Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Tein itse ja säästin – mutta helpommalla ja halvemmalla olisi päässyt tilaamalla kierrätystavaroille noutopalvelun

Yhteistyössä Lassila & Tikanoja

Turhien tavaroiden raivaaminen kotoa on vaivalloista. Ensin pitää sukeltaa päiviksi kaappeihin ja varastoihin tekemään vaikeita poistopäätöksiä. Sitten tavaroista pitää vielä päästä eroon. Poistetut roinat tuppaavat jäämään eteisen nurkkaan ikeakasseissa, koska ensin on kerättävä voimia kirppissouviin tai reissuun keräyspisteelle.

Kaikkein pahimpia ovat isot esineet. Olohuoneen nurkassa möllöttää arkkupakastin, jonka töpseli on vedetty seinästä lopullisesti kaksi vuotta sitten, ja työhuoneessa kulun kaapille tukkii sohvanrähjä, joka kesällä siirrettiin sinne uuden tieltä odottamaan toimenpiteitä. Mikä neuvoksi?

Tavarat kiertoon

Tee se itse ja säästä!

Eräs kodinraivaaja, kutsutaan häntä vaikka Paulaksi, kertoi opettavaisen tarinansa jokin aika sitten Paikka kaikelle -ryhmässä. Hänen luvallaan jaan sen.

No minähän en kuuttakymppiä maksa siitä että joku hakee ikivanhan patjan kierrätysasemalle.

Paulalla oli kotonaan lahjoituskelvoton vanha joustinpatja, josta hänen piti päästä eroon. Se ei mahtunut Paulan autoon. Vetokoukkua ei ollut, joten peräkärryäkään ei voinut lainata. Paulan pakettiautoilevat kaverit olivat liian kiireisiä pyydettäväksi apuun.

Onneksi Paula on tee-se-itse-naisia:

”Sainpa hyvän idean, patja puoliksi ja kierrätysasemalle. Paitsi että kun rupesin patjaa leikkaamaan, tuli selväksi, että ne rimat, jotka kiertää patjaa, ja jouset, ne nyt ei vaan leikkaudu niin helposti.

No, kuorin patjan ja kävin viemässä sen pölyisen osan kierrätysasemalle muiden kamojen kanssa. Hyvä minä!

Sitten äkkäsin, että voin kysyä työkaverilta, olisiko sillä jotain työkalua, jolla niitä jousia saisi vähän pienittyä, rakentavat taloa kuitenkin. Jotkut sakset löytyivät, jolla on betonirautoja leikattu. Loistavaa. Hain ko. sakset torstaina naapurikaupungista. Reilut 30 km ajoa.

Sitten hommiin. Hyvin sujuu kun osaa tekniikan. Paitsi että jousia ympäröi rimat, joita ei vaan saa leikattua. Leikataas irti niistä rimoista, niin sujuu. Sujuihan se, välillä paremmin, välillä huonommin. Leikatut jouset viilteli jalkoihin muutaman vekin ja vuodin verta ympäri asuntoa, mutta ei se menoa haittaa.

Nyt minulla on joustinpatjan jouset palasina, jalat naarmuilla, 80×200 cm rimat ja ongelma, miten ne saa autoon. Ehkä pitää painia vähän niiden kanssa ja saada ne jotenkin sidottua pienemmäksi.

Sovittiin työkaverin kanssa että palautan sakset, kun menen takaisin töihin elleivät tarvitse sitä ennen. Tarvitsevat, joten edessä taas reissu naapurikaupunkiin.

Kaveri totesi että kauhea homma. Mutta minähän en 60e maksa siitä, että joku hakee vanhan patjan. Aina pitää opetella kokemuksen kautta, mikä kannattaa ja mikä ei. Ehkä mä seuraavan kerran maksan sen 60e.

Nimim. kolme kertaa puhjennut umppari.”

Rakastan Paulan tarinaa! Ihailen myös hänen rohkeuttaan jakaa tämä opetus kanssamme. Se kertoo mainiolla tavalla perinteisistä hyveistä, jotka estävät meitä turvautumasta ostopalveluihin silloinkin, kun välttyisimme jopa verenvuodatukselta. Katsotaanpa hiukan tarkemmin näitä hyveitä.

Suu säkkiä myöten

Säästäväisyys, tuo kansallishyveemme! Kuusikymmentä euroa ei useimpien mielestä ole ihan pikkuraha. Mutta onko esineiden omatoiminen kierrättäminen yhtään sen halvempaa?

Autoilijat ovat mestareita unohtamaan ajoneuvonsa todelliset kulut. Tarkanmarkan laskeman mukaan autoilun todellinen kustannus vastaa verottajan kilometrikorvausta, joka vuonna 2017 on 0,41 euroa per kilometri. Esimerkiksi Paulan matkat lainaamaan ja palauttamaan työkaluja maksoivat noin 25 euroa. Lisäksi tuli reissu kierrätysasemalle. Heitän arviona 8 euroa, koska en tiedä kuinka pitkä matka asemalle oli.

Harva laskee myöskään tekemälleen kotityölle – tässä tapauksessa tavaran kierrättämistyölle – hintaa. Tilastokeskus käyttää kodeissa tehtävän palkattoman kotityön hinnan laskemisessa kotipalvelutyöntekijöiden tuntipalkkaa. Se on noin 15 euroa tunti. Jos Paulalla meni patjan purkamiseen ja matkoihin yhteensä esimerkiksi viisi tuntia, se maksoi jo 75 euroa.

Ilman, että laskemme mukaan mahdollisia kierrätysasemalla perittäviä jätemaksuja, haavojen paikkaamiseen tarvittuja laastareita, korvauksia kivusta ja särystä tai sitä, että ainutkertaisia kesäpäiviä käytettiin patjan kanssa kamppailuun, saamme patjan omatoimisen kierrättämisen kuluiksi jo yli sata euroa.

Suo, kuokka ja sisu

Sisukas itsetekemisen eetos ohjaa toimintaamme jopa silloin, kun maksullisiin palveluihin turvautuminen ei ole rahasta kiinni.

Siivottava on itse, koska olisihan se noloa maksaa jollekulle sellaisesta, minkä voi tehdä itsekin. Pullataikina pitää alustaa itse, vaikka jauhopeukalo olisi keskellä kämmentä ja kaupan pakastinallas täynnä paistovalmiita herkkuja. Pienet autonkorjaukset sujuvat totta kai omin voimin, vaikka nykyään pelkkään konepellin avaamiseen tarvitaan tietotekniikan insinöörin tutkinto. Kylpyhuoneen vesieristeen asennus – tässähän on ohjeet paketin kyljessä, mikä voisi mennä pieleen? Ai otsatukka on vino? Itse leikkasin!

Sitä paitsi on noloa pyytää apua. Pienestä asti meidän kasvatetaan pärjäämään. ”Oletpas sinä reipas!”, kehuvat aikuiset, kun lapsi suoriutuu itsekseen jostain, mitä hänen ikäiseltään ei vielä tarvitsisi odottaa.

Ensi kerralla tee se itseäsi säästäen

Maailma olisi paljon tylsempi paikka, jos Paula olisi suoraan tilannut tavaroiden noutopalvelun hakemaan sängynraatonsa ja olisimme jääneet ilman hänen tarinaansa. Silloin olisi käynyt suunnilleen näin:

”Klikkasin itseni Lassila & Tikanojan Helpponouto-palvelun sivuille. Tilasin sieltä minulle sopivaan aikaan tavaroiden noutopalvelun vanhalle sängylleni. Maksoin palvelun noudon yhteydessä, se teki 59 euroa. Helpponoudon kuskit veivät sänkyni kierrätysasemalle. Netissä meni kolme minuuttia ja noudon yhteydessä seitsemän. Säästin suunnilleen viisi tuntia vaivaani ja useita kymppejä rahaa.”

Jos kotiasi tukkii sopimuksen irti sanonut pakastin, elämänsä päätepisteeseen saapunut sohva tai loppuun nukuttu sänky, päästä itsesi helpommalla. Tavaroiden  noutopalvelu Helpponouto toimii pääkaupunkiseudun lisäksi Jyväskylässä, Oulussa, Tampereella ja Turussa.

*Yhteistyössä Paikka kaikelle ja Lassila & Tikanoja. Paulalle lämmin kiitos tarinansa jakamisesta!


Kiinnostaako lukea lisää ammattijärjestäjän vinkkejä? Lataa avaimet ammattijärjestäjän maksuttomaan vinkkipankkiin. Saat samalla pari kertaa kuussa ilmestyvän Paikka kaikelle -uutiskirjeen ja paljon hyödyllistä tietoa kodin järjestämisestä.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

21 kommenttia artikkeliin ”Tein itse ja säästin – mutta helpommalla ja halvemmalla olisi päässyt tilaamalla kierrätystavaroille noutopalvelun”

  1. Mutta entä kun tilanne on se, että omaa autoa ei ole ja kavereilla ei edes ole pakua jota kysyä lainaan. Kun yhden pienipalkkaisen hoitsun tuloista maksetaan kasvavan teininkin kulut ja valinta vauhdilla kasvavan teinin talvikenkien/uuden takin/liikuntavarusteiden/jne ja helpponoutopalvelun välillä on joka palkkapäivänä enemmän kuin selkee. Ja naapurit huomauttelee pihapiiriä rumentavasta astianpesukoneesta, siitä, joka hajosi vuosi sitten ja jolle ei ole keksinyt keinoa millä sen kuskaisi pois. (Ei varmaan tarvitsisi edes kertoa, että uuteen koneeseen ei ole ole ollut varaa).
    Ihan vaan, että 60 euroa on aivan älyttömän iso paukku mun kuukausituloistani ja saa aika hienosti tähtikuviot olla kohillaan ennen kuin PYSTYN laittamaan sellaista summaa mihinkään muuhun kuin elämiseen. Ja en edes ole kaikkein alimmassa palkkaluokassa, monella on paljon paljon tiukempaa.

    Vastaa
    • Tuo mitä sanot, Sanni, on ihan totta. Tulee mieleen muutamia ehdotuksia, miten tässä tilanteessa pääsisit astiapesukoneen rohjakkeesta eroon. Naapuriapu. Jos heitä todella häiritsee, auttaisiko joku heistä? Joku jolla on isompi auto tai peräkärry. Yleensä ihmiset auttavat mielellään, vaikka kysyminen on vaikeaa. Ehkä voit tarjota vastapalkaksi koiraulkoilutusta, lastenhoitoa tai leipomasi mustikkapiirakan? Jos asut taloyhtiössä, kaikilla todennäköisesti on turhia kamoja nurkissaan. Isännöitsijälle tai taloyhtiön hallitukselle voi ehdottaa varastojen siivoustalkoita, joiden yhteydessä tilataan pihalle roskalava, johon kaikki saavat tuoda roskat nurkistaan. Toivottavasti ratkaisu löytyy!

      Vastaa
  2. Ai niin! Jos asut Helpponoudon alueella, osallistu Paikka kaikelle Facebook-sivuilla käynnissä olevaan Helpponouto-arvontaan.

    Vastaa
  3. Lassila&Tikanojan sivuilla oleva lomake herjaa ’Alennuskoodi ei ole voimassa’.
    Tuota ’HELPPOPAIKKA’ siihen yritin tarjota…

    Vastaa
  4. Hahhaa. Mulla on kaksi patjaa odottamassa lopullista sijoitusta… Ne tosin mahtuu autoon, joten ihan vaan omasta vaivasta on kyse, että saisin aikaiseksi viedä. Tosin ensin ajattelin selvittää että minne… ehkä joku koditon koira kaipaa pehmeää alleen. Voisiko tästä päätellä, että saattaisin olla kohderyhmää…? Mutta toisaalta tunnistan tuon hintakarsastuksen. Kirjahyllylle luultavasti tilaisin noudon, mutta näiden patjojen kanssa ehkä kuitenkin taistelen itse.

    Mulla muuten kaikkein vaikein on ruoka. Sisäisen koodistoni mukaan se pitää väsätä alusta saakka itse, vaikka miten paljon helpommalla pääsisi ostamalla puolivalmisteita. Mutta en tiedä miksi se on niin vaikeaa. Jostain syystä mun mielessäni valmiiksi pilkottu pakasteparsakaali ei vaan täytä samoja kriteereitä kuin itse pilkottu, vaikka rationaalisesti ajatellen niillä ei ole mitään eroa. Karsastamalla sellaisia elämää helpottavia asioita, kuin vaikkapa valmiiksi pilkottu sipuli, vaikeutan elämääni päivittäin. En osaa selittää miksi.

    Vastaa
    • Keksin Jenni montakin syytä 😀 Perfektionismi. Ajatus, että kärsimällä saa kirkkaamman kruunun. Tee-se-itse-eetos. Pelko laiskaksi leimaantumisesta. Ostatko jonkun näistä?

      Vastaa
      • Ostan noista Tee-se-itse-eetoksen sekä perfektionismin. Tähän voisi lisätä myös kunnolla tekemisen eetoksen, joka eroaa jonkin verran perfektionismista. Siis että täydellinen ei tarvitse olla, mutta on tärkeää tehdä asiat tietyllä tavalla, koska muuten ne ei ole kunnolla vaan hutiloiden tehty. Ruuan suhteen kummittelee myös tietyt omat terveellisyysvaatimukset. Tämä on selkeästi sukurasite 😮

        Vastaa
  5. Meillä on tilava auto ja peräkärrykin -ja pulassa ollaan. Puoliso ei ole osannut sanoa ”ei” ja sen jälkeen minä olen osannut huutaa kovaa. Uhkasinko muka puhkoa renkaat, ei kai nyt sentään ihan sellaista. Jossain vaiheessa hänellä alkoi olla omastakin mielestä liikaa näitä roudauskeikkoja. No, nyt kukaan ei uskalla enää turvautua naapuriapuun, anteeksi. Me nyt emme vaan halua olla vapaapäivinä se ”helppo” noutopalvelu. Onko vielä tarjouksia ”ostaessasi uuden viemme vanhan pois”? Sekin on tietysti aika rajoittavaa eikä aina tarpeellistakaan. Rahaa, aikaa ja voimia palaa, meni tavara mihin suuntaan tahansa. Olemme pulassa romujemme kanssa, sehän tuli jo selväksi.

    Vastaa
    • Ymmärrän kyllä tämänkin puolen, että peräkärryn omistaja saa koko ajan olla jeesimässä muita. Jotain vastavuoroista siinä saisi olla.

      Vastaa
      • Kerron yhden esimerkin puolison ”helpponoudosta”, jossa n. kolmen kilometrin päässä asuvan henkilön sohva pitää viedä jäteasemalle.

        Kello 9.00 kiinnitetään peräkärry ja otetaan sidontaliinat mukaan. (oma vika, jos niiden etsimiseen menee aikaa.)
        Ajetaan 20 kilometrin päähän hakemaan toinen riuska kantaja mukaan. Kello on n. 9:30
        Ajetaan 17 kilometriä paikkaan, josta sohva pitää hakea. Kello on n. 10:00
        Kannetaan sohva ulos ja nostetaan kärrylle. Sidotaan se kuormaliinoilla kärryyn. Kello on n. 10:30
        Ajetaan n. 13 km jäteasemalle. Sidontaliinat auki ja revitään sohva alas. Kello on n, 11:00
        Viedään toinen kantaja takaisin kotiin, n. 10 km. Hän on kotona n. 11:15.
        Peräkärryn omistaja ajaa kotiin, 20 km. Hän on kotona n. 11:45.

        Kilometrejä n. 80. Aika n. 2 h 45 minuuttia.
        Koko totuus:
        Sanoisin, että tuo aika ei riitä. (haetaan teini lauantai-aamuna! )
        Sohvasta eroon päässyt haluaa keittää kuitenkin kahvit, siihen voi laskea vähintään 30 min, alkoi neljäs tunti. Tähän tapaukseen taisi liittyä vielä tilatun uuden sohvan nouto myymälästä, en halua tietää. Siinä tapauksessa 5-6 tuntia.

        Olisi meilläkin puhtaat ikkunat, jos saisi vastalahjaksi vaikka saman ajan niiden pesua. Tosiasiassa en keksi mitään sopivaa vastapalvelusta. Toistaiseksi on outoa, että joku tulisi tänne hääräämään. Tämä kuullosti liian vihaiselta, mutta ei tällaisia lauantaiaamuja niin usein halua. Tällä henkilöllä olisi ollut vieläpä varaa ihan siihen ammattilaisten helpponoutopalveluun! On vain ihmisiä, jotka eivät ajattele. Ja sitten on niitä, jotka sinnittelevät liian kauan itsekseen pyytämättä apua. Yritin ainakin lieventää vihaiselta vaikuttavaa näkökantaani.

        Vastaa
        • Kun ajattelee, minkä kaiken vaivan säästää tilaamalla noutopalvelun, niin alkaa tuntua suorastaan halvalta. Tosin joskus tämmöiset on myös mukavaa yhdessäoloa ja puuhastelua, jos näistä tykkää. Jos ei, niin sitten ostopalveluna vaan!

          Vastaa
  6. Moi! Tämä ei oikeastaan liity kyseiseen postaukseen, mutta olen seurannut blogiasi ja facebook-ryhmiä jo pitkään ja ajattelin kommentoida tänne yleisemminkin.
    Olen itsekin vähän ”hurahtanut” tähän järjestämistouhuun – pidän sitä fiksuna ja järkevänä erityisesti ympäristön kannalta (silloin kun ei osteta enää lisää tavaraa samaan malliin) mutta myös ihmisten itsensä ja oman hyvinvoinnin kannalta. Olen lueskellut paljon myös minimalistiblogeja ja aina ehtiessäni pienen 1-vuotiaan vanhempana ja tulevan muuton innostamana vähentänyt tavaraa myös meillä kotona.
    Yksin näkökulma tähän asiaan on pyörinyt mielessäni aina välillä. Olen pohtinut sitä lueskellessani aiheeseen liittyviä juttuja ja yrittänyt reflektoida myös omia toimiani. Onko tämä minimalismi-aate (vain?/myös?) uusi keino keskiluokan erottautumiseen? Kulttuurissahan suuri osa asioista on aina vastavoimana edellisille asioille ja näin ollen monet jutut menevät ikään kuin äärilaidasta toiseen (esim. taiteessa realismi-surrealismi). Kun aikaisemmin keskiluokan keino erottautua oli hankkia kaikki tavara omaksi, niin onko nyt keinoksi tullut vähentää tavara ja saada tietynlainen minimalistinen koti – ja mieluiten niin, että se vähä tavara, mikä siellä on, on jotenkin ERITYISEN hienoa, ei mitään halpaa markettikamaa, mihin kaikilla on varaa. Pohdin itsekin, toiminko näin. Ja jutut, joissa kehotetaan säästämään ja sitten ostamaan se 700 euron takki, viittaavat myös tähän. Ja onko tämä yksi keino elämänhallintaan, ajatukseen siitä, että kun kotona kaikki on hallinnassa (niin että jokikinen tavara siellä on itse valittu ja päätetty, edes lahjoja ei haluta sotkemaan), niin myös elämä on hallittavaa… Olet ehkä pohtinut näitä kirjassasi, jota en vielä ainakaan ole lukenut, mutta minua kiinnostaisi postaus näistä aiheista!

    Vastaa
    • Moi Tiina!

      Olen tosiaan käsitellyt tätä kysymystä Paikka kaikelle -kirjassa. Kodin järjestys ja hallittu tavaramäärä saatetaan tulkita merkiksi asukkaan laajemmasta elämänhallinnasta ja kunnollisuudesta ja se voi myös toimia keskiluokan keinona erottautua alemmista ryhmistä. Välttämättä näin ei tietenkään ole ja itse kannatan sitä, että järjestämiseen ryhdytään käytännön syistä eikä imagosyistä, mutta tietenkään näitä kahta ei aina voi erottaa.

      Samalla kuluttajaprofiilit ovat muuttumassa ja eettinen ja kestävä kulutus, jakamis- ja kiertotalous kiinnostavat yhä useampia. Silti vanha sanonta ”köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa” sopii edelleen lähinnä hyvätuloisten motoksi. Köyhällä ei ole varaa ostaa kallista vaikka kuinka tahtoisi pelastaa maapallon.

      Vastaa
    • Kysymys oli tarkoitettu lähinnä Ilanalle, mutta kerron vähän syitä omasta tavaroiden karsimistarpeestani.

      Minulla on päämääränä jonkinlainen minimalismi, syynä selvästi huono sietokyky visuaalisille ärsykkeille. Sitä on ollut lapsesta asti, mutta vasta nyt sen alan ymmärtää.Pitää olla tilaa, ja etenkin tyhjää tilaa, jossa muutamat kalusteet ja tavarat symmetrisesti asetettuina. Voimakkaita väriyhdistelmiä siedän hyvin ja tarvitsen sellaista. Minimalismi ei ole meillä valkoisesta mustaan. Tilapäinen, jopa useamman viikon mittainen, epäjärjestyskään ei haittaa, en ole siis täysin skitsojärjestelijä. Hmm… minkälainen on yhden tavaran kaaos ja epäjärjestys? Nojatuoli kaatuneena vinoon olohuoneessa? Ei haittaa! Kupla on varmaan puhjennut sen jälkeen, kun on koti on tullut hiukan ylikalustettua, ja ikääkin on tullut lisää. Kyllähän minä jaksan siivota vaikka joka päivä, mutta ei huvita. Vai miten päin se nyt olikaan, no kumpaakin. Meillä ON nyt erityisen hieno sohva ja tuolit -siis meidän mielestä. Välillä on sellainen tunne, että niitä pitää jotenkin selitellä muille, pyytää anteeksi, että silmä lepää katsellessa näitä hylkiöhuonekaluja, eikä ole aikomustakaan pistää vaihtoon. Kirpputorilta hankittu suunnilleen 15 eurolla. Sänky ja yöpöydätkin ovat erityisen hienot. Hinta tori:fi:ssä oli ollut 100 euroa, sitten tipahtanut puolella. Kun soitin myyjälle hän sanoi, että huomenna Ekotorin porukka hakee ne, jos kukaan ei osta sitä ennen. Onneksi aikaisemmat poistoon menneet virheostokset ovat menneet käyttöön muualle. Tapahtui inhimillinen erehdys, olin sokea ja voimaton markkinoinnin tyhmä uhri. Nyt on tavallaan palattu selkeään ja voimia säästävään vaatimattomuuteen, kun uutuuksilla sai herkutella ensin ähkyyn asti.

      Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle