Ammattijärjestäjä vinkkaa: Lastenhuone järjestykseen viiden minuutin päiväpanoksella [+ tulostettava huoneentaulu]

Kun jonkin aikaa sitten kyselin, mikä on kodin järjestämisen suurin este, moni vastasi, että lapset. (Melko moni vastasi myös, että puoliso, mutta siihen palaamme myöhemmin.)

Tilanne päällä lastenhuoneessa.

Olisi ihanaa, jos ”siivouksen elämänmullistava taika” olisi totta myös lapsiperheissä. Ammattijärjestäjäkollega Marie Kondohan lupaa kirjassaan KonMari, että järjestämisprojektia ei tarvitse tehdä kuin kerran elämässä, kun sen tekee riittävän perusteellisesti.

Ikävä kyllä se on aivan liikaa luvattu.

Lapsilta jää jatkuvalla syötöllä riepua ja rompetta kierrätettäväksi. Ja uutta tulee ovesta sisään nopeammin kuin ehdit sanoa ”kaverisynttärit”.

Ja samaan aikaan pikku kullannuput auttavat järjestyksen ylläpidossa, minkä ehtivät: Sohvatyynyistä kasataan esteitä kulkuaukkoihin, legoja piilotetaan sohvan alle ja slime-aineksia levitetään pitkin poikin keittiötä, vessaa ja eteisen mattoa. Lastenhuone on nähnyt imurin viimeksi pari kuukautta sitten, koska ipanat ovat kokeilleet lisääntyvätkö lelut, jos ne kaikki kylvää lattialle.

Vaikka olisi kuinka huolella marittanut, lapsiperheessä ei pääse ylläpitotyöstä.

Siistien lastenhuoneiden salaisuus

On totta, että joissakin perheissä lastenhuoneet pysyvät siisteinä. Mikä näiden perheiden salaisuus on? Eikö niissä jätetä ipanoita hetkeksikään yksin huoneeseensa? Muistutetaanko tavaroiden paikoilleen laittamisesta hellästi vähintään kolmen minuutin välein? Kenties vanhemmat eivät käy lainkaan vessassa (lelukaaoshan lipsahtaa lattialle alle minuutissa)?

Eihei. Näiden perheiden salaisuuden nimi on ”rutiini”.

Nyt on pakko tunnustaa jotain. Olen aina inhonnut sanaa ”rutiini”.

Se tuo mieleeni pikkulapsiperheen, joka ei koskaan voi tulla kylään, koska Leo-Venlalla on puuroaika kello seitsemän, puoli kahdeksalta pitää vaihtaa vaippa ja varttia vaille kahdeksan lukea iltasatu. (Tiedän kyllä, koko perheen unet menevät päin brinkkalaa, jos Leo-Venlaa ei saada sänkyy kahdeksaan mennessä.)

Se tuo mieleeni perheen, jonka kalenterissa lukee siivouspäivä joka perjantai. Siivouksen päälle sitten Emmerdale, sauna ja uunimakkaraa. Ilman sitä ei viikonloppu tule.

Minusta olisi tavattoman rasittavaa olla rutiinien orja. Arvostan enemmän ystävien tapaamista kuin hyvin nukuttuja öitä. Minun saattaa perjantai-iltana tehdä mieli pitsaa. Entä jos osuisi hammaslääkäri siivouspäivälle? Kumpi peruutetaan?

Mutta nyt on pakko tunnustaa jotain muutakin. Olin ymmärtänyt rutiinin käsitteen ihan väärin. Minusta, rutiinienvihaajasta, on tullut rutiinien opettaja.

Mitä rutiinit ovat?

Kun aloin tosissani perehtyä siihen, mitä rutiinit ovat, ymmärsin pian, että kyse oli jostain ihan muusta kuin kahlitsevasta aikatauluttamisesta.

Rutiini on automatisoitunut toimintatapa.

Mietitkö, miten solmit kengännauhasi? Ei, vetäiset ne kiinni ja sillä selvä. Jos pitäisi selittää jollekulle, miten kengännauhat solmitaan, se olisi varsin hankalaa.

Rutiini on jotakin sellaista, joka tehdään ilman, että asiaa tarvitsee miettiä. Se tehdään automaattiohjauksella ja siksi se ei tunnu rasittavalta.

Siis sohvatyynyjen palauttaminen sohvalle, legojen kaivaminen sohvan alta ja lima-ainesten siivoaminen ei tunnu rasittavalta? Näin juuri! Kun järjestyksen ylläpidosta on muodostunut sinulle – ja lapsellesi – rutiini, et edes huomaa, että ylläpidät järjestystä.

Rutiini vapauttaa, ei kahlitse.

Tajusin itse kerran, että meillä lavuaarit säilyvät siisteinä roiskivista perheenjäsenistä huolimatta, koska pyyhin tahrat vessapaperilla vessakäynnin yhteydessä. Toiminta oli niin automatisoitunutta, etten ollut tiedostanut sitä lainkaan.

Rutiinin ei siis tarvitse liittyä kelloon mitenkään. Se voi liittyä paikkaan (vessassa käynti) tai toimintaan (kenkien laittaminen jalkaan). Koska se on automaattinen, se ei vaadi keneltäkään jatkuvaa kontrollointia.

Miten luodaan järjestystä ylläpitäviä rutiineja?

Harmiksi uusien tapojen muuttaminen rutiineiksi ei käy taikasauvaa heilauttamalla.

Monen sohvaperunan maratonaikeet ovat tyssänneet jo ensimmäiseen lenkkiin, koska nollakunnosta on paha vetäistä kymmenen kilometrin juoksua. Pitäisi malttaa aloittaa siitä, että juoksee puoli kilometriä päivässä. Tai sata metriä.

Sama pätee järjestyksen ylläpitoon. Kun olet puoli päivää raivannut lastenhuoneen lattiaa esille imurointia varten, ilmoitat lapsille, että huomisesta lähtien teillä laitetaan kaikki lastenhuoneen tavarat paikoilleen joka ilta.

Ensimmäisenä iltana seisot pontevana lastenhuoneen ovella ja ohjeistat lapsia sormi tanassa: ”Tästä se lähtee, huomenna teettekin tämän jo ihan itse!” Toisena iltana sanot iltapalapöydässä: ”Menkäähän siitä siivoamaan huoneenne.” Toinen lapsista siirtää pari pehmolelua sängyltä koriin ennen petiin menoa. Kolmantena iltana olette kaikki unohtaneet koko homman. Lelut valtaavat lastenhuoneen lattian uudelleen.

Tapamuutos epäonnistuu, jos sen yrittää rysäyttää.

Tapamuutos onnistuu, kun sen paloittelee niin pieniin palasiin, että tuntuisi typerältä jättää tekemättä. Lisäksi tarvitaan muistitukea niin kauan, että homma alkaa luistaa itsestään.

Olen laatinut tapamuutoksesi tueksi huoneentaulun, jonka voit tilata tulostettavaksi alta, maksutta. Huoneentaulussa lastenhuoneen järjestyksenpidon viikkorutiinit on valmiiksi palasteltu viiden minuutin päivittäisiin tehtäviin.

Tehtävät ovat viiden minuutin mittaisia siksi, että jokaiselta löytyy viisi minuuttia päivässä. Ja kun noudatat valmista listaa, asia on jo automatisoitu puolestasi eikä sinun tarvitse uhrata sille pohdintaenergiaasi. Lista toimii muistisi tukena. Viiden minuutin ylläpito auttaa siihen, että kaaos ei pääse kasautumaan.

Kiinnitä huoneentaulu seinälle ja toteuta yhdessä lapsesi kanssa. Kokeilkaa ainakin kuukauden ajan. Siinä ajassa useimmat uudet tavat – sellaisetkin, joihin ei ole aiempaa pohjaa – muuttuvat rutiiniksi. Pian sinulla on vekarat, joille tavaroiden palauttaminen paikoilleen on yhtä vaivatonta kuin kengännauhojen solmiminen sinulle.

 

Ps. Useimmissa tapauksissa huoneentaulun tilaus sujuu kuin valssi: saat sähköpostiisi tilausvahvistuksen ja sen klikkaamisen jälkeen saapuu huoneentaulu. Jos toista tai kumpaakaan ei näy, tarkista, että annoit oikean sähköpostiosoitteen. Tarkista myös roskaposti- ja tarjoukset-kansio. Joskus sähköpostiohjelmien lähettämät viestit menevät niihin. Jos viesti näkyy oudosti, tarkista, että oman ohjelmasi asetukset sallivat kuvien näyttämisen. Ja joskus Internetin postijakajilla on vain kiirettä! Silloin viestin saapumiseen voi mennä jopa 12 tuntia.

6 kommenttia artikkeliin ”Ammattijärjestäjä vinkkaa: Lastenhuone järjestykseen viiden minuutin päiväpanoksella [+ tulostettava huoneentaulu]

  1. Juurikin näin se toimii! 🙂 Meillä on edellä mainittujen 5.min. rutiinien lisäksi sääntö viikoittaisesta tavaran vähentämisestä. Tämä sääntö on tarkoituksella väljä. Se voi tarkoittaa kirpputorilahjoitusta, vaatelahjoitusta veljen tytölle omalta lapselta pieneksi menneillä vaatteilla, Ison gradumateriaalin palautusta, joka on pyörinyt nurkissa, taidetta kaikilla niillä pienillä askartelumaalin jämillä, jotka ovat hyllyssä odottaneet, lainassa olleiden tavaroiden palautusta jne. Kun rutiinina on vähentää tavaraa joka viikko, voi joka maanantai miettiä, että mikä aiottu vähennys olisi nyt järkevin toteuttaa ja oikeastaan sen tietää jo saman tien ja hoitaa pois päiväjärjestyksestä.

  2. Moikka!
    Tilasin mielenkiinnosta huoneentaulun nähdäkseni mitä se pitää sisällään.
    Ajatus on kiva, mutta uskon, että toimisi paremmin, jos tuon 30min (6 eri tehtävää á 5min) toteuttaisi joka ilta.
    Jotta toiminta automatisoituisi vaaditaan toistoja toistoja ja toistoja..
    Jos muksu (tai aikuinen) jättää vaatteet pitkin lattioita 6pv ja siivoaa ne kerran viikkoon ei vaatteiden paikoilleen laittamisesta kyllä rutiinia mun uskomusten mukaan synny 😀
    Tämä siis vain esimerkkinä.

    Aika paljon on varmaan lapsen
    (ja vanhemman) luonteesta kiinni, kuinka paljon levällään olevat vaatteet tai tavarat häiritsevät.. toiset lapset laittavat ihan luonnostaan ja mielellään tavarat kaytön jälkeen paikoilleen ja toiset eivät millään

    Itse kehoitan muksuja siivoamaan oman huoneensa ”nukkumakuntoon” joka ilta ja tarvittaessa autan siinä.
    Aika mukisematta tekevät (esiteini toki protestoi ja jemmaa sukkia legolaatikkoon ym mutta siitä en ole kovin huolissani, niin tein mäkin nuorena ja aika järjestyksen ystäväksi olen kuitenkin kasvanut aikuistuttuani).
    Tuolla koitan kehittää heille rutiinia, jota voisivat toistaa aikuisina.
    Mulle se on muodostunut ja laitan eteisen/ keittiön/ olkkarin/ makkarin ”nukkumakuntoon” yleensä aina ellei jotain erikoista ole.
    Tosin komennan muksuja hakemaan vaatteet ja lelut yhteisistä tiloista pitkin päivääkin
    samoin kuin esim laittamaan tiskit astianpesukoneeseen ym. mitä nyt sitten jääkin eli mun homma illalla ei kovin kauaa vie.

    Vielä (5.n ja 12:sta vuoden) perusteella noille ei vielä ole ”rutiinia” siitä syntynyt
    Mutta ehkäpä sitten aikuisena osaavat 😉

    Olet muuten Ilana mun haaveammatissa.. sormet ihan syyhyävät, että pääsisi johonkin järjestelemään ja miettimään toimivia sisustus- ja järjestysratkaisuja 🙂
    Ihanaa kevättä!

    • Nukkumakunto kuulostaa hyvälle käytännölle!

      Tarkoitatko, että joka ilta siivottaisiin 30 minuuttia? Se on useimmiten liikaa niissä kodeissa, joissa paikat on suht kunnossa. Kun tavaraa on sopivasti ja kaikella paikkansa, ei lastenhuoneen tavaroiden paikoilleen laittamiseen mene missään tilanteessa varttia kauempaa.

      Sitten taas niissä kodeissa, joissa järjestelmälliset rutiinit puuttuvat ja tavara on päässyt kertymään, 30 minuuttia on myös liikaa. Itse asiassa parasta olisi aloittaa vain yhdestä minuutista päivässä. Silloin kun haluaa uusia rutiineja ohjelmaan, kynnys kannattaa laittaa niin matalalle kuin mahdollista, niin työ ei jää tekemättä. Ohjeeni onkin aina laadittu pitäen silmällä heitä, joilla on haasteita järjestyksenpidossa. Jos vaatteet tuppaavat olemaan lattialla viikkoja, on mahtavaa edistystä, jos ne kerätään edes kerran viikossa.

      Ammattijärjestäjänä saa kyllä nauttia siitä, että työ on konkreettista ja tuo nopeasti näkyviä tuloksia. Siihen saa kyllä varautua, että itse järjestäminen on työstä vain 10 % ja loput on sellaista valmentajan työtä, tsemppaamista ja tukemista 🙂

      • Täytyy Sannan kanssa olla samaa mieltä siitä, että mielellään siivotaan joka ilta vähän kaikkea. Lapsiperheessä ei tulisi mitään jos vaatteiden annettaisiin kasaantua lattialle viikon verran. Johan siinä loppuisi puhtaat vaatteet ja vaatesotku olisi aikamoinen . Ei myöskään leluja voi jättää lattioille päiväkausiksi, lapset kasaavat vain lisää ja lisää koko ajan. Sitten kun leluja on lattioilla monen päivän edestä, kerääminen käy pienille ylivoimaiseksi. Meillä kerätään päivän päätteeksi lattoilta kaikki oikeille paikoilleen, yhteistyöllä siihen menee n 5-10min. Lapsetkin jaksavat osallistua kun huomaavat kuinka näppärästi saadaan paikoista siistejä. En oikein ole varma oppivatko lapset siisteiksi jos saisivat kasata likaiset/ heitellä puhtaat vaatteet lattioille ja se olisi kaikille ok 6pv viikossa . Ymmärrän kuitenkin täysin idean, että vähän joka ilta. Laittaisin vaan sen koskemaan kaikkea; oli se sitten lelu tai vaate, kaikki kerätään omille paikoilleen päivän päätteeksi .

        • Tuo toki on se ideaalitilanne ja sitä kannattaa minustakin toteuttaa, jos voimavaroja löytyy ja huone on siinä kunnossa, että se onnistuu ilman, että aletaan tinkiä yöunista. Joskus siihen on matkaa ja silloin eteenpäin pääsee paremmin pienin askelin 🙂

Jätä kommentti

%d bloggaajaa tykkää tästä: