Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Miksi tavaroiden järjestämisestä jankuttaminen on tuhoisaa?

Olen huomannut, että tavarat, niiden määrä, hallinnointi ja arkinen paikoilleen paneminen ovat tavallisia ristiriitojen aiheita ihmissuhteissa.

Kinataan siitä, kenen tulisi säilyttää aikuisen lapsen lapsuustavarat, kumman puolison roinat vievät kodista enemmän tilaa tai kenen homma lasten taas levälleen jättämien lelujen siivoaminen olisi.

Ristiriidat ovat ihmissuhteissa väistämättömiä. Niitä ei tarvitse vältellä. Tärkeintä on osata ratkaista ongelmia rakentavasti, niin ettei ihmissuhteita vahingoiteta.

Vuorovaikutustaidoista apua kodin järjestysongelmiin

Olen jo vuosia ollut omassa elämässäni innostunut yhdysvaltalaisen psykologin Thomas Gordonin vuorovaikutusopeista ja niihin perustuvista käytännön taidoista, joiden avulla ristiriitoja voidaan ratkaista niin, että ihmissuhteiden lämpö ja läheisyys säilyy.

Kun aloin työskennellä ammattijärjestäjänä, havaitsin, että näistä taidoista olisi hyötyä myös asiakkaideni ja kaikkien kotiensa raivaajien pulmien ratkaisemisessa. Niin usein tavarat olivat paitsi tukkimassa kodin joka nurkkaa, myös aiheuttamassa väärinkäsityksiä, valtataisteluita ja riitaa.

Suoritin syksyllä aikuisten välisten ihmissuhderistiriitojen ratkaisutaitoihin keskittyvän Toimiva vuorovaikutus -ohjaajakoulutuksen ja perjantaina sain lisenssin ohjata myös lapsiperheiden vanhemmille tarkoitettua Toimiva perhe -kurssia. Molemmat perustuvat Thomas Gordonin kehittämään malliin.

 

Arkiset kiistat kärjistyvät kun taustalla olevat tarpeet ohitetaan

Molemmissa ohjaajakoulutuksissa käytännön vuorovaikutusharjoitusten teemoiksi valikoitui kerta toisensa jälkeen tavaroiden siivoaminen paikoilleen tai muu kotitöiden jakaminen.

Miten työpaikalla pitäisi käsitellä tilanne, jossa joku työntekijöistä jatkuvasti jättää kahvikupit pesemättä ja kahvimaidon pöydälle? Miten perheissä ratkotaan ongelmia, joita syntyy, kun lapset jättävät harrastusvälineensä pitkin eteisen lattiaa?

Nämä ovat sinänsä pieniä ja arkisia pulmia, mutta toistuessaan ne helposti muuttuvat elämää suuremmiksi. Eikä ihme.

Jokaisen ristiriidan takana on tarve, joka ei tule tyydytetyksi.

Työpaikan kahvihuoneen siivoamisessa kyse voi olla esimerkiksi tarpeesta tulla kohdelluksi reilusti. Kotona syntyvissä tilanteissa kyse voi olla ihan samasta asiasta tai sitten vaikka tarpeesta saada rentoutua omassa kodissa ilman jatkuvaa ärsyyntymistä kulkureiteille jätetyistä tavaroista. Ihan pohjalla voi olla sellaisia asioita kuin tarve tulla otetuksi huomioon.

Gordonin kursseilla opetellaan toisen kohtaamista, omien tunteiden tunnistamista, viestien lähettämistä ja niiden vastaanottamista, toisen auttamista kuuntelemalla ja ristiriitojen ratkaisemista.

Vanhat mallit ohjaavat jankuttamaan, jyräämään tai luovuttamaan

Toimivan vuorovaikutuksen kompastuskivet löytyvät usein siitä, millaisia vuorovaikutusmalleja on oppinut lapsuuden perheessä ja muualla lapsuuden ympäristöissä.

Suusta tuleekin neutraalin tilannekuvauksen (”Luistimesi ovat eteisen lattialla.”) ja oman tarpeen ilmaisemisen (”Minua harmittaa, kun en pääse kulkemaan tästä kompastumatta” tai ”Minua väsyttää siivota muiden tavaroita.”) sijaan vaikkapa leimaamista, komentelua, marttyyriksi heittäytymistä, saarnaa tai jopa ivaa.

Niin käy, kun toimii automaattivaihteella, väsyneenä samojen iänikuisten asioiden jauhamiseen yhä uudelleen. Niin käy myös siksi, ettei tunnekuohussa kykene kuuntelemaan itseään ja todellisia tarpeitaan siinä hetkessä. Jankuttaminen on vain epätoivoinen, ihmissuhteita rasittava yritys tulla kuulluksi.

Pitkän päälle ristiriitojen ratkaiseminen toiset jyräämällä (”Nyt teet heti niin kuin käsken tai luistimesi lentävät roskiin!”) tai omista tarpeista tinkimällä (”No minäpä sitten taas siivoan nämä, kun kukaan muu ei näköjään viitsi.”) alkaa rasittaa ihmissuhteita.

Kaikki voivat voittaa

Onneksi Gordonin taitopakista löytyy myös neuvottelumenetelmä, jolla pattitilanteet saadaan avattua niin, että kaikki osapuolet voivat olla ratkaisuun tyytyväisiä.

Siinä tunnistetaan tilanteeseen vaikuttavat tarpeet ja kehitetään niihin ennakkoluulottomasti vaihtoehtoisia ratkaisuja. Lopuksi valitaan se, jossa kaikki voittavat. Ristiriidat ratkotaan, ihmissuhteet säilyvät ilman vaurioita.

Olen vakuuttunut siitä, että toimivan vuorovaikutuksen taidoilla ratkaistaan monia kotien tavaratulvaan liittyviä pulmia.

*

Oletko tullut kuulluksi tavaran järjestämiseen ja hallinnointiin liittyvissä kysymyksissä? Kerro kommenteissa.


Tarvitsetko treeniä siinä, miten saat tarpeesi kuulluiksi ja omat rajasi pidettyä, kun lahjoituksia tulvii kotiisi? Siinä tapauksessa kannattaa liittyä Kaikki järjestyy! -valmennuksen odotuslistalle.
Odotuslistalle liittyminen ei sido sinua mihinkään. Saat ensimmäisten joukossa tiedon, kun valmennus järjestetään seuraavaan kerran.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

2 kommenttia artikkeliin ”Miksi tavaroiden järjestämisestä jankuttaminen on tuhoisaa?”

  1. minä uskon esimerkin voimaan. Kun lapsemme oli pieni,kotiin tullessa eteisessä riisuttiin päällysvaatteet ja kengät. Eteisessä oli lasten nappulanaulakko lapsen tasolla ja sinne sai yrittää ihan itse laitta/ottaa pois. Ja sitä onnen määrää kun se onnistui,kyllä alussa kehuttiinkin. Kangät samoin telineeseen,aikuisetkin. Kassit ja urheilutavarat omille paikoilleen.
    Jokainen vie astiansa tiskipöydälle,tiskaa kuka ehtii laittamaan koneeseen/ottamaan pois. Kukaan ei saarnaa. Samoin on pyykkitilanne,jokainen osaa pyykätä. Ei tarvitse kysellä ”missä mun puhdas…”
    Osa lapsuuden tavaroista on täällä vielä,täällä on tilaa,nuori asuu 19neliön ”kopissa” mutta tavarat ovat suurinpiirtein omilla paikoillaan. Ilman nalkutusta ja marttyriutta voi selvitä vanhemmuudesta. Nimimerkillä ”Kokemusta on”

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle