Lasten kanssa yksin 24/7 ja koti kaaoksessa – miten selviän?

Lelut ajelehtivat pitkin kämppää, ruokapöydän alla leivänmurut takertuvat tahmeaan maitolaikkuun, likaista pyykkiä syntyy tasatahtia puurolautastiskin kanssa. Eteisestä pitäisi jo raivata lasten talvikamat, ja omastakin vaatekaapista tipahtaa jotain lattialle aina kun oven avaa. Edes huonekalut eivät pysy niissä paikoissa, joihin ne on tarkoitettu. Kun yrittää siivota, lapsi roikkuu lahkeessa tai herää kesken päiväunien. Tällaista on kodin arki pikkulasten kanssa.

IMG_2886

Äiti kävi vessassa.

Osa äideistä (ja jokunen harva isä) pyörittää pikkulapsiperheen arkea yksin. Tämä on tilanne yksinhuoltajilla ja niillä, joiden puolisolla on paljon töitä tai joiden puoliso ei syystä tai toisesta tee kotitöitä. Mitä useampia alle kouluikäisiä, sitä isompi työ. Ja mitä vähemmän aikuisia hoitamassa kotihommia, sitä enemmän hommia sille, joka ne hoitaa. Siis sille, joka usein on väsynyt siksi, että hoivaa lapsia myös yöllä. Ei ihme, että äidit kyselevät palstoilla, miten kummassa pikkulapsiperheen kodin saa raivattua ja pysymään järjestyksessä. Kun kaikki menee peruspyörityksestä nipin napin selviämiseen, ei järjestämiselle tunnu löytyvän hetkeäkään aikaa.

On tavallista, että kysyjä saa neuvoksi ottaa rennommin ja koittaa olla välittämättä sotkuista. Älä vaadi itseltäsi niin paljon, sanovat toiset. Neuvo ei ole huono. Pikkulapsiperheessä on mahdotonta saavuttaa tilannetta, jossa kaikki tavarat pysyisivät paikoillaan. Sekasortoon on pakko siedättyä.

Tilanne voi kuitenkin olla myös sellainen, ettei siitä selviä vain itsemyötätunnolla ja relaamisella. Kyse voi olla vanhemman omasta herkkyydestä epäjärjestykselle ja visuaalisille virikkeille. Mieli ei lepää kaaoksen keskellä, vaan jokainen kasa ja tahra kasvattaa tekemättömien töiden listaa. Sekasotku kiristää pinnaa niin, että tulee tiuskittua lapsillekin. Vasta toimintaan ryhtyminen kohentaa mielialaa.

Usein kyse on myös siitä, että epäjärjestys haittaa arjen sujumista sietämättömällä tavalla. Tavaroiden etsimiseen ja kaaoksen hallintaan menee tolkuttomasti aikaa – jonka mieluummin käyttäisi vaikka lasten kanssa puuhailuun tai lepäämiseen. Siivoaminen ja muiden arkiaskareiden tekeminen tavarapaljouden keskellä vaatii niin suuria ponnisteluja, että lasten nukahdettua energiatasot ovat nollissa.

Tällaisissa tilanteissa tavaran karsimista ja järjestyksen luomista ei voi siirtää muutaman vuoden päähän, kun lapset ovat isompia. Raivaamiseen on pakko ryhtyä tässä ja nyt ihan vain selvitäkseen. Mutta mistä lisää lapsivapaita raivausminuutteja vuorokauteen?

Hälytä apujoukot

Ystävät ja sukulaiset. Onko sinulla sukulainen tai ystävä, joka voisi tulla avuksesi? Pyydä paikalle joku, joka pitelee vauvaasi sillä välin, kun setvit lasten vaatekaapit, tai ottaa lapset puistoon tai yökylään, niin että saat raivattua pahimmat kohdat.

Tuntuuko, ettet voi pyytää apua, koska nolottaa päästää ketään kaaoksen keskelle? Mieti, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua. Tosiasiassa ystäväsi siunailee sotkujasi enintään hiljaa mielessään ja on iloinen voidessaan olla avuksi. Ei kovin vakavaa? Ei minustakaan.

Viranomaiset. Jos vanhemman toimintakyky on alentunut esimerkiksi uupumuksen tai perhetilanteen takia, perheellä on oikeus kunnan tarjoamaan kotipalveluun. Se on olla konkreettista siivous-, asiointi- tai lastenhoitoapua. Perheen ei tarvitse olla lastensuojelun asiakas saadakseen kotiapua.

Ammattilaiset. Jos sinulla on varaa, tilaa paikalle lastenhoitaja, siivooja tai ammattijärjestäjä tai vaikka kaikki kolme. Palveluista saa tehdä verotuksessa kotitalousvähennyksen ja ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus.

Neuvottele

Työnjaon parisuhteessa pitäisi olla reilua. Vaikka puolisosi tekisi paljon töitä ja elättäisi perheenne, hänen parempi tulotasonsa ei saa johtaa siihen, että sinä hoidat kotityöt 24/7. Pikemminkin pitäisi ajatella, että molemmilla on 8 tunnin työpäivä ja mikä menee sen yli, laitetaan puoliksi. Jos puolisosi ei osallistu raivaamiseen, hän voi ainakin olla tukena hoitamalla arjen perustoimet ja lapset sillä välin kun sinä järjestät. Jos puolisosi on jatkuvasti hyvin paljon poissa kotoa, voisiko hän korvata poissaoloaan maksamalla lastenhoitajan, siivoojan tai ammattijärjestäjän?

Laske rimaa

Aikaa tavaran raivaamiselle voi luoda tinkimällä jostakin muusta. Tarjoa lapsille valmisruokaa. Vähennä perussiivousta. Anna lasten katsoa telkkaria tai pelata tabletilla sillä välin kun järjestät. Myös muovailuvahan muotoileminen liimaa monen pienen pyllyn penkkiin pidemmäksi aikaa.

Tai ota omasta ajastasi: katso vähemmän telkkaria, jätä lehti lukematta tai sulje Facebook. Jos koet saavasi unta riittävästi, voit nappaista vartin raivaamiseen joka aamu tai ilta kun muu perhe nukkuu.

Voi olla, että haluat olla läsnä oleva, lasten kanssa puuhaileva vanhempi ja siksikin aikaa raivausprojekteille jää niin vähän. On ihan ok priorisoida lapset, mutta omille tarpeille saa myös jäädä tilaa ja sekin on ihan ok. Sinulla on tarve saada arki sujuvammaksi ehkä juuri siksi, että ehtisit olla lasten kanssa enemmän. Ei haittaa, vaikka jonkin aikaa tai silloin tällöin rauhoitat tilanteen vaikka lastenohjelmilla, jotta saa omia tavoitteitasi eteenpäin.

Ota lapset mukaan

Itselläni on ollut lasten kanssa kotona ollessa sellainen sääntö, että en tee mitään sellaista päiväuniaikana, jonka voisin tehdä lapsen ollessa hereillä. Lasten nukkuessa olen tehnyt kotitöiden sijaan kirjoitustöitä, luuhannut netissä tai maannut sohvalla lehden kanssa. Ehkä olisin voinut tehdä myös raivaustöitä kaikessa rauhassa, jos se olisi ollut tarpeen.

Lasten ollessa hereillä olemme tehneet kotiaskareita yhdessä. Peruskotityöt sujuvat usein lasten kanssakin, vaikka toki hitaammin. Pienillä on puuhaa, kun he ojentavat pyykkiä tai hosuvat tiskiharjan kanssa. Vauvoistakin on kiinnostavaa ihan vain katsella kotitöitä tekevää aikuista tai notkua kantoliinassa mukaan. Kannattaa valita sellaisia puuhia, joissa lapsi ei pääse sabotoimaan aikaansaannoksia – kuten levittelemään raivattavia esineitä – vaan tuntee itsensä tärkeäksi.

Malta mielesi

Ahdistuspäissään tekisi mieli räjäyttää kaikki talon kamat kerralla menemään. Aikapulan kanssa kamppailevan vanhemman pitäisi kuitenkin malttaa tehdä pieniä projekteja. Ei koko vaatehuonetta kerralla, vaan vain pelkät lyhytvartiset, vaaleat sukat. Tai yksi lasten vaatekaapin hylly, yksi keittiön laatikko, pieni paperipino tai yhdessä nurkassa lattialla lojuvat tavarat. Varttikin raivausta päivässä on jo äärettömän paljon enemmän kuin nolla minuuttia.

Stoppaa sisääntulo

Jos aikaa tavaran poistamiselle on vähän, pidä huoli, ettei aikaa kulu myöskään uuden tavaran haalimiseen.

Raivaa oma zen-kohta

Mieliala voi parantua ratkaisevasti jo siitä, että yksi itselle tärkeä kohta pysyy järjestyksessä. Kokeile raivata oma ”zen-kohta”, johon muu perhe ei pääse ja jonka saat pidettyä järjestyksessä itseäsi varten. Se voi olla oma vaatekaappisi, kylppärin laatikko tai se, että illalla keräät olohuoneesta lasten kamat koppaan ja suoristat sohvatyynyt ennen kuin vietät pienen oman hetken.

*

Oletko saanut tavaran vähentämisen ja järjestämisen avulla arjen rullamaan paremmin pikkulapsiperheessä? Kerro, miten sen teit!

10 thoughts on “Lasten kanssa yksin 24/7 ja koti kaaoksessa – miten selviän?

  1. Ulla

    Ihmiset ovat niin erilaisia, toisia häiritsee esinekaaos. Minua taas alkaa ärsyttää kova meteli (joka lapsista usein lähtee). Sen sijaan siedän hyvin tavarakaaosta, mutta jos siihen yhdistyy heikkopäinen mekastus, tavaratkin tuntuvat kaatuvan päälle. Ärsykkeitä on yksinkertaisesti liikaa.
    -ulla-

    Vastaa
  2. km

    Aivan suloisen ihana, motivoiva ja ymmärtävä asenne tässä kirjoituksessa. Uskon, että tästä on todella hyötyä niille, jotka tätä tsemppiä tarvitsevat. Itse olen ollut kauan sitten yksinhuoltajana ja silloin oli vain yksi lapsi. Mutta arjen avuksi otin mummut. Ilman heitä olisi arki ollut taakkaa. Olin juuri aloittanut uuden aika paljon energiaani vievät työt. Hyödynsin myös silloin tarjolla ollutta lapsiperheen kotipalvelua, ja onneksi sitä taas saa! Ja minulla oli ystävä, jonka mies oli matkatöissä. Hänen kanssaan teimme vuorotellen soppaa ja söimme ainakin kerran viikossa yhdessä. Maailmakin parani siinä sivussa ja lapsemme leikkivät keskenään. Suosittelen. Totuimme toistemme arkeen, että vieläkin tämä ihminen voi tulla meille ihan millaiseen tilanteeseen vain… Vaikka olisin kumonnut keittiön laatikkoiden sisällöt pöydälle. Ja kotia lähteminen on myös virkistävää. Jos kuuluu kirkkoon, niin seurakunnilla on lapsiperheille kaikenlaista toimintaa. Olen jopa ollut yksinhuoltajien viikonloppuleirillä, jonka jälkeen opein todella arvostamaan omaa työpaikkaan ja elämääni. Lisäsi tyytyväisyyttä…

    Vastaa
  3. km

    Lisään vielä. Minulla ei ollut silloin liikaa tavaraa. Se ei tainnut olla muotia silloin vielä, yli 20 vuotta sitten. Kirpputorit olivat juuri silloin tulleet ja lähelläni oli sellainen halli, jossa kävin silloin tällöin viikonloppuna myymässä lapsen pieneksi jääneet vaatteet.

    Vastaa
    1. Ekurai

      Ekologisuus on nykyäänkin muotia. Vilkkaan taaperon yh-äiti liputtaa täällä vähän tavaran puolesta. Arki sujuu, kun ei ole liikaa järjestettävää!

      Vastaa
      1. Paikka kaikelle Kirjoittaja

        Sepä se! Toisaalla tuli juttua myös siitä, että kuten tavara, myös asumismuoto vie voimavaroja joskus odottamattomallakin tavalla. Omakotitalossa on väistämättä enemmän tekemistä kuin kerrostalossa. Tavaroiden määrään on ehkä kuitenkin helpompi vaikuttaa kuin asumismuotoon, jos helppoutta etsii.

        Vastaa
  4. Tanja

    Kun aloin odottaa kolmisen vuotta sitten toista lastamme ja esikoinen oli 3v minulle iski hormonien höystämänä kamala paniikki, kaaos ja tavara-ahdistus. Menneiden vuosien kerätyt ”aarteet” (kolme kirjahyllyllistä DVD elokuvia joita ei oltu enää vuosiin katsottu, esikoisen kymmenet leikkimättömät meille kulkeutuneet lelut, käyttämättömät ”sitten joskus”-vaatteet, monta laatikkoa askartelumateriaalia käytettäväksi ”sitten joskus”, saadut turhat astiat+koneet jne.) olivat täyttäneet kaapit ja tuntui että uuden perheenjäsenen tullessa tila sinänsä isosta asunnosta loppuisi. Samalla parin vuoden makustelun jälkeen oli aika polkaista käyntiin kodin pintaremontti. Ja kaikki nämä oli minun hoidettava lähes yksin. Mieheni on paljon töissä, suku kaukana ja vastaan arjesta yksin jos en ihan 24/7 niin ainakin 18/7.
    Aluksi koko urakka tuntui liian suurelta ja loputtomalta. Mutta pala palalta ja nyt kolme vuotta tuon paniikin iskemisen jälkeen on elämä mukavaa ja helppoa. Kodista on lähtenyt valtavat määrät tavaraa pois (UFF, kirppis ja FB-kirppis, roskalava jne.), tavaravirta sisään päin on esikoisen legoja lukuun ottamatta hyvin maltillinen ja pieniin osiin jaetun remontin jälkeen koti on omannäköinen ja ihana.
    Omat neuvoni lapsiperheelle olisi, että maaliin ei pääse hetkessä ja pelkkä tavaran karsiminen ei riitä. On hyvä myös pohtia omaa ostokäyttäytymistään ja pyrkiä siihen, että prosessissa säilyy positiivinen vire.
    Nykyään lapsetkin osaavat luopua tavarasta, jos se on käynyt tarpeettomaksi tai mennyt rikki. Kuusivuotias osaa harkita jo hankintoja (ymmärtää, että kaikkea ei tarvitse ostaa, vaikka haluttaisi) ja kodin siistinä pitämisestä on tullut koko perheelle nopea, mieluisa ja yhteinen asia.
    Astiat ja pyykit hoituu heti kun koneellinen kertyy; jopa kaksi vuotta juuri täyttänyt nuorempi lapseni osaa auttaa ottamalla pyykkiä pois koneesta tai laittamalla haarukat/veitset/lusikat paikalleen. Kaikenlaisen joutavan koristesälän puuttuminen on tehnyt pölyjen pyyhkimisestä nopeaa. Kaikille leluille on omat paikat ja kun leikki vaihtuu, aiemmat lelut kerätään nopeasti paikalleen. Harvoin on mikään hukassa ja minä työssäkäyvänä äitinä en tunne että kodin siistinä pitäminen olisi mitenkään kamala ponnistus.
    Mutta tie tähän on ollut pitkä ja vaatinut valtavan määrän raivaukseen käytettyjä tunteja.

    Vastaa
  5. Paikka kaikelle Kirjoittaja

    Ihanaa kuulla onnistumistarinasi! Uskon, että se tsemppaa niitä, jotka nyt kamppailevat ongelman kanssa. Valoa tunnelin päässä on! Ja tuo on hyvä pointti, että mikään karsiminen ei riitä, jos ei samalla hillitse sisään tulevan tavaran määrää. Se ei lasten tavaran kohdalla aina ole ihan helppoa.

    Vastaa

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s