Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Miksi luopuminen sattuu ja miten tuskasta pääsee eroon?

Olet taas kerran nostanut kaapista Elna-tädin perintönä tulleen kastikekulhon. Se on kyllä kaunis, mutta ei sovi kotiisi eikä sinulla ole koskaan ollut sille mitään käyttöä. Säilyttää vai ei säilyttää? Mitä Elna-täti sanoisi? Haluavatko lapset, että säilytät kulhon heitä varten? Vatvot ja vatvot ja lopulta kulho palaa kaappiin. Sieltä se sitten huutelee aina kun avaat oven.

Täpötäyden vaatehuoneen toisen puoliskon täyttää jakkupukujen rivi. Pukeuduit niihin vuosia sitten, kun olit toimistotyössä. Seisot vaatehuoneessa ja tuskailet, sillä tilalle todellakin olisi käyttöä. Jos kuitenkin joskus vielä palaat toimistotyöhön… Sittenhän niitä voi tarvita… Tosin pitäisi sitten myös laihtua se viisi kiloa… Otat yhden henkareista käteen ja laitat sen takaisin.

Luopuminen tekee kipeää

Kun yhdysvaltalainen tutkijaryhmä kuvansi pakkokeräilystä kärsivien henkilöiden aivoja päätöksentekotilanteessa, luopumisen tuska näkyi samalla alueella kuin fyysinen kipu.

Luopumisen tuska on epävarmuutta, taka-ajatuksia, syyllisyyttä, velvollisuudentunteita, luottamuksen puutetta ja päättämättömyyttä.

Haluan nyt hetkeksi pysähtyä tämän tuskan äärelle ja miettiä, mitä luopuminen ylipäätään tarkoittaa.

Yhtäältä se koetaan vaikeana, suorastaan kipeänä ja toisaalta hyvin välttämättömänä. Sanomme, että “lapsen pitää harjoitella luopumista” tai että “minulla on vielä luopumisessa oppimista”.

Mutta ei meidän tarvitse oppia luopumaan!

Sen sijaan meidän pitää oppia erottamaan olennainen epäolennaisesta ja valitsemaan.

Vaihda näkökulmaa

Luopuminen on tuskaisaa, koska yhdistämme sen menetykseen. Uskomme, että menetämme resursseja, mahdollisuuksia, muistoja ja kuivaa käteistä. Mitä enemmän annat itsesi velloa menetyksessä, sitä enemmän sattuu.

Mutta aina kun luovumme jostain, saamme tilalle jotain muuta. Se pitää oppia havaitsemaan ja sanoa vaikka ääneen, ellei muuten mene perille. Näin:
“Valitsen käyttämättömän kastikekulhon sijaan kaappeihin lisää tilaa astioille, joita käytän.”
“Valitsen tyhjän panttina roikkuvien toimistovaatteiden sijaan toimivamman vaatehuoneen ja helpommat aamut.”

Tavarat eivät ole vain tavaroita

Jotkut uskovat, että luopuminen helpottuu, kun kylmettää tunteensa ja katkaisee tavaroihin muodostuneen tunnesuhteen. Ei tämän pitäisi olla näin vaikeaa, nehän ovat vain tavaroita!

Mutta eivät tavarat ole vain tavaroita. Ne rakentavat käsitystämme siitä, keitä olemme ja miten haluamme tulla nähdyiksi.

Valintatilanteessa mieli pyörittää ihan omaa levyään:
“Jos karsin pois liian pieniä vaatteita, en laihdu koskaan.”
“Jos annan pois Elna-tädin kulhon, olen kiittämätön enkä kunnioita suvun perintöä.”
“Jos kierrätän isot keittokattilat, en ikinä saa haaveilemiani sukujouluja.”
“Jos laitan lehdistä leikatut reseptit pois, meillä aletaan syödä pelkkiä eineksiä.”
“Jos vien pari vuotta lukemista odottaneet ammattilehdet paperinkeräykseen, ammattitaitoni ruostuu.”

Tavaraan liittyviä tunteita ei voi katkaista tai poistaa, ne pitää tunnistaa ja käsitellä. Kun ymmärrät, että roikut kiinni kattiloissa, resepteissä, kulhoissa tai väärän koon vaatteissa, siksi että kyse on paljon tavaroita isommista asioista, kuten identiteetistäsi, luopumisen tuska alkaa helpottaa ja voit valita sen, mikä on sinulle oikeasti parhaaksi juuri siinä hetkessä.


Kiinnostaako lukea lisää ammattijärjestäjän vinkkejä? Lataa avaimet ammattijärjestäjän maksuttomaan vinkkipankkiin. Saat samalla pari kertaa kuussa ilmestyvän Paikka kaikelle -uutiskirjeen ja paljon hyödyllistä tietoa kodin järjestämisestä.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

2 kommenttia artikkeliin ”Miksi luopuminen sattuu ja miten tuskasta pääsee eroon?”

  1. Loistava kirjoitus, voin niin samaistua tähän vaikka olenkin karsinut ison osan omista ja perheen tavaroista! Mutta enemmänkin kaapeista lähtisi nimenomaan omia tavaroitani, jos mieli ei soittaisi sitä omaa levyään..

    Vastaa
    • Kiitos Minna 🙂 Sekin jo auttaa eteenpäin, että tietoisesti kuuntelee sitä levyään. Sitten sen voi alkaa kyseenalaistaa, kun sen todella kuulee.

      Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle