Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Vaivaako naisia siivousvimma?

Nimimerkki Kyläluuta väitti vastikään Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, että ”enemmistö naisista on ottanut kodin siivouksen yhdeksi elämän tärkeimmistä tehtävistä” ja että näiden ”täydellisyyteen pyrkivien naisten siivousvimmasta eivät kärsi ainoastaan naisten kanssa parisuhteissa elävät miehet, vaan myös naisten ystävät, joita siivous ei niin kovasti kiinnosta”.

old-woman-1077121

Kyläluuta oli huolissaan tasa-arvosta ja ystävyyssuhteista. Mikäli naiset eivät ”ymmärrä lopettaa ottamasta siivoojan roolia ja vapauttaa itseään muuhun toimintaan”, jää tasa-arvo haaveeksi. Kyläily harvinaistuu, koska vain läpipuunattuun kotiin voi kutsua ystäviä, ja ystävien harrastama toisten kotien siivon arvostelu aiheuttaa rasitetta suhteille. Hän syyttää naisia pinnallisuudesta ja käytöstapojen puutteesta.

Kyläluudan mukaan naisten pitäisi ottaa oppia miehiltä. Nämä eivät laita siivoamista ystävien tapaamisen edelle ja siksi näillä myös nuoruusvuosien ystävyyssuhteet säilyvät. Kyläluudan mielestä siivoaminen on elämän tuhlaamista, kun merkityksellisempääkin sisältöä olisi tarjolla.

Jaan Kyläluudan huolet – osittain. Katsotaanpa tarkemmin, mitä hän oikeastaan sanoo.

– Enemmistö naisista on ottanut siivouksen yhdeksi elämän tärkeimmistä tehtävistä.

No jaa, eipä meillä ammattijärjestäjillä juuri riittäisi asiakkaita eikä KonMari-kirjaakaan varmaan olisi myyty kymmeniä tuhansia, jos naisten kaikki aika kuluisi siivotessa. Sen sijaan on totta, että siivouksesta, kotitöistä, äitiydestä ja kodin hengettärenä toimimisesta on pontevasti yritetty tehdä naisten suurta kutsumusta. Projekti alkoi 1800-luvulla, kun Suomesta ryhdyttiin muokkaamaan kansallisvaltiota: ajatus oli, että naiset palvelisivat kansakuntaa huolehtimalla kodeista ja niissä kasvavista uusista kansalaisista. Miehet taas edistäisivät kansakunnan etua toimimalla kodin ulkopuolisessa maailmassa. Sata vuotta sitten näytti siltä, että tässä projektissa oltiinkin onnistumassa. Mistä päästään sopivasti Kyläluudan seuraavaan huolenaiheeseen.

– Jos naiset eivät ymmärrä vapauttaa itseään siivoamisesta muuhun toimintaan, tasa-arvosta on turha haaveilla.

Kyllä naiset tämän ovat ymmärtäneet. Jo viisikymmentä vuotta sitten alkoi laaja julkinen keskustelu sukupuolirooleista. Naiset haluttiin vapauttaa kotiroolistaan toteuttamaan itseään maailmassa samoilla oikeuksilla kuin miehet. Suomalaiset naiset olivat kyllä aina tehneet ansiotyötä, mutta vasta tämän roolidebatin seurauksena kodin ulkopuolisesta työstä tuli myös asennetasolla hyväksyttyä. Pian hyvinvointivaltio tuli naisia vastaan: äitiyslomat ja kunnallinen päivähoito takasivat, että naiset pystyivät käymään ansiotyössä.

Mutta vapautuivatko naiset siivouksesta? Eivät suinkaan. Ajankäyttötilastoista näemme, että naiset tekevät keskimäärin runsaat 3,5 tuntia kotitöistä päivässä, miehet 2,5 tuntia. Naisten kotitöihin käyttämä aika on 20 vuodessa vähentynyt noin 20 minuuttia.

Mitä naisen pitäisi tehdä tuolla päivittäisellä 20 minuutillaan? Siinä ehtisi juuri ja juuri soittaa ystävälle ja vaihtaa kuulumiset. Se ei kuitenkaan varsinaisesti edistäisi tasa-arvoa. Tasa-arvon kannalta parempi olisi, jos naiset satsaisivat 20-minuuttisensa uusien tutkintojen opiskeluun tai sijoitusoppaiden tutkimiseen. Mitä korkeampi koulutus- ja tulotaso naisella on, sitä vähemmän hän käyttää aikaa kotitöihin.

– Naisten pitäisi ottaa mallia miehistä ja laittaa ystävät siivoamisen edelle.

Ajatus ei ole huono. Elämässä monien asioiden pitäisi mennä siivoamisen edelle. Mutta kiinnittäisin huomiota siihen, että siivoamisen ja siivoamattomuuden ehdot naisille ovat aivan erilaiset. Miesten on naisia helpompi laittaa ystävät siivoamisen edelle. Paitsi että he tekevät naisia vähemmän kotitöitä, heillä on päivässä noin 40 minuuttia enemmän vapaa-aikaa. Vaikka he tekevät naisia enemmän ansiotöitä, naisten yhteenlaskettu ansio- ja kotityöaika on viikossa kolme tuntia pidempi kuin miehillä. Kärjistäen: miehet ehtivät tavata ystäviään naisia useammin, koska ”joku muu” hoitaa siivoamisen sillä välin.

– Ystävien kotien siisteystasoa arvostelevat ystävät ärsyttävät pinnallisuudellaan ja käytöstapojen puutteellaan.

No todellakin! Koti on henkilökohtainen asia eikä sitä sovi moittia. Nimimerkki Kyläluuta kertoo lakanneensa kutsumasta ystäviä kylään näiden esittämän arvostelun takia. On tosiaankin käytöstapojen puutetta arvostella toisen kotia. Moni kuitenkin lähtee huomaamattaankin mukaan siisteyspeliin, jonka sääntöihin kuuluu muun muassa kiihkeä siivoaminen ennen vieraiden tuloa ja vastasiivotun kodin ”sotkuisuuden” vuolas pahoittelu vieraiden saavuttua. Peliä on vaikea vastustaa, koska naisten kunnollisuutta yleisemminkin arvotetaan heidän kotiensa mukaan. Se taas johtuu naisten ja kotien vuosisataisesta liitosta, josta edellä kirjoitan.

Ystävien ja siivoamisen ei tarvitse olla toisilleen vastakkaiset asiat. Ystävät voivat tavata kahvilassa, baarissa, museossa tai uimarannalla. Tosiystävän voi pelotta kutsua siivoamattomaankin kotiin. Yhdessä voi nauraa siisteyspelille ja heittää paineet kunnon emännyydestä. Tosiystävän voi jopa pyytää siivousavuksi, jos urakka kasvaa itselle mahdottomaksi. Fiksu ystävä ei kilpaile siisteydessä vaan siinä, miten voi ystäväänsä auttaa.

 


Paikka kaikelle -blogin ilmainen Vinkkipankki on teemoihin jaettu kokoelma blogijulkaisuja ja lehtiartikkeleita, joista löydät nopeasti etsimäsi avun järjestyspulmiisi.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

21 kommenttia artikkeliin ”Vaivaako naisia siivousvimma?”

  1. Olen siedättänyt viime aikoina itseäni sille, että kehtaan pyytää ystäviä myös siivottomaan kotiini. Minimivaatimus on, että vessat on pesty ja vessapaperia löytyy. Kahvileivätkin ovat olleet aika usein ”Köyhiä ritareita”, koska pullapitko on helppo pakastaa ja paistamalla siitä tulee ihana nostalginen herkku.

    Ja kas, nämä eks´tempore kyläilyt ovat olleetkin yleensä menestys. Ei enää kalenteriaikojen sovittamisia vikkokaupalla etukäteen, eikä viime hetken paniikipuunaamista hermot kireinä. Ja yleensä ensimmäinen asia ystävien saapuessa onkin helpottunut huokaus ja toteamus. ”Ei haittaa sotkut, tietäisitpä vaan mikä kaaos meillä on kotona.”

    Ja ne ”Köyhät ritarit” ovat saaneet kaikille hymyn huulille ja aktivoimaan muistelot siitä, milloin kyseistä herkkua onkaan tullut edellisen kerran syötyä.

    Vastaa
    • Kyllä juuri näin! Minulla on itsellänikin tässä opettelemista, koska ammattijärjestäjyys tuntuu nostaneen kunnollisuuspaineet tappiin vaikka pitäisi olla juuri toisinpäin. On kauheaa kuulla itsensä pyytelemässä sotkuja anteeksi, kun ne eivät edes ole sen pahempia kuin että lapset ovat jättäneet kamojaan eteiseen levälleen.

      Vastaa
  2. Toisinkin voi olla.Kävin pari kuukautta sitten uuden ystäväni luona: ihania kalusteita ja antiikkitavaroita. Mutta keittiö niin likainen, vanha ja pinttynyt, että yökkäsin, vessat pesemättä ja kaikkialla harmaana pölyä tai mustaa tahmaa. Tavarat olivat kyllä ojennuksessa…

    Vastaa
    • Jatkan vielä kommenttiani. Olen iäkkäiltä sukulaisilta kuullut, että heillä oli ihan tavallista 60-luvun alussa luututa lattiat ja tuuletta kodin tekstiilit päivittäin, yleensä heti aamusta. Perheessä oli näet vauva ja kodin piti olla puhdas.

      Televisiosta tulee mainio sarja ”Ruoka-aikoja” (tjsp, näkynee Areenassa) ja siinä oli, että Britanniassa nainen käytti 50-luvulla kotitöihin 75 tuntia viikossa. Sarjaa on ollut tekemässä mm ruokahistorioitsija.

      Sen sijaan suomalaiset sisustavat jatkuvasti, kiitos Ikean, ja raportoivat siitä blogeissa & muualla somessa.

      Vastaa
      • Jos ystävän sotkut alkavat ällöttää, on parasta olla kohteliaasti hiljaa ja sopia seuraava tapaaminen jonnekin muualle. Aiemmin kotitöihin käytettiin enemmän aikaa ja ne olivat vaivalloisempia. Toisaalta ei ollut niin paljon tavaraa vaivoina. Kiitos kun muistutit tuosta sarjasta, on pitänyt katsoa.

        Vastaa
  3. ”nuoruusvuosien ystävyyssuhteet säilyvät” No kyllähän se on selvä, että jos kasvetaan ja kehitytään ihan eri suuntiin, niin ystävyyttä on turha keinokastella. Siivouksella on äärimmäisen vähän tekemistä tällaisen asian kanssa.

    Vastaa
  4. Onkohan kirjaa saatavana myös e-kirjana tai pdf-versiona, ettei tarvitsisi ostaa yhtä kirjaa lisää kirjahyllyyn, jota muutenkin pitäisi karsia 🙂

    Vastaa
  5. Tämä on kiehtova aihe, etenkin kun en itse kykene juurikaan samaistumaan ajatteluun, että sosiaalinen elämä ja yhteys ystävien kanssa olisi mitenkään siisteydestä riippuvainen. Täytyyhän olla niin, että ystävät joko ovat osa elämää ja arkipäivää tai sitten eivät ole, ja jälkimmäisessä tapauksessa kaikenlainen selittely, vitkuttelu ja sijaistoiminta ottaa vallan, kun ihan todella ystävien tapaaminen ei olekaan suuri nautinto? Minä nimenomaan haluan tavata ystäviäni – se ei ole stressin aiheuttaja vaan suuri ilo, että joku kunnioittaa meidän kotia vierailullaan. Minut on lisäksi kasvatettu ajattelemaan niin, että sivistyneen ihmisen kodissa on aina siinä määrin siistiä, että vieraita voi kutsua ja astella ovesta sisään ihan milloin vain. Lapsuudenkodissani ei koskaan siivottu ennen vieraiden tuloa vai heidän lähdettyään! En kai minä itsekään halua elää arkeani sellaisessa sotkussa, mihin ei voisi kutsua kanssaihmistä? Kokisin kyllä hirvittävänä epäoikeudenmukaisuutena jo rakasta perhettäni kohtaan sitä, jos edellyttäisin meidän elävän niin hirvittävässä läävässä, että muut ihmiset eivät saa sitä nähdä. Ja jos olisin valinnut elämäntavan, jossa koti on läävä niin tokihan ystäväni sen minulle soisivat, hehän ovat minun ystäviäni eivätkä mitään siisteyspoliiseja?

    Vastaa
    • Tuo viimeinen lause on todella tärkeä! Ystävien, äitien, anoppien tai naapurien ei todellakaan toivoisi toimivan minään siisteyspoliiseina. SIlti näin tapahtuu. Ja moni elää ulkopuolisen arvostelun pelossa ihan turhaankin, kun se pahin arvostelija löytyy omasta päästä. Soisin jokaiselle oikeuden juuri niin siistiin tai sotkuiseen kotiin kuin itse tahtoo. Ja jos tuntuu, että menee överiksi jommallakummalla laidalla, niin siihen sitten saisi apua eikä arvostelua.

      Vastaa
  6. Olen maalle tai ainakin pikkukaupunkiin eksynyt kaupunkilainen, joka saa olla mökissään ihan riittävästi etenkin näin talvella. Vaikka olisi kuinka tiptop, niin minusta on i äärimmäisen tylsää tavata ketään täällä kotonamme. On aika riski, että puheenaiheetkin eksyvät helpommin myös kodin fyysiseen puoleen sekä hyvässä että pahassa. Paljon raikkaampaa on lähteä juuri sinne tapahtumaan ja istua/roikkua jossain kahvilassa. Yleensä täällä joutuu tyytymään vain tuohon jälkimmäiseen.

    Vastaa
  7. Hyviä kommentteja, en voi olla eri mieltä. Silti siitä alkuperäisestä mielipidekirjoituksesta väkisin syntyi vaikutelma poikkeuksellisen siivottomasta huushollinpitäjästä. Kyllä kai kodin täytyy olla jatkuvasti patologisen epäsiisti ennen kuin joku ulkopuolinen ryhtyy siitä huomauttelemaan. Jokainen on varmasti nähnyt omassa kodissaan epäjärjestystä ja sotkua, eikä varmasti hätkähdä normaalista/tilapäisestä kodin sekaisuudesta. Muutenkin kirjoituksesta kuulsi läpi jonkin sorttinen osaamattomuus siisteyden ylläpidossa: normisiisti koti ei todellakaan edellytä jatkuvaa puunaamista vaan ihan arkista tavaroiden paikoilleen laittelua ja murujen pyyhkimistä yms., sitä mukaa kun tarvetta ilmenee.

    Vastaa
    • Niin, mieli tosiaan alkaa nopeasti rakennella tulkintoja kirjoittajasta ja hänen ystäväpiiristään. Yhtä mahdollista on, että hänellä on poikkeukselliset nipot kaverit tai että hän itse on herkistynyt sellaisellekin, mitä ei varsinaisesti voi arvosteluna pitää.

      Vastaa
  8. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun luin postauksesta tilaston, että naiset tekevät keskimäärin runsaat 3,5 tuntia kotitöitä päivässä, miehet 2,5 tuntia! Meillä kahden hengen aikuistaloudessa kotitöitä tehdään max. 2 tuntia viikossa.
    Emme mitenkään saa kulumaan kolmion pölyjen pyyhintään, imurointiin, astioiden (käsin) tiskaamiseen ja vessan jynssäämiseen tuon enempää aikaa viikossa. Meillä on yksi siivouspäivä ja se on perjantaina. Jaamme aina hommat puoliksi.
    Ihanko oikeasti joku tekee 3,5 tuntia kotitöitä päivässä? Onko siihen laskettu ruoanlaittokin?
    Pyykinpesuunkaan kuivaavalla pesukoneella pestessä mene aikaa kuin sen, että tyrkkää vaatteet sisään ja ottaa ne kuivina ulos?

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle