Aihearkisto: Ateriasuunnittelu

Ruoka suuhun, ei roskiin

Eräällä kodinraivauspalstalla kysyttiin taannoin, onko loukkaavaa muita perheenjäseniä kohtaan, jos nimikoi tavaroiden paikat kaapeissa. No ei todellakaan ole, sehän vain helpottaa kaikkien elämää! Tavarat palautuvat paikoilleen ja löytyvät tarvittaessa silloinkin kun on kiire. Lisäksi eripura vähenee, kun ei tarvitse ihmetellä tavaran sijaintia. Olettaen tietysti, että tavaroiden paikat on valittu yhteisymmärryksessä.

IMG_0038

Meillä ruuantähteet säilytetään useimmiten keittolautasissa, jotka toimivat myös murokulhoina ja tarjoiluastioina. Todellinen keittiön multitaskeri ja tilansäästäjä.

Itse dymotin jokin aika sitten etiketit jopa jääkaappiin. Ajatukseni oli, että selvät vakipaikat eri aineksille helpottaisivat ruokatilanteen seurantaa. Halusin etenkin ruuantähteet yhteen paikkaan, jotta ne varmasti tulevat syötyä. Ruokahävikki on nimittäin ongelma sekä yksittäisen jääkaappikunnan että ympäristön näkökulmasta.

Pääkaupunkiseudun koteja koskeneen Foodspill-tutkimuksen mukaan ruokaa hävitetään vuodessa 24 kiloa asukasta kohti. 18 kiloa tästä päätyi 2010-luvun alkupuolella kaatopaikalle (nykyisin ilmeisesti polttolaitokseen), 6 kiloa koostui biojätteestä ja pois kaadetusta maidosta. Myös kahvia ja teetä kaadetaan usein viemäriin. Poisheitettyjen elintarvikkeiden arvo oli vuodessa 125 euroa per asukas.

Hätkähdyttävää on, että 15 prosenttia kotitalouksien kaatopaikalle päätyneestä ruuasta oli avaamattomissa pakkauksissa. Näistä 40 prosenttia sisälsi kalliita liha- ja valmisruokatuotteita. Jokin kotien ruokaketjussa mättää, jos kaapissa olevaa ei muisteta edes maistaa. Suurin osa ruokaketjun hävikistä syntyykin kotitalouksissa. Muita hävikin syntypaikkoja ovat kaupat, ravitsemuspalvelut ja teollisuus.

Ihmiset pitävät elintarvikepakkauksia suurempana ympäristöongelmana kuin ruokahävikkiä, vaikka hävikin ympäristövaikutukset ovat selvästi suuremmat. Olisiko tässä jonkinlaista kompostointiharhaa? Roskiin heitetty ruoka on kuitenkin aina turhaan tuotettua ruokaa. Ruoantuotanto, valmistus, ravintolapalvelut ja kauppamatkat aiheuttavat kaikesta ympäristökuormituksesta yli kolmanneksen. Eniten vaikutus kohdistuu vesistöihin, joiden rehevöittävistä päästöistä puolet koostuu ruuan tuotannosta. Ehkä teidänkin mökkirannallenne kertyy sinilevää? Jäljet johtavat jääkaappiin.

Suunnitelmallisuus ruokakaupassa vähentää hukkaan joutuvan ruuan määrää. Jos et jaksa kirjoittaa ostoslistaa, nappaa edes kännykällä kuva kuiva-ainekaapista tai jääkaapista. Opettele tuntemaan ruokatyylisi – jos bambusäilyke ja hirssijauho toistuvasti vanhenevat kaappiisi, älä tee ainakaan suunnittelemattomia ruokakokeiluja. Älä edes silloin, kun eksoottiset ainekset ovat tarjouksessa kolme kahden hinnalla. Tähteet ja satunnaiset raaka-aineet saa luovuudella muutettua ruuaksi, ja luovuuden puuttuessa voi hyödyntää reseptihakua, joka antaa ideoita kaapista löytyvien ainesten kokkaamiseen.

Myös järjestämisen keinoin voi pienentää ruokahävikkiä:

  • Järjestä ruuat kaappiin kuten kaupassa: uudemmat taakse, vanhimmat eteen. Tämä on erityisen tärkeää nopeasti pilaantuvien tuoretuotteiden ja vihannesten kohdalla. Kaikkein eniten roskiin päätyy vihanneksia.
  • Avaa vain yksi pakkaus kerrallaan.
  • Nimikoi ruokien paikat kuiva-ainekaapissa, jääkaapissa ja pakastimessa, niin saat helposti selville, mitä sinulla jo on, etkä osta turhaan lisää.
  • Nimikoi ja merkitse päiväys myös kaikkeen mitä pakastat. Pakastimesta muodostuu usein ruuan hautausmaa.
  • Kun kaapissa on neljännes tyhjää, sitä on helppo käyttää ja järjestys pysyy. Tämä koskee myös ruokakaappeja.
  • Karusellitarjotin voi pienessä tai täydessä jääkaapissa estää ainesten ajautumista takariviin katseen ulottumattomiin.
  • Jos säilytät kotivaraa hätätilanteiden varalta, muista ylläpitää elintarvikkeiden kiertoa, ettei hätävarasi vanhene kaappiin.
IMG_9995

Ehkä etiketit jääkaapissa ovat jonkun mielestä holhoamista, mutta kyllä ne arkea helpottavat. Sivumennen sanoen en itse säilyttäisi juustohöylää jääkaapissa, mutta viiden hengen taloudessa joutuu tekemään kompromisseja.

Lisää vinkkejä ruokahävikin pienentämiseen löytyy täältä. Jaa kommenteissa myös oma paras menetelmäsi.

Suurtalousemäntä vai ruokahifisti? Ateriasuunnittelun vaikeudesta

Tiedättekö sen ihanneminän, joka laittaa tekemään kaikenlaista kummaa? Se ostelee epäkäytännöllisiä korkokenkiä (koska keikkuu niissä sujuvasti päivät pitkä), tahtoo kokeilla pakurikääpää (koska haluaa olla terveystrendejä seuraava ihminen) tai hankkii parvekekukkia (onhan niin ihanaa istua kesäiltana viihtyisällä parvekkeella).

Arkiminä sitten lompsii paikasta toiseen mukavissa lenkkareissa, ei koskaan keksi, miten kääpää käyttäisi, eikä tarkene iltaisin parvekkeella saati muista kastella kukkiaan.

Minun ihanneminäni rakastaa ruuanlaittoa. Se seurailee ruokablogeja, leipoo käden käänteessä luomusämpylät, kokeilee uusia reseptejä, käy kauppahallissa ostoksilla ja kutsuu illallisvieraita kolmen ruokalajin aterioille. Sen mielestä ruuanlaitto on ihanan rentouttava harrastus.

Arvatkaapa, kuinka usein arkiminäni laittaa ruokaa? (Jep, kesälomalla pari kertaa, sitä ennen jouluna.) Entä miten nopeasti sen pinna kiristyy, kun se laitetaan hellan ääreen? (Ette ehdi sanoa edes ”soijanakki”.) Se ei ole erityisen tumpelo keittiössä, mutta sitä ei vain ruuanlaitto motivoi yhtään. Hyvästä ruuasta se kyllä tykkää – ravintolassa.

Lukemattomia keittokirjoja. Harrastin ruuanlaittoa viimeksi ennen lasten syntymää. Keittokirjoja on tullut ostettua sen jälkeenkin.

Lukemattomia keittokirjoja. Harrastin ruuanlaittoa viimeksi ennen lasten syntymää. Keittokirjoja on tullut ostettua sen jälkeenkin.

Pari vuotta sitten kyllästyin siihen, että elimme ruokasuunnittelun ja ruuanlaiton suhteen aivan pellos… hyvin spontaanisti. Varttia ennen ruoka-aikaa perheen aikuisista se, jolla nälkäkiukku iski lujempaa, havahtui siihen, että taas pitäisi keksiä jotain syötävää. Hyvässä lykyssä kaapista löytyi hernekeittopurkki tai salaattiainekset.

Usein kuitenkin juostiin kiireellä lähikauppaan arpomaan valmistomaattikastikkeen ja pestokastikkeen välillä. Koska kauppaan on vain kolmen minuutin kävelymatka ja se on auki melkein aina, haimme ruokaa melkeinpä aines kerrallaan sitä myöten kun ne kaapista loppuivat. Kunniaksemme voi sanoa, että ongelma koski vain lämmintä ruokaa, muut ateriat meillä pyörivät moitteetta. Lapsiperheessä lämmintä ruokaa kuitenkin kaivataan usein kaksikin kertaa päivässä. Se on myös ateria, joka vaatii eniten vaivannäköä.

Väsyneenä ainaiseen improvisointiin päätin laittaa huushollin ruoka-asiat kerralla kuntoon. Kerroin Facebookissa suunnitelmistani ja kyselin helppoja arkiruokaehdotuksia. Kaverit jakoivat hienoja käytäntöjään: Marttahenkiset tekivät sunnuntaisin koko viikon ruuat valmiiksi. Rahaakin säästyi ateriasuunnittelulla. Oman elämänsä master chefit taas kauhistuivat aikeitani suunnitella monen viikon ruuat valmiiksi, sillä mikään ei rentouta työpäivän päälle niin kuin hyvän aterian valmistaminen improvisoimalla. Välimerelliseen aikatauluun luottavat puolestaan kertoivat lapsiperheen arjen pyörivä helpommin, kun viiden aikoihin syödään välipala, minkä jälkeen on rauhassa aikaa valmistaa myöhemmin syötävä kunnon illallinen.

Ihan kiva, mutta itse en kuuna kullanvalkeana uhraisi pyhäpäivää lieden äärellä. En edes arki-iltaa. Ja rentoutuminen, niin, minä rentoudun järjestämällä kaappeja.

En ole aina ollut tällainen. Aiemmin laitoin mielelläni ruokaa vieraille ja ystävien kanssa kokkailu on mielestäni edelleen mainio tapa viettää aikaa yhdessä. Kylmien, nopeiden ruokien – raakaruoka on ihanaa, harmiksi jälkipolvi ei sitä arvosta – valmistaminen on edelleen ihan ok. Ruuanlaiton haasteina meillä on kuitenkin nykyään yhden perheenjäsenen ruoka-allergia, toisen kasvissyöjyys ja kolmannen nirsous. On vaikea laittaa kaikille sopivaa ja maistuvaa ruokaa. Useiden erilaisten ruokien kokkailu ei motivoi yhtään. Lisäksi isolle perheelle on ostettava todella paljon kerralla, jos tahtoo ruuan riittävän kahta päivää pidemmälle. Autottomalle se on totinen ongelma.

No, päätin joka tapauksessa kertaheitolla poistaa kaiken luovuuden ruuanlaitosta: tein kuuden viikon kiertävät ruoka- ja ostoslistat. Niillä oli kaikki viikonloppulounaista aamiaistarpeisiin. Myös ruuanvalmistus oli tarkoitus jos ei eliminoida niin minimoida: samoja päivällisruokia piti syötämän kaksi tai jopa kolme päivää peräkkäin. Keräsin listalle ruokia, joiden uskoin maistuvan myös lapsillemme. Päätimme ruveta käymään viikonloppuisin anopin autolla puolen kilometrin päässä sijaitsevassa suurmarketissa, jotta saisimme ostokset keskitettyä.

Kokeiluni on täydellinen esimerkki systeemin ylijärjestämisestä: Jo ensimmäisellä viikolla ruokien mitoitus mätti. Söimme samaa ruokaa neljä päivää. Paitsi että se oli tuskaa, suunnitelma meni heti uusiksi koska seuraavien päivien ruuat siirtyivät. Toinen ruoka ei maistunutkaan lapsille, jotka paastosivat pääaterioiden läpi ja paikkasivat kalorivajeen iltapalapöydässä ketsuppivoileivillä. Olin myös jättänyt suunnitelmaan aivan liian vähän mahdollisuuksia spontaaniin ulkona syömiseen ja muuhun vaihteluun.

Sinnittelimme läpi kuuden viikon jakson. Uuden kierroksen aloittaminen oli kuitenkin ylitsepääsemätöntä. Koska kutakin ruokaa oli syöty kolme, neljä päivää putkeen, samat ruuat eivät taas houkutelleet. Siippa piti ostoslistasysteemiä liian vaikeana. Luovutimme.

Sen verran ryhtiä meille kokeilusta jäi, että nykyään pyrimme tekemään isot ruokaostokset kerran viikossa. Turussa viime vuonna aloittanut verkkoruokakauppa on helpottanut tilannetta. Vaikka sieltä ei aina saa kaikkea haluamaansa, ainakaan kenenkään ei tarvitse käyttää kallisarvoista vapaapäiväänsä ruokakaupassa.

Erään perheenjäsenen mieliruuat.

Erään perheenjäsenen mieliruuat.

Ammattijärjestäjäkollega Eveliina kirjoitti vastikään perheensä ihailtavan suunnitelmallisesta ruokahuollosta. Ensin syyllistyin, mutta sitten sain kimmokkeen kokeilla uudelleen hieman kevyempää järjestelmällisyyttä meilläkin. Keräsin jokaisen kirjoitustaitoisen perheenjäsenen listat suosikki- ja inhokkiruuista sekä niistä muista, joita kuitenkin suostuu syömään. Perheen ruokavastaava saa sitten ideoida tulevan viikon ateriat niiden pohjalta huomioiden kunkin viikon muun ohjelman ja ruuanlaittoon käytettävissä olevat resurssit. Tilaus verkkoon ja ruuat ovat täällä seuraavana päivänä! Katsotaan kuinka meidän käy.

Olen oppinut, että ihanneminän vaatimuksille on parasta antaa kyytiä. En liitä kelvollisuutta ihmisenä siihen, kuinka kiinnostunut tai osaava joku on ruuanlaittajana. Osaan kaupassa jättää uutuudet hyllyyn enkä osta keittokirjoja. Ymmärrän, ettei minun tarvitse olla sen enempää valmista ruokalistaa noudattava suurtalousemäntä kuin ruokahifisti. Ohitan ruoka(valio)trendit tyynen rauhallisesti. Ja vaikka vanhemmille yleisesti muuta uskotellaan, luotan siihen, että lapseni kasvavat terveiksi myös pakasteperunamuusilla ja raejuustolla, onhan tarjolla aina myös kurkkua ja paprikaa.

En muuten ole yksin. Kaverini kertoi, että naapuruston lapset olivat kehuskelleet sillä, kenen äiti teki parhaan makaronilaatikon ja kenen taas parhaat lihapullat. Kaverini lapsi oli osallistunut keskusteluun toteamalla, että ei meidän äiti tee ruokaa.

Miten teillä pelaa ruokahuolto?