Lukijan kysymys: Miten lapset saa ylläpitämään lastenhuoneen järjestystä?

Pöytä ja lattia sen alla askartelusilpun peitossa, legorakennelmia pitkin poikin kotia, pehmolelulaatikko kumottu lattialle, sängyssä nukkejen kahvikutsut ja kaiken keskellä luikertaa autorata, joka on vain vähän poikki sieltä täältä.

Leikit leviävät, mutta niitä ei siivota paikoilleen. Tavallinen näky lastenhuoneissa.

Leikit parhaimmillaan.

Useampi blogin lukija on lähestynyt minua kysymyksellä, miten lapset saa ylläpitämään lastenhuoneen järjestystä. Toisin sanoen, miten lapset saa siivoamaan jälkensä ja laittamaan tavarat takaisin paikoilleen.

Nämä kysyjät ovat kenties jo kokeilleet niin sanottuja perinteisiä keinoja: jankuttamista, huutamista, uhkailua, lahjontaa sekä sitä, että tekevät itse mutisten “olenko minä ainoa, joka täällä koskaan siivoaa” – ja todenneet, että mikään näistä menetelmistä ei toimi.

Mitä vaihtoehtoja tässä sitten enää jää?

Moniakin! Katsotaanpa.

1. Muokkaa ympäristöä

Kaikki lähtee siitä, että järjestyksen ylläpito on “lapsenkokoinen” tehtävä. Jos lastenhuone näyttää siltä, että aikuisellakin menisi sen raivaamiseen normaali työpäivä, et voi olettaa, että lapsi pystyisi tehtävään, etenkään itsekseen.

Ensimmäinen tehtäväsi on huolehtia, että tavaraa ei ole liikaa. Jos säilytyspaikat tursuavat, tavaroita on hankala tai mahdotonta laittaa paikoilleen. Karsikaa yhdessä lasten kanssa.

Toiseksi tavaroiden paikkojen pitää olla sellaisia, että lapsikin tavarat saa helposti paikoilleen. Ei hankalasti näprättäviä laatikoita tai ovien taakse jemmattuja monimutkaisia systeemejä.

Jos haluat täsmävinkkejä lastenhuoneen säilytyspaikkojen järjestämiseen, ehdit tästä linkistä vielä mukaan tämäniltaiseen webinaariin, jossa kerron lastenhuoneen toimivista säilytysnikseistä. Kannattaa ilmoittautua, vaikka et ehtisi paikalle, sillä ilmoittautuneille lähtee tallenne webinaarista.

Kolmanneksi lapsen pitää tietää, mihin tavarat kuuluvat. Ei siis riitä, että sinä tiedät sen. Luo järjestys yhdessä lapsen kanssa.


2. Toimi yhteistyössä

Aikuisen kannattaa tukea lapsen siivousrutiinien kehittymistä siivoamalla mukana malliksi, sillä lapsi oppii mallista. Vanha kikka on siivota “kahden biisin ajan” tai haastaa perheenjäsenet laittamaan 10, 20 tai 50 tavaraa paikoilleen.

Lapsen omatoimisuuden kehittymistä voi puolestaan tukea toimimalla lastenhuoneen siivouksessa työnjohtajana ja pilkkomalla tehtävät pieniin, lapsenkokoisiin palasiin. Täältä saat ladattua ohjeet siihen, miten lastenhuoneen siivous pilkotaan.


 3. Sano se niin, että menee perille

Uhkailu, jäkätys ja huutaminen nostattavat kuulijassa tunnekuohun, joka estää ottamasta viestiä vastaan tai johtaa sen virhetulkintaan (“olen tuhma ja kelpaamaton, kun isä/äiti raivoaa minulle” tai “isä/äiti on tyhmä”).

Lasta ohjaavat sanat on aseteltava niin, että lapsi kuulee sen, mitä tarkoitatkin. Siksi vain neutraali puheenparsi menee perille.

Seuraavat esimerkit on mukailtu Adele Faberin ja Elaine Mazlishin kirjasta How to Talk So Kids Will Listen & Listen So Kids Will Talk.

  1. Kuvaile neutraalisti, mitä näet, tai kuvaile ongelma: ”Huoneesi lattialla on irtolegoja ja pehmoleluja.” Neutraali kuvaus on kuin kameralla otettu kuva, siinä ei ole sellaisia lisäsanoja kuin “kauhea”, “aina” tai “taas”.Lapsen on helpompi keskittyä ratkaisemaan ongelma, jos häntä ei arvostella.
  2. Jaa tietoa: ”En pääse imuroimaan huoneesi lattiaa, koska legot menevät imuriin.” Tietoa on helpompi vastaanottaa kuin haukkuja. Tietoa saatuaan lapsi voi itse päätellä mitä pitää tehdä.
  3. Kuvaile, mitä tunnet minä-muodossa. Älä kommentoi lapsen luonnetta tai persoonallisuutta: ”Minua harmittaa, että joudun korjaamaan legot lattialta ennen kuin pääsen imuroimaan.” Omia tuntemuksia kuvaamalla vanhempi voi olla aito ilman loukkaamista. Ärtymystä tai suuttumusta ilmaisevan ihmisen kanssa voi tehdä yhteistyötä, kunhan tämä ei hyökkää toisen kimppuun.

Näillä pääset varmasti eteenpäin. Huomaatko muuten, mikä tavallinen keino puuttuu suosituksistani kokonaan?

Jätä kommentti

%d bloggaajaa tykkää tästä: