Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Älä ylijärjestä!

Neljä vuotta sitten etsin kuumeisesti ratkaisua kaikkien leikki-ikäisten lasten vanhempia vaivaavaan kysymykseen: miten järjestää pikkulegot? Monia kirjoituksia ja kuvia selattuani päädyin aikuisten Lego-harrastajien kansainväliselle sivustolle, jossa oli kuvia entusiastien Lego-huoneista. Niiden seiniä peittivät lokerikot, joihin tuhannet ja taas tuhannet muovipalikat oli järjestetty koon, värin ja käyttötarkoituksen mukaan.

Täydellien ratkaisu legojen järjestämiseksi?
Täydellinen ratkaisu legojen järjestämiseksi?

Tadaa! Ongelma oli ratkaistu. Ostin pari nippelien ja nappelien säilyttämiseen tarkoitettua lokerikkoa ja järjestimme legot niihin lapsen kanssa värin ja/tai lajin mukaan. Voitonriemuisena julistin kavereille Facebookissa keksineeni lopullisen ratkaisun Lego-ongelmaan.

Vähänpä tiesin. Pian oli joulu tai syntymäpäivä ja parhaassa Lego-iässä olleelle lapselle tuli lahjaksi setti toisensa jälkeen. Ne koottiin, niillä leikittiin ja sitten ne ammuttiin palasiksi ja niistä rakennettiin jotakin ihan muuta. Sitä kutsutaan luovuudeksi.

Etenkin valkoisia, harmaita ja mustia palikoita alkoi olla niin paljon, että ne eivät enää mahtuneet lokeroihinsa. Ostin kolmannen lokerikon, mutta pian sekin oli täynnä. Vaikka lapsi itse yleensä hoiti legojen keräämisen ennen siivousta, välillä se jäi minulle. Kun punaisten lokero oli täynnä, heitin loput punaiset keltaisen tai oranssin lokeroon. Laitoin mustia harmaiden joukkoon ja harmaita valkoisten joukkoon. Kiukutti. Kiireessä survoin erikoisosat ukkeleiden kanssa tai hävitin ne peruspalikoiden sekaan, koska en edes tajunnut, että ne olivat erikoisosia. Lapsi oli joustava eikä valittanut järjestelmänsä sotkemisesta.

Lopulta palikoita ja puolirakennettuja juttuja alkoi olla niin paljon, että jouduin antamaan niille yhden pienehkön lipaston laatikon. Kohta niitä oli myös korissa ja pahvisessa sisustuslaatikossa. Niihin oli siivotessa helppo liippaista kerralla koko kourallinen lajittelematta. Harmitti kuitenkin, että niissä olleet legot eivät löytyneet järjestelmästä.

Viime viikkoina meillä on tehty lastenhuoneiden remonttia. Yksi iso leikkihuone ja pienempi yhteinen makuuhuone muuttuivat lasten toiveesta kolmeksi pieneksi lastenhuoneeksi. Samalla Legot saivat uuden järjestyksen. Nyt ne ovat minikokoisten lokeroiden sijaan viiden ja kymmenen litran kannettomissa laatikoissa. Laatikot on asetettu vanhanajan liinavaatekaapin hyllyille ja palikat ovat laatikoissaan lapsen oman periaatteen mukaan lajiteltuina. En tiedä, osaanko vieläkään siivota niitä oikein, mutta ainakaan siivoaminen ei tyssää liian yksityiskohtaiseen järjestykseen.

Mitä opin tästä? Herkistyin ylijärjestämiselle. Kun joku esittelee järjestämisryhmässä kuvaa sadasta värijärjestykseen viikatusta sukkaparista, huokaan kauhuissani. Kun näen jonkun pakanneen mitä tahansa tavaraa toistensa päälle aseteltuihin laatikoihin, ajattelen, että tuosta ei hyvää seuraa. Kun joku asettelee lapsen lukuisat tumput, pipot ja kaulahuivit eteisessä olevaan koriin sievään riviin, tiedän että tuo järjestys ei kauan pysy.

Minulle kaiken järjestämisen tarkoitus on tehdä asiat helpommiksi. Nautin kyllä siitä, että kaappi on kaunis sisältäkin, mutta vielä enemmän nautin siitä, että tavarat ovat kaapissa eivätkä lattialla sen vieressä.

Toimiva järjestys ei välttämättä ole esteettinen. Peruslaiskana en jaksa viikata lasteni alushousuja tai omia kaulahuivejani, vaikka ne varmasti viikattuina näyttäisivät kivemmilta. Niitä on kumminkin sen verran vähän, että ne löytyvät laatikoistaan vaikka niitä ei olisi taiteltu. Viikkaamatta ne menevät paikoilleen vaivatta eivätkä jää jonnekin säilytyspaikkansa liepeille odottamaan toimenpiteitä.

Olisi ihanaa säilyttää veitset, haarukat ja lusikat aterinlaatikoissa kyljelleen siististi rivitettynä, mutta sitten saisin olla koko ajan korjaamassa niitä perheenjäsenten jäljiltä. Toimiva järjestys on sellainen, että sen ylläpitäminen ei ole vain yhden tekniikat ja menetelmät osaavan ja viitsivän ihmisen (usein perheenäidin) harteilla.

Itse asiassa kustannustehokkainta saattaisi olla kaataa kaikki aterimet suoraan astianpesukoneen lokerosta isoon ruukkuun. Oikean aterimen valikoimiseen siitä menisi paljon vähemmän aikaa kuin siihen, että lajittelee aterimet pesukoneeseen tai aterinlaatikkoon lajin mukaan.

Olen monta vuotta haaveillut keittiön kuivatarvikkeiden purkittamisesta. Nelikulmaisten lasipurkkien rivit, joihin olisi retrodymottu ainesten nimet päälle, olisivat niin kauniit vetolaatikossa! Olen kuitenkin päättänyt olla ryhtymättä tähän, sillä lopputuloksena minulla pyörisi kaapissa sekä tyhjiä purkkeja että puolikkaita tuotepusseja. Tiedän varmaksi, että perheenjäsenet eivät jaksaisi purkittaa ja itsekin luistaisin siitä aina kun mahdollista. Eripariset tuotepaketit eivät ehkä sulostuta elämääni, mutta ne säästävät purkittamisen vaivalta.

Jos järjestyssysteemi on niin monimutkainen tai hieno, että se ei helpota arkea tai säästä aikaa, se ei ehkä ole tarpeen lainkaan. Järjestyksen ylläpidon ei ole tarkoitus syödä järjestämisestä saatuja hyötyjä. Mitä vähemmän järjestyksessä ja tavarassa on hallittavaa, sitä vapaampia tavaran vallasta olemme.


Lastenhuone sotkussa?

 

Ps. Jos tilausvahvistusta ei näy sähköpostissasi, tarkista, että annoit oikean sähköpostiosoitteen. Tarkista myös roskaposti- ja tarjoukset-kansio. Joskus sähköpostiohjelmien lähettämät viestit menevät niihin. Jos viesti näkyy oudosti, tarkista, että oman ohjelmasi asetukset sallivat kuvien näyttämisen. Ja joskus Internetin postinjakajilla on vain kiirettä! Silloin viestin saapumiseen voi mennä jopa 12 tuntia.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

25 kommenttia artikkeliin ”Älä ylijärjestä!”

  1. Kiitos tästä kirjoituksesta. Olen hämilläni seurannut intoa järjestää ”kaikki”. Olen pysynyt hiljaa ja miettinyt miksi niin moni tuskailee kun ”ainasaaollajärjestämässä” ja ”perheeivaanopi” ja stressiä pukkaa. Itse vietän suuren osan aikaani nykyisin sohvalla lukien ja neuloen ja pieni syyllisyys on välillä että kai minun pitäisi olla järjestämässä jotain.

    Vastaa
  2. Legoevoluutio! Meillä alkoi neljäs pikkulegokausi. Kokemus tuo varmuutta.
    Kuten esimerkiksi lasten lumilapiolla saa pitkin lattiaa olevat legot helpommin laatikkoon kuin käsin. Vinkki 2: huone ilman mattoa on helpompi siivota pikkulegoista. Vinkki 3: Legokuume kun nousee, sitä kannattaa käyttää hyväksi muiden lelujen kiertoon saattamiseksi.

    Hyvä kirjoitus jälleen. Kiitos Ilana.

    Vastaa
    • Kiitos 🙂 Mainioita vinkkejä. Meillä on Kolmosen syntymästä asti rakennettu legot pääosin Expedit/Kallax-hyllyn päällä, joten tuolta legojen lattialta lapioimiselta on sentään säästytty 😀 Mikäpä sen viheliäisempää kuin Lego jalan alla…

      Vastaa
  3. Vanhin poika on muuttamassa kotoa ja kokoaa MASSIIVISESTA legovarastostaan (saimme mm yhdeltä sukulaiselta lapsuutensa 60-luvun legoja 3 muovikassillista, en silloin voinut tajuta kuinka malttoi luopua niistä… 🙂 ) palikoista taas alkuperäisiä malleja, erilaisia avaruushärveleitä, linnoja jne myydäkseen ne eteenpäin. Kauppa käy hyvin. MUTTA: Häneltä vie todella paljon aikaa, viikkoja, etsiä kaikki osat (ja ohjeet!) ja kotimme on täynnä erilaisia tarjottimia, kulhoja, pahvilautasia, joissa puoliksi kerättyjen mallien osaset odottavat täydennystä. Tajuan nyt, kuinka tolkuton hanke – viittaan Ilanan vastaavaan- oli aikanaan minun koettaa saada kaikki ukkelit, erilaiset palat, aikakausi-sarjoittain pieniin lokerikkoihin, joihin jopa piti kirjoittaa tyyppien nimiä – pää rutisten opettelin esim bionicle ukkeleitten ja erilaisten avaruusalusten nimiä, joita poika kuulusteli minulta, etten sotke hienoa systeemiämme… huh huh. Onneksi se oli myös kivaa yhdessä tekemistä ja oloa, muuten voisin vain ihmstellä, miksi kulutin ehkä vuoden elämästäni legojen lajitteluun…
    Kiitos hyvästä kirjoituksesta, vertaistukea!!!

    Vastaa
    • Voi apua, tämä sai nauramaan! Kipeää mutta totta.

      Lapseni ehdotti, että eikö hän voisi myydä osan legoista, kun niitä on niin paljon, ettei hän olisi viitsinyt lajitella kaikki uuteen systeemiin. Minä sanoin, että kokoa mieluummin alkuperäissetit, saat enemmän rahaa (ohjeet löytyy ja ne on muuten kaikki myös netissä). Hänestä neuvo kuulosti vaivalloiselta ja sitähän se onkin. Toisaalta, jos legolaatikosta nyt kauhaisee pari sekalaispussia myyntiin, settejä ei pysty enää koskaan kokoamaan. Olemme pattitilanteessa, jossa ehkä paras ratkaisu on vain parin vuoden päästä heittää sekä legot että ohjeet isoon laatikkoon ja viedä vintille. Perikunta löytää ne sieltä sitten aikanaan 🙂

      Vastaa
  4. No kyllä nyt oli taas niin hyvä kirjoitus! Perfektionismiin taipuvaisena yritän koko ajan opetella pois tuollaisesta. Ei muuten ole helppoa. Meillä onneksi on lapset jo aikuisia, joten tuota lego- ja leluhässäkkää ei enää ole. Maatalossa kun asutaan, kaikkea muuta sitten on kyllä monin verroin. Ei meillä mitään erityisen siistiä ja järjestelmällistä ole, mutta kovasti toivoisin olevan. Sitten rupean hifistelemään jonkun jutun kanssa ja sillä aikaa taas kaikki muu ehtii kasaantua.
    Usein mietin, että on se kumma, kun kaiken tämän tietää ja silti aina käy samoin. Mahtaako sitä ennen kuolemaansa (johon toivottavasti on kuitenkin vielä kymmeniä vuosia) oppia toimimaan toisin -hope so.

    Vastaa
    • Kiitos 🙂 Perfektionismi minullakin kävi mielessä, kun tätä kirjoitin. Sitten toinen voi olla se, miten suurpiirteinen on luonteeltaan. Joillekuille riittää laajat kaaret, jotkut kiinnittävät enemmän huomiota yksityiskohtiin. Molemmanlaisia ihmisiä tarvitaan, mutta ääripäissään näistä ominaisuuksista voi tulla ongelmia. Sinun kohdallasi voisi ajatella, että asian tunnistaminen on ensimmäinen askel sen korjaamiseen 🙂

      Vastaa
  5. Pidän itseäni kamalana nipottajaperfektionistina, mutta siitä huolimatta minulle riittää, että vaatteet ovat ilman hienoja viikkauksia lajiteltuina eri hyllyillä. Samoin liinavaatteet. Sukkien parit ovat usein kadoksissa, mutta sukkien tehtävä arkena on lämmittää eikä olla somiste. Joten eriparisukkaisuutenikaan ei nolostuta. En palele juuri koskaan. (Se 100 % villainen ja pörröisempi tulee ihoa vasten ja tiiviimpi päälle, väreistä viis.) Enkä viitsi käyttää aikaa nättien pinojen tekemiseen, kun seuraavassa hetkessä kiskon sieltä jonkun vaatteen taas käyttöön. Samoin saavat ruuat olla alkuperäispakkauksissaan, niin näen helposti mitä kaapissa on. Äärimmilleen viety järjestys veisi hermoni samalla lailla kun epämääräiset tavarakasat.

    Vastaa
  6. Hyvä kirjoitus taas!

    Arvelen myös, että järjestäminen on monille muutakin kuin helppouden saavuttamista – kun tiedostetaan, että jatkuva shoppailu on huono juttu mutta kuitenkin on totuttu puljaamaan tavaran kanssa, järjestely on vähän niin kuin sijaistoiminto. Siinäkin saa tehdä löytöjä ja silitellä tavaroita ja materiaaleja. Ainakin itse huomaan kanavoineeni järjestelyyn jotain totuttua tavaranhimoa, vaikka en ole luonteeltani lainkaan siisti tai järjestelmällinen.

    Tässä mielessä ymmärrän ylijärjestämisen: järjestäminen on siinä kohtaa vähän niin kuin itsetarkoitus. Ei se toki kannatettavaa ole silti eikä kätevää varmastikaan (mä jaksoin kerran rullata sukkani näteiksi riveiksi, mutta ei sillä kyllä käytännön helpottavaa merkitystä mulle ollut – päinvastoin, koska en jaksanut jatkaa rullausta). Typerintä on se, jos perheessä on joku yksi ihminen, jolla on hallussaan ”oikea järjestys” ja joka sitten stressaa ja nalkuttaa muille, kun eivät osaa sitä pitää.

    Vastaa
    • Kiitos 🙂 Voi se olla noinkin. Tavarat muodostavat aika ison osan ihmisten arkipäivästä ylipäätään. Toisaalta nautin itsekin kodin estetiikasta ja ymmärrän kyllä sen nautinnon, jonka kauniisti järjestetyistä kaapeista voi saada. Mutta nämä pitää erottaa toisistaan. Toimiva järjestys ei välttämättä ole kaunis. Kaunis järjestys voi olla epäkäytännöllinen ja vaivalloinen ylläpitää. Parasta tietysti, jos molemmat voi yhdistää.

      Vastaa
  7. Olen tullut samaan tulokseen. Keksin kerran järjestää ruokakomeron kuiva-aineet kauniisiin purkkeihin mutta siitä seurasi vain odottamaton ongelma puolityhjien myyntipakkausten muodossa. Mihin ne sitten survotaan, kun kaikki kivat lasipurkit ovat täynnä? Pah! Päätin pitää ruttuiset pussukat kaapissa ja koettaa vähentää niiden määrää. Sitapaitsi niissä lasipurkeissa ei sitten ollutkaan paikkaa parasta ennen päivämäärille ja kaikki se, mitä ei käytetty kovin usein, alkoi vaikuttaa muutaman kuukauden pasta epäilyttävältä.

    Vastaa
    • Pitäisi ilmeisesti olla hyvin täsmällinen siinä, että ostaa uutta juuri silloin, kun vanha on loppu, jotta tämän saa toimimaan. Päiväyksiä ihmiset kirjoittavat tussilla kannen sisälle tai kuka mihinkin. Monissa paketeissa keitto-ohjeet yms. olisi myös hyvä pitää tallessa. Ne voi leikata paketista ja sujauttaa purkin sisään. Onhan siinä pusaamista siihen verrattuna, että vain nostaa ruoka-aine paketin ostoskassista kaappiin 🙂 Kukin tyylillään.

      Vastaa
  8. Hyvä kirjoitus! Törmäsin tähän vasta nyt, mutta olen kaivannut jo pitkään, että joku ottaa tämän puheeksi. Ehkä olisi hyvä nostaa tämä kirjoitus uudelleen esiin? 🙂

    Itsekin olen oppinut kantapään kautta, että ylijärjestäminen on huono idea. Täytyy kuitenkin sanoa noista aterimista, että ne on mielestäni helppo järjestää omiin lokeroihinsa, koska tiskikoneen korista otettaessa on helppo ottaa ensin vain vaikkapa isot lusikat, sitten haarukat ja sitten loput pitkät eli veitset ja sitten pikkulusikat. Ne erottaa erittäin helposti, kun ne ovat kaikki teräosa ylöspäin. Ne saa poimittua kerralla yhdellä (puhtaalla) kädellä tai ainakin jokaisen tyypin kahdessa erässä. Olisi ärsyttävämpää joutua etsimään siitä aterinpurkista oikeaa määrää kutakin aterinta.

    Kuiva-ainepurkeista taas pitää sanoa, että niiden pariin joutuu viimeistään sitten, kun päätyy jonkin tuholaisinfestaation uhriksi. Jotkin tuholaiset kun menevät jauhopusseista ja jopa klipsillä suljetuista muovipusseista läpi. Mutta sitten kun ne ovat käytössä, ne ovat kyllä niin ihanat. Tilankäyttö on paljon tehokkaampaa, kun rasioita voi pinota, mutta pusseja ei oikein. Läpinäkyvästä purkista näkee helpommin, kuinka paljon mitäkin on jäljellä. Puolikkaita pakkauksia ei jää kaappiin, koska uutta pakkausta ei osteta kuin juuri ennen kuin sitä tarvitaan. Näin kaupungissa asuessa se onnistuu – kauppa on alakerrassa. Purkkiin mahtuu aina vähintään yhden pakkauksen verran kuiva-ainetta.

    Vastaa
    • Hyviä pointteja kyllä! Ja on todella yksilökohtaista, mikä koetaan vaivalloisena. Minusta esimerkiksi ei ole lainkaan vaivalloista pystyviikata kalsareita, mutta toiselle se olisi ihan turhaa.

      Vastaa
  9. Ihana teksti ja hyviä pointteja. Täydellinen ja esteettinen järjestys kääntyy itseään vastaan ja työllistää sitä yhtä innokasta, usein nimenomaan muutenkin kiireistä perheenäitiä. Samalla mutkikas säännöstö vieraannuttaa muut taloudessa asuvat siivoamisesta ja tavaroiden huoltamisesta. Itsekin olen hankkinut paljon ihania purkkeja kirppareilta, ja sitten vuoden parin päästä havahtunut kuin unesta: miksi minä käytän näin paljon aikaa ja rahaa johonkin niin tympeään kuin tavaroiden ympärillä pyörimiseen?? Miksen tee sen sijaan jotain hauskaa?

    Vastaa
  10. Itselläni järjestely on venynyt muuton jälkeiseksi puolen vuoden projektiksi. Muutimme isosta asunnosta kahteen pieneen. Voisi ajatella epäkäytännölliseksi mutta on auttanut ajattelemaan luovasti, löytämään uusia toimiviakin ratkaisuja ja hiomaan käytännöllisyyttä. Mikä tahansa kompastuskivi on ollut järjestyksessä, olen ottanut sen haasteena ja pyrkinyt ratkaisemaan ja pitämään ongelmien sietokynnyksen matalana. Pikkulapsiperheen arki on sopivasti kuormittavaa, että haluaa tarttua ärsytystä aiheuttaviin asioihin niiden sietämisen sijasta. Viime aikoina olen hiljalleen alkanut kokea, että käytettyyn aikaan nähden en enää saa järjestelystä niin paljon nautintoa. Selvä merkki ylijärjestämisestä! Kun isot ongelmat on ratkaistu, ei enää pienistä voikaan saada samanlaista onnistumisen kokemusta. Aika pitää taukoa, kunnes hermosto on palautunut normaalitasolle ja pienen järjestelyn aikaan saamasta energiapiikistä alkaa taas uusi projekti. Tai sitten riittää että teen pieniä inventaarioita silloin tällöin isojen projektien sijasta. Saa nähdä miten järjestely on jatkossa osa elämää. Nyt se on antanut siihen paljon sisältöä. Olisi hauskaa Ilana, että kuvailisit omaa järjestystyötäsi aikajanalla ja missä vaiheessa siirryit ns. ylläpitovaiheeseen. Elämänmuutokwet yms. Varmaan aiheuttavat muutostarpeita toisilla enemmän kuin toisilla. Alussahan oppimiskäyrä on jyrkkä mutta sitten tasaantuu, ellei käänny laskuun jos ei jaksa ylläpitää osaamista. Monimutkaistuvassa maailmassa voisi kuvitella riittävän uutta hallittavaa jatkuvasti. Vai pärjääkö joillain nikseillä kaikissa tilanteissa? Mies on itselläni tärkeä tuki jaksamisessa, hän voi tehdä niitä asioita jotka itselle vaikeita ja toisinpäin ja päästään aina jotenkin eteenpäin. Kenen avulla Sinä jaksat ylläpitää järjestystä? Hyvää Joulua ja Siunausta jatkoon sinulle ja lukijoille 🙂

    Vastaa
    • Hyvä kysymys ylläpitovaiheeseen siirtymisestä. Koen olleeni aina ylläpitovaiheessa. Väliin tulee muutostilanteita, vaikka muutto tai lastenhuoneiden uudelleen järjestely lasten kasvaessa tai varasto pääsee liian täyteen tai vaatekaapin sukkalaatikko pengotaan kiireessä sotkuun – ja sitten siihen puututaan. Mutta ei omassa elämässä ole ollut mitään epäjärjestyksen nollapistettä, josta olisi kuljettu kohti järjestystä ja ylläpitovaihetta. On vain isompia ja pienempiä projekteja ja ylläpitoa siinä sivussa.

      Vastaa
  11. Kävin legojen kanssa saman ”lajitteluvaiheen” elämässäni kuin niin moni muukin. Lapsiperhekaaoksessa tuntui terapeuttiselta istua tuntitolkulla hiveltämässä legolaatikkoa keskellä lastenhuoneen lattiaa ja sulkea kaikki muu pois. Ostin kymmeniä pieniä lokeroita ukkeleille, irtoparroille, päille ja aseille. Pääsin kymmenien litrojen legomäärässä ehkä puoleen väliin, viikkojen terapiaistunnoilla, ja lopulta terapiani oli tullut päätökseen. Legoja oli vielä lajittelematta kyllä, mutta paranin siitä hulluudesta. Eihän niiden lajittelusta olisi tullut ikinä loppua!

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle