Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Miten perheen saa mukaan kodin järjestämiseen?

Yksi yleisimpiä kysymyksiä, joita minulta kysytään on, miten lapset tai puolison saa mukaan kodin järjestämiseen. Kysyjä on yleensä nainen. Tasa-arvoihmisenä tekisi mieli napautttaa, että miten niin se on sinun tehtäväsi saada heidät mukaan! Eikö jokaisen ihmisen (aikuisen ainakin) pitäisi itsekin tajuta, että koti tavaroineen on yhteinen hanke, jota ei voi jättää vain yhden pyöritettäväksi.

Omasta kokemuksesta kuitenkin tiedän, ettei asia ole ihan niin yksinkertainen. Pitkä historia ja yhteiskunnan rakenteet painavat naisia ottamaan kodista, sen järjestyksestä ja lapsista vastuuta. Työnjohtajan roolin lisäksi naisille tulee yleensä myös työntekijän rooli. Muiden perheenjäsenten tehtävänä on “auttaa” kotitöissä.

Kuva: Coffee Geek / Pixabay

Harva päätyy tällaiseen työnjakoon avoimen neuvottelun ja sopimisen kautta, vaan tilanteet vain nyrjähtävät epätasapainoon. Ensimmäisen lapsen syntymä on tyypillinen käännekohta, jossa työn ja vastuun jako alkaa muuttua epäsuhtaiseksi.

Aviokriisejä väitöskirjassaan tutkinut Hanna Ranssi-Matikainen toteaa Hesarissa, että “keskeinen kriisin aihe on ylikuormittava elämä, mistä seuraa muita ongelmia. ‘Ei kuunnella, mitä toinen tarkoittaa, ja tehdään vääriä tulkintoja’”.

Kun näin sitten on päässyt käymään, miten tilanne korjataan?  

Vastaan, että  kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisen taitoja treenaamalla.

(Lisäksi kannattaa äänestää ja osallistua julkiseen keskusteluun, sillä nyrjähtänyt työnjako ei ole yksilöllinen vaan yhteiskunnallinen ongelma. Yksittäisen pariskunnan tasolla se kuitenkin nopeiten korjataan puhumalla ja kuuntelemalla.)

Mistä kuuntelemisen taidoissa on kyse?

Kun olin vielä melko tuore äiti, sain vinkin kasvatusoppaasta nimeltä How to talk so kids will listen and listen so kids will talk. Uppouduin innolla tähän klassikkoteokseen, jossa havainnoillisten sarjakuvien avulla näytetään muun muassa, miten lapsen saa laittamaan märän pyyheliinan kuivumaan ilman määräilyä, uhkailua tai lahjontaa.

Aloin käyttää kirjan oppeja aina kun ne tulivat mieleen, ja niiden avulla lapset oli helpompi saada yhteistyöhön vaikkapa huoneensa siivoamisessa. Aina opit eivät tulleet mieleen – ne eivät olleet minulla vielä selkärangassa – ja silloin ei mennyt ihan niin hyvin…

Muutama vuosi myöhemmin sain mahdollisuuden osallistua psykologi Thomas Gordonin menetelmiin perustuvalle Toimiva perhe -kurssille. Siellä pääsin harjoittelemaan muiden vanhempien kanssa rakentavia tapoja puuttua toisen toimintaan ja ratkaista ristiriitoja.

Huomasin, että näillä opeilla koko perheen ilmapiiri parani. Lapset oli helpompi saada ottamaan vastuuta omista tavaroistaan ja kotitöistä. Jopa puolisolle meni viesti paremmin perille, kun huomasin käyttää kurssin oppeja hänenkin kanssaan. Harjoittelua se toki vaati, sillä menetelmät ovat sellaisia, joihin harva on saanut kotoaan oppia.

Gordonin mallissa tätä kutsutaan aktiiviseksi kuunteluksi, joissakin muissa yhteyksissä puhutaan empaattisesta kuuntelusta. Taustalla on väkivallattoman vuorovaikutuksen menetelmät, joita käyttämällä vaalitaan demokratiaa ja tasa-arvoa.

Tavararistiriidat painavat ihmissuhteissa

Kun aloin tehdä kotikäyntejä ammattijärjestäjänä, yllätyin siitä, miten paljon kohtasin epäsopua ja ristiriitoja kodeissa.

Vanhemmat tuskailivat, kun lapsia ei saanut edes nostamaan likaisia sukkia lattialta pyykkikoriin. Tuskin lapsistakaan oli kivaa, että aikuiset olivat jatkuvasti huomauttelemassa.

Puolisoilla oli erimielisyyttä siitä, miten arkea pyöritetään. Moni koki jääneensä yksin vastuuseen kodista ja tavaranpyörityksestä.

Pahinta oli, että jouduin toisinaan parisuhderiitojen keskelle. Salamat sinkoilivat pääni yli, kun puolisot ottivat yhteen siitä, kenen tavarat olivat eniten tiellä. Kyyneleiltä ei vältytty.

Riidat eivät tietenkään liittyneet vain tavaroihin, vaikka tavarat olivat niiden kohteena. Taustalla on yleensä erilaisia väärinkäsityksiä, ohi puhumista, jakamisen ja huomioiduksi tulemisen tarpeita ja epäreiluuden tunteita, jotka eivät ole tulleet kuulluksi.

Tajusin, että näissä perheissä tarvittaisiin juuri niitä vuorovaikutustaitoja, joita itse olin opiskellut. Niiden avulla toiselle voisi kertoa omista tarpeista ilman riitaa. Toiset saisi mukaan hommiin nalkuttamatta, uhkailematta, alistamatta – tai alistumatta. Erimielisyydet voitaisiin sovittaa niin, että kaikki voisivat olla tyytyväisiä. Kodin järjestämisestä ja järjestyksen ylläpidosta tulisi yhteinen projekti.

Tasa-arvo työnjaossa voitaisiin “salakuljettaa” koteihin treenaamalla kuuntelemisen ja puhumisen taitoja.

Olin jo omassa perheessäni nähnyt, että kodin ilmapiiriin voi vaikuttaa pelkästään se, että yksi perheenjäsen opettelee viestimään rakentavasti ja mallintaa sitä muille.

Kaikki järjestyy!

Päätin syventää osaamistani ihmissuhdetaidoissa, jotta voisin paremmin auttaa asiakkaitani. Opiskelin Gordonin vuorovaikutuskurssien ohjaajaksi. Yhdistin tähän osaamiseni ammattijärjestäjänä ja taustani vanhemmuuteen perehtyneenä kulttuurintutkijana.

Tästä syntyi Kaikki järjestyy! -valmennus, jossa treenataan tavararistiriitojen ja työnjaon ongelmien ratkaisemista viestintätaitojen avulla.

Tarvitsetko kotiisi tilaa hengittää? Seuraava Paikka kaikelle -verkkokurssi alkaa syksyllä 2023. Odotuslistalla kuulet siitä ensimmäisenä.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

6 kommenttia artikkeliin ”Miten perheen saa mukaan kodin järjestämiseen?”

  1. Osui ja upposi. Olin juuri sairaana. Nyt vielä topilas ja pitäisi omasta mielestä siinä sivussa huolehtia ihan miljoonista asioista. Kun on isohkon perheen ihan ainoa, joka esim. osaa pyyhkiä pöydän ja kukaan muu ei huomaa mitään. Ja ketään muuta ei haittaa. Niin itseäni tässä kiusaan. Vuorovaikutustyylini on primitiivireaktio, jolloin joku muukin pelästyy ja yrittää ”auttaa äitiä” tai itse kiukkuisena siivoaminen. Ei kannattaisi.

    Vastaa
  2. Vautsi!
    Ompa kiva kurssi!
    Vaikka asun yksin, niin saatan joku päivä silti osallistua 🙂
    Näistä taidoista voisi olla hyötyä.

    Minua ottaa päähän, että siskon lapset jättävät paljon hommia aikuiselle (autan perheessä usein). Tai vaikka jos olen käymässä, lankoni hoitaa omia harrastuksiaan, koska minähän olen paikalla huoltamassa lapset.
    Jotenkin olen tilanteessa, jossa minulla tuntuu olevan (tai otan) paljon vastuuta, mutta ei oikeuksia (ei ole minun koti, ei ole minun lapset).
    En halua tämän jatkuvan näin!

    Vastaa
    • Tervetuloa mukaan vaan, kyllä nämä taidot auttavat muuallakin kuin ihan ydinperheen sisällä. Ei kuulosta ihan reilulta nuo tilanteet…

      Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle