen ja elintason nousu: lukuisten arki- ja pyhävaatteiden lisäksi meillä on jumppavaatteita, juoksuvaatteita, joogavaatteita, vaellusvaatteita, hiihtoasuja, remonttivaatteita, moottoripyöräpukuja, kotivaatteita ja roolipeliasuja. Meillä on myös varaa hankkia kaikki nämä asut. Vaatekaapit tursuavat tekstiiliä. Sekä vaihteluntarve että vaatteiden määrä ovat seurausta vaateteollisuuden ja muotibisneksen kyvystä luoda kuluttajille yhä uusia tarpeiksi naamioituja haluja. Pukeutuminen on pohjimmiltaan viestintää; vaatteilla kerromme itsellemme ja muille, keitä olemme ja keitä haluaisimme olla. Tähän muotibisnes taitavasti vetoaa.

Kolmanneksi puolipitoisten ongelmaa on luomassa se, että vähän käytetyt vaatteet vastustavat haluamme jakaa asiat puhtaisiin ja likaisiin sekä pitää nämä ryhmät erillään. Puolipitoiset eivät kuulu kumpaankaan ryhmään ja ajelehtivat siksi usein ilman omaa paikkaa. On tavallista, että puolipitoisten vaatteiden annetaan kasaantua tuolinselälle tai lattialle. Lopulta on helpointa vain kaappaista koko kasa pesuun.

Miten puolipitoisten ongelma ratkaistaan? Ensinnäkin voi määritellä puhtaan ja likaisen uusiksi. Eiväthän neule tai farkut yhden tai useammankaan päivän siistissä sisäkäytössä oikeasti likaannu. Niinpä ne voi laittaa takaisin kaappiin puhtaiden vaatteiden joukkoon tai vaihtoehtoisesti suoraan pyykkiin. Vaatteita voi raikastaa pesun sijaan myös tuulettamalla.

Puolipitoiset voi taltuttaa myös paikka kaikelle -periaatteella. Itse laitan esimerkiksi neuleet, päällysmekot ja housut takaisin henkarille, kunnes ne pitää pestä. Vielä käyttökelpoiset paidat ja kotivaatteet säilytän koukuissa vaatehuoneen hyllyjen sivussa. Yhtä hyvin niiden paikkana voisi olla oma hylly kaapissa, kori, tuoli tai naulakko huoneen tai kaapin oven sisäpuolella. Valitsen aina päivän asun puolipitoisista aloittaen tai alennan töissä käytetyn paidan kotipaidaksi. Näin puolipuhtaiden määrä ei pääse paisumaan liian suureksi ja tulee luontaista siirtymää pyykkikoriin.

Lisäksi voi tutkia omia tapojaan. Vaikka muistan tarkalleen, miten olin pukeutunut high schoolin ensimmäisenä päivänä, en todellakaan muista mitä työkavereilla oli eilen päällä. Kiinnitän huomiota toisten pukeutumiseen vain silloin, kun se on mielestäni erityisen hauskaa tai tyylikästä. Olenkin päättänyt, että minun ei enää aikuisiässä tarvitse noudattaa amerikkalaiskoululaisten pukeutumissääntöjä. Pukeutumiseni ei kiinnosta ketään niin paljon, että toimistolla joku pitäisi kirjaa siitä, kuinka usein vaihdan asua. Kunhan en ala haista.

Viime vuosina päivittäin samaan asuun pukeutumisesta on tullut jonkinlainen oma muodinvastainen trendinsä. On puhuttu siitä, että menestyvät miehet pukeutuvat jatkuvasti samoihin asuihin, joista tulee kuuluisuuksien kohdalla lähes ikonisia. Mietitäänpä Mark Zuckerbergin harmaata teepaitaa tai Steve Jobsin mustaa pooloa. Zuckerberg on todennut, että ei halua käyttää kallisarvoista aikaansa asujen valitsemiseen. Samasta syystä Barack Obama pukeutuu vain sinisiin ja ruskeisiin pukuihin. Soveltajia löytyy myös naisista: suurta kiinnostusta herätti newyorkilaisen Matilda Kahnin tarina siitä, miten hän pukeutui töihin vuoden ajan samaan asuun. Aikaamme kuvaa hyvin, että vapaaehtoinen pukeutuminen työunivormuun on uutisaihe ja että sitä markkinoidaan meille nimenomaan tehokkuuden nimissä. Toisaalta tehokkuus sujuvoittaa arkea. Ei ole mitään syytä sietää puolikäyttöisten vaatteiden pinoja omassa kodissa.

Onko sinulla ollut puolipitoisten ongelma? Miten olet ratkaissut sen?

Just do it?

Tavaran raivaamisen ja järjestämisen kenties vaikein vaihe on ryhtyminen. Psykologien mukaan jopa 20 prosenttia ihmisistä on parantumattomia vitkastelijoita. Kyse on itsesäätelyn ongelmasta, jossa ihminen siirtää tärkeää tehtävää vapaaehtoisesti, vaikka tietää siitä koituvan haittaa. Ongelman ytimessä ei tutkijoiden mukaan ole niinkään puute ajan vaan tunteiden hallinnassa, sillä vitkastelijoiden toimintaan liittyy syyllisyyden, häpeän ja ahdistuksen tunteita. Kuulemma huonoin mahdollinen ohje krooniselle vitkastelijalle on sanoa ”just do it”.

Krooninen lykkääjä käy availemassa kaapinovia, lamaantuu näkemästään ja sulkee oven. Hän on se, joka tiedettyään kaksi vuotta putkiremontin olevan tulossa, alkaa raivata tavaroita remontoijien saapumista edeltävänä iltana. Joskus raivausurakka kasvaa vitkastelijan mielessä sellaisiin mittasuhteisiin, että sen ottaminen haltuun tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä. Pahimmallakin vitkuttelijalla on silti toivoa: lykkääminen on opittu tapa, joten siitä on myös mahdollista oppia pois.

IMG_9810

Tässä perheemme puhelinten latauspiste. Olen itse suunnitellut sen liukuovikaappiin keittiöremontin yhteydessä ajatuksella ”paikka kaikelle”. Silloin meillä on kaksi kännykkää. Nykyään niitä on neljä sekä jokunen musiikkilaite ja kolmet kuulokkeet. Jostain syystä pahin sotku on aina oman laturini johdon ympärillä. Ehdin kerätä tästä raivoa ainakin vuoden. Lopulta tajusin, että on liikaa vaadittu perheenjäseniltä, että he kelaisivat johtonsa. Hoksasin, että jokaisella pitää olla oma purkki. Sitten käytin hyvät kymmenen tuntia ripoteltuna ainakin kolmelle kuukaudelle täydellisen näköisten ja kokoisten säilyttimien etsimiseen netistä – turhaan.

Miten prokrastinaatio selätetään? Kokeile vaikka näitä viittä keinoa. Älä jää miettimään toimivatko ne sinulla vai eivät, vaan mene saman tien testaamaan 🙂

Hoida pikkuhomma heti. Sen sijaan, että odotat täydellisiä olosuhteita (lapset yökylässä, kaikki pyykit pestynä ja täysikuu) koko lastenvaatekaapin järjestämiseen kerralla tai pyörit netissä etsimässä ohjetta täydelliselle tavalle viikata potkuhousut, tee jokin pikkujuttu, jonka voit tehdä ihan heti N-Y-T. Mene kaapille ja poista vaikka kaikki sellaiset vaatteet, joista kokolappuun katsomatta tiedät, että ne ovat jääneet pieniksi. Heti helpotti.

Huijaa itsesi hommiin. Päätä, että siivoat lastenvaatekaappia kymmenen minuuttia. Laita ajastin päälle. Kun olet päässyt alkuun, haluat luultavasti jatkaa.

Paloittele. Raivaa vain yksi hylly kerralla. Tai raivaa kerralla vain sukat. Alushousujen vuoro on ensi viikolla.

Tee itseltäsi salaa. Kun viet kaappiin puhdasta pyykkiä, poista puolihuomaamatta kestotahriintunut paita ja parita muutama eksynyt sukka.

Ryhdy tilivelvolliseksi. Ota kaapistasi kuva ja postaa se Facebook-seinällesi tai Paikka kaikelle -ryhmään. Kerro, mikä mättää ja mitkä ovat tavoitteesi. Sosiaalinen paine pakottaa sinut hommiin, koska ”yleisö” odottaa tuloksia. Lisäksi saat paljon sympatiaa.

Mikä sinua auttaa ryhtymään?

IMG_9864

Done is better than perfect! Kun haluamiani nelikulmaisia laatikoita ei löytynyt, mittani lopulta täyttyi ja ostin viisi kukkapurkkia. Eiväthän ne edes mahdu tuohon kunnolla, mutta ainakaan kukaan ei tunge vehkeitään minun purkkiini. Tai siis ei tunge enää sen jälkeen, kun olen saanut aikaiseksi dymota nimet myös latureihin…