Ammattijärjestäjä vaatekaappikurssilla – miten kävi pieruverkkarien?

Yhteistyö Caps Lookin kanssa

”Hei, olen Ilana ja minulla on krooninen vaatekriisisyndrooma.”

Jos osallistuisin anonyymien ongelmapukeutujien kokoukseen aloittaisin puheenvuoroni näin. Sitten jatkaisin:

”Kaikki alkoi kahdeksankymmentäluvulla, kun Seppälä ja MicMac olivat kuuminta hottia … (lisää tähän pitkä tilitys, johon sisältyy hikoilua pukukopeissa, vaatteita, jotka kestävät juuri ja juuri ensimmäiseen pesuun, lihomista, laihtumista, vaivaisenluita, värianalyysejä, ahdistusta siitä, miten vaatetehtaat maailmalla sortuvat ihmisten päälle, vuoden mittainen vaatteiden ostolakko jajaja)… Nyt kolmenkymmentä vuotta myöhemmin tämä kaikki on johtanut siihen, että vaatekriisini on kroonistunut pysyväksi tilaksi.”

Tähän oireyhtymääni kuuluu:

  1. Aliostaminen (minulla on yhdet oikeaa kokoa olevat housut ja kahdet väärää kokoa olevat rintaliivit)
  2. Sovitusmaratonit ennen Tärkeitä Tapaamisia (jospa tuo kaksi kokoa liian pieni jakku sittenkin on se puuttuva pala business casual -asustani)
  3. Toimistopäivät lökäpöksyissä, joiden perssauma ratkesi vuonna 2013 (toimistoni sijaitsee sänkyni vieressä, joten voin kätevästi käyttää samoja vaatteita myös yöasuina. Marie ”naiselliset kotiasut” Kondo itkisi, jos näkisi, miten hyvin meikäläisellä tuuletus toimii!)

Ajattelin, että olen palastuksen tavoittamattomissa, kunnes Caps lookin Iina Lappalainen kutsui minut mukaan Vaatekaappi haltuun kapselipuvustolla -verkkokurssilleen.

Kapselivaatekaappi on omista vaatteista koottava kompakti, yhteensopiva kokonaisuus, jota päivitetään vuodenajan mukaan. Iina lupasi minun parantuvan vaatekriiseistäni ikiajoiksi kurssin avulla. Aika kova lupaus!

Seuraavassa kerron oire oireelta, millaista hoitoa sain vaatekriisisyndroomaani tällä Suomen vaatekaappigurun kuurilla.

Ammattijärjestäjän vaatekaappi ennen. Jälkeen-kuva postauksen lopussa.

Vertaistukea ostoskammoisille

Vaatekaappi haltuun kapselipuvustolla -kurssiin liittyy mainio Facebook-tsemppiryhmä, jossa pääsin heti avautumaan kroonistuneista ongelmistani. Ryhmästä löytyi myös muita aliostajia, vaikka kurssilaisten keskuudessa kenties yleisempi ongelma olikin yliostelu.

Aliostaminen johtuu yleensä joko shoppailukammosta tai ostohalvaannuksesta. Shoppailukammoinen inhoaa kaupoissa kiertelyä. Ajatuskin kelmeästi valaistuun sovituskoppiin ahtautumisesta – riisu–pue–riisu–pue–riisu–pue–toista–riisu–pue–riisu–pue – nostaa kylmän hien shoppailukammoisen otsalle.

Ostoparalyysin aiheuttaa niin sanottu Rana Plaza -shokki – ei kannata ostaa mitään, koska kaikki vaatebisnes on pahan asialla, alistaa kehitysmaiden ihmisiä ja saastuttaa luontoa. Taustalla on usein toistuvia laatupettymyksiä. Ostohalvaantunut ei usko, että mikään vaate olisi siihen laitettujen eurojen väärtti riippumatta merkistä tai hinnasta. Lumppua mikä lumppua.

Aliostajan harvat hyvät vaatteet kuluvat ennen aikojaan, koska niitä on niin vähän, että ne ovat jatkuvasti käytössä.

Vaatekaappikurssi ei taianomaisesti täyttänyt garderoobiani juuri omalle kropalleni mittatilausommelluilla eettisillä laatuvaatteilla. No, sitä en varsinaisesti odottanutkaan.

Sen sijaan kurssilla tehtiin mainio tehtävä, joka selkeytti käsitystäni omasta tyylistäni, siitä millaisista vaatteista pidän. Varsinaisen kapselin tekeminen puolestaan paljasti myös vaatekaappini aukkokohdat. Jos en omista siistejä housuja, joudun menemään liiketapaamisiin mekossa – johon sopivia bisnessiistejä kenkiä en omista.

Kun oma tyyli on timantinkirkkaana mielessä, aliostajakin tietää, mitä tahtoo ja osaa välttää vaatepettymykset. Kapselin aukkokohdista voi tehdä puutelistan, joka toimii myös ostoslistana. Epätoivoinen harhailu kaupoissa on näin minimoitu.

Arvioni: Luulin tietäväni oman tyylini, mutta sain yllättyä siitä, miten vahvasti se veti tiettyyn suuntaan. Osaan nyt valita itselleni vaatteita paremmalla itseluottamuksella.

Mutta kun mulla ei ole mitään päälle pantavaa!

Iina lupaa, että kapselin kokoamisen jälkeen ”mulla ei ole mitään päälle pantavaa” -kokemus muuttuu muotoon ”minkä näistä mahtavista vaatteista laittaisin tänään päälleni”.

Minulle tuttu tilanne on, että jonkin erityisen tapahtuman edellä päädyn sovittelemaan puolet vaatteistani olematta tyytyväinen yhteenkään asukokonaisuuteen. Vaatehuoneeseen jää tällaisen bakkanaalin jäljiltä hervoton kaaos.

Sovitusmaratonien taustalla on liian täysi vaatekaappi tai tyytymättömyys omaan kroppaan.

Suomalaisten vaatekaapeissa on keskimäärin noin 300 vaatetta, joista saa satojatuhansia vaateyhdistelmiä. Ei ihme, että asua on vaikea valita. Rajattu, yhteensopivista vaatekappaleista muodostettu puvusto poistaa valintaongelmat, koska kaikki vaihtoehdot näkee kerralla.

Omat sovitusmaratonini eivät varsinaisesti johdu ruuhkasta vaatehuoneessa. Viimeksi kun laskin, minulla oli alle sata vaatetta. Mutta olen usein tyytymätön siihen, miltä ne näyttävät päälläni.

Kapselivaatekaappi ei ole suoraan lääke siihen, että vaatteiden kantaja alkaisi rakastaa peilikuvaansa. Sitä on kuitenkin helpompi rakastaa, kun on valinnut kapseliinsa ne vaatteet, joissa omissa silmissään näyttää mahdollisimman hyvältä. Caps lookin kurssi onkin ehdottomasti kehopositiivinen – kaikenlaisia kroppia arvostava.

Vaatekaapit ovat kaikkiaan herkkää aluetta. Niistä löytyy muistutuksia kelpaamattomuudesta (joita jostain käsittämättömästä syystä kutsutaan tavoitevaatteiksi), kariutuneita toiveita (hääasu liitosta, joka päättyi vuosia sitten) ja toteutumattomia unelmia (korkokengät, jotka ostit, kun uskoit saavasi kutsuja jetset-juhliin harvase viikko), ikuisesti menetetty nuoruus (ne festaripaidat).

Vaatekaappikurssin ohjelmaan kuuluu stylisti-tietokirjailija Sohvi Nymanin verkkoluento, jolla hän kertoo vartalotyypeistä ja vaatteista, jotka tuovat itse kunkin parhaat puolet esiin. Sohvin sanoma on, että jokainen on ihana juuri sellaisena kuin on – ja ihana on Sohvi itsekin! Harvalla on tällaista kykyä saada naiset rakastamaan omaa kroppaansa.

Arvioni: käsitykseni itsestäni pukeutujana selkiytyi ja osaan nyt paremmin ennakoida ne tilanteet, joissa pukeutuminen ei olekaan yhtä helppoa kuin kotipöksyjen vetäminen jalkaan. Sohvin luennosta annan viisi sydäntä <3 <3 <3 <3 <3

Lökäpöksyni mun

Jos ihminen kotioloissaan viihtyy takasaumasta ratkenneissa verkkareissa, joissa on maalitahroja polvissa, haittaako se varsinaisesti ketään? No ei haittaa! (Ja perheenjäsenten, jotka näystä eniten pääsevät nauttimaan, pitää sietää toisissaan pientä epätäydellisyyttä.)

Vaatekaappi haltuun kapselipuvustolla -kurssi aloitetaan sillä, että jokainen osallistuja tutkii, millaisiin tilanteisiin vaatteita tarvitsee. Tärkeä oivallus kapselikurssilla oli, että ihmisellä ei tarvitse olla vain yhtä kapselia vaan kapselipuvustoja voi muodostaa eri pukeutumistilanteita varten.

Tajusin, että kotivaatteista voi tehdä oman kapselin! Lisäksi kaappia siivotessa löysin takarivistä muutamia käyttämättä jääneitä vaatteita, joilla päivitin kotikapselini tälle vuosikymmenelle.

Arvioni: Kurssia auttoi minua löytämään omasta kaapistani vaatteita, jotka sopivat kaikkiin elämäni erilaisiin tilanteisiin.

Miksi hukkaisin ainutkertaisia minuutteja elämästäni tuskailemalla vaatekaapin äärellä?

Siistien vaatteiden kapseliini tuli 17 vaatetta, jotka ovat pääasiassa mustavalkoisia tai mustia. Värejä lisään huiveilla. Ostoslistalla on muun muassa bisnesasiallinen bleiseri ja housut sekä alusvaatteita.

Kapselin tekeminen sujui minulta nopeasti – noin puolessa tunnissa – koska Iina antaa siihen niin teräksiset ohjeet, ettei hommassa voi kuin onnistua. Samalla poistin vääränkokoiset ja risat vaatteet – paitsi rakkaita kotihousujani. Ne ovat nyt pitkässä saattohoidossa.

Vaatekaappini ei ollut pahassa kaaoksessa, mutta siivosin sen silti ja siistinä se on pysynyt. Minulla on väsyneenä taipumus jättää vaatteita vaatehuoneen lattialle, vaikka puolikäyttöisten koukut ovat 20 sentin päässä pukeutumispaikastani ja pyykkipussi melkein 40 sentin. Järjestyksen ylläpito on väsyneenäkin helpompaa, kun vaatteita on käytössä vähemmän.

Kokonaisarvioni kurssista: En tahdo hukata ainutkertaisia hetkiä elämästäni tuskailemalla pukeutumiskysymysten kanssa tai siivoamalla kaapistani pukeutumismaratonin jättämää kaaosta aina vain uudelleen. Teen mieluummin jotain ihan muuta, mihin minulla on kurssin ansiosta nyt myös mahdollisuus. Yhdynkin niihin 93 prosenttiin kurssin käyneistä naisista, jotka voisivat suositella kurssia ystävilleen! Sitä paitsi allekirjoitan kurssin opit mielihyvin myös ammattijärjestäjänä.

Ammattijärjestäjän vaatekaappi kurssin jälkeen. Siistien vaatteiden kapselissa on 17 vaatetta.

Jos tunnistat itsesi siitä, että tuskailet asuvalintojen kanssa, kaappisi menee helposti sotkuun ja vaatteita on paljon, mutta ei mitään päälle pantavaa, kutsun sinut mukaan Caps Lookin maksuttomaan Vaatekaappi-workshopiin . Workshopissa opit, mitä kapselipukeutuminen on ja miten se auttaa sinua taltuttamaan vaatekaaoksen ja pukeutumaan paremmin.

Aloita tutustuminen kapselipukeutumiseen ja ilmoittaudu tästä mukaan maksuttomaan Vaatekaappi-workshopiin!

* Paikka kaikelle ja Caps Look pelastavat vaatekaappeja yhteistyössä

2 kommenttia artikkeliin ”Ammattijärjestäjä vaatekaappikurssilla – miten kävi pieruverkkarien?

  1. No niin! Katsoin Iinan workshop-videot (jotka eivät olleet mielestäni kovinkaan antoisia vaan tuntuivat mainostavan enemmän tulevaa kurssia). Videoiden perusteella ajattelin, ettei kaltaiseni ahdistunut aliostaja hyötyisi kurssista mitenkään. Ongelma kun ei ole vaatteiden runsaus vaan puute. Mutta tässäpä teksti, josta todella tunnistan itseni! Mikäli ei tarvitsisi säästää rahaa muihin tarkoituksiin (kuten ehjiin housuihin…), voisin sittenkin jopa harkita kurssia.

    • No kyllä sopii kurssi aliostajallekin! Kun se selkiytyy, mitä kaapista puuttuu, niin sitä on helpompi etsiskellä tai pitää silmällä tai vaikka mennä ompelijan pakeille. Tosiasia kun on, että kauppojen valikoimaan tämä kurssi ei vaikuta 🙁 Kurssi auttaa niin aliostajaa, liikaostajaa kuin hutiostajaa 🙂

Jätä kommentti

%d bloggaajaa tykkää tästä: