Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Nalkuttavat akat ja äidin pikku apulaiset

On tuiki tavallista, että kodin epäjärjestys aiheuttaa eripuraa puolisoiden välille. Heteropariskuntien erimielisyydet kantautuvat ammattijärjestäjän korviin usein naispuolisoiden valituksena – välillä ronskina vitsailuna – miespuolisoiden kyvyttömyydestä tai välinpitämättömyydestä järjestyksen suhteen. Miehet eivät suostu opettelemaan viikkauksia, eivät muista missä kaapissa mitäkin tavaraa säilytetään, keräävät varastot täyteen mahdollisesti joskus tarpeeseen tulevaa nippeliä, nappelia ja vehjettä. Vaatteet tippuvat päältä pitkin poikin kämppää. Yhtään piuhaa ei saa heittää pois, vaikka kukaan ei tiedä, mihin laitteisiin ne ovat joskus kuuluneet.

Untitled

Mistä näissä erimielisyyksissä on kyse? Väestöliiton Heli Vaaranen esitti vastikään, että lasten saamisen jälkeen naiset alkavat vaatia täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Väsyneet äidit alkavat päsmäröidä varsinkin kodinhoidossa ja ovat kiukkuisia, koska kokevat kantavansa liikaa vastuuta.

Vaaranen selittää naisten käytöstä kahdella seikalla: pienten lasten äitien väsymyksellä ja lasten myötä naisissa tuntemattomasta syystä syntyvällä halulla tavoitella täydellisyyttä. Miehiä Vaaranen kuvaa turhautuneina ja väheksyttyinä. He eivät saa päättää mistään eivätkä saa kiitosta vaikka toteuttavat naisten käskyjä. Miehet eivät Vaarasen mukaan koskaan pyri täydellisyyteen eivätkä arvostele vaimojaan.

Vaarasen näkemyksessä – tai siinä miten se lehtijutussa esitettiin – on kyse ikiaikaisesta tavasta leimata huoliaan esittävä nainen nalkuttavaksi ämmäksi. Pirttihirmun puoliso taas saa esittää ressukan lapatossun klassista roolia. Kiukkuinen Justiina ja hänen tohvelisankarinsa toistavat sukupuolikäsitystä, jossa nainen ja mies ovat toistensa vastakohdat. Tiedättehän, naiset ovat Venuksesta ja miehet Marsista. Tässä näytelmässä nainen on syyllinen, mies passiivinen uhri. Siksipä ainoa keino ratkaista erimielisyydet on hiljentää naisen nalkutus; kohtuuttomat vaatimukset lopetetaan palauttamalla nainen paikalleen (hellan ja nyrkin väliin?).

Mutta loppuuko äitien väsymys ja vähenevätkö naisten paineet pitää koti tiptop kunnossa sillä, että käsketään olla valittamatta? Vaaraselta tuntuu unohtuvan, että naisten väsymyksen taustalla voi olla myös puolisoiden välinen epätasa-arvoinen työnjako. Kertovathan ajankäyttötilastot, että kotityöt ja lastenhoito jakautuvat perheissä edelleen epätasaisesti. Naiset vastaavat yleensä myös kotityön ja lastenhoidon koordinaatiosta ja organisoinnista, niin kutsutusta metatyöstä. Ja miten Vaaraselta on voinut mennä ohi se, miten hyvän äitiyden kriteerit ovat 2000-luvun uusfamilistisessa ilmapiirissä kiristyneet?

Ehkä täydellisyyden tavoittelukaan ei ole sitä miltä äkkiseltään näyttää. Kohtuuttomuuden sijaan se kenties onkin vastaamista naisille asetettuihin odotuksiin ja ideaaleihin. 70-luvulla puhuttiin naisten kaksoistaakasta, jolla tarkoitettiin sitä, että ansiotyönsä lisäksi naiset hoitivat myös kotityöt. Nykyään uran, kotitöiden ja vanhemmuuden hoitamisen ohella odotetaan, että naiset huoltavat myös ulkonäköään, kuntoaan ja parisuhdettaan sekä sisustavat. Koti mielletään edelleen naisten luontaiseksi alueeksi. Vaikka miespuoliso aiheuttaisi kodin epäjärjestyksen, naispuoliso on se, jonka kunnollisuutta kodin järjestyksen perusteella arvioidaan.

Nalkuttavan ämmän ja lapatossun parisuhdedynamiikka aiheuttaa myös sen, että miesten tekemä kotityö ja lastenhoito saavat kehnot arviot. Koska mies on kotona muka vieraalla kentällä, hän tumpeloi tai on vain naurettava. Miten monta vitsiä on väännetty vauvan vaippaa vaihtavasta miehestä? Tällaisten ennakkoasetusten vallitessa on miespuolisolle houkuttelevaa liueta kotitöistä kokonaan ja taantua ”pojat on poikia” -asenteella yhdeksi perheen holhottavista. Asetelmassa on miehen näkökulmasta monia etuja. ”Osaamaton” välttää monet ikävät työt, esimerkiksi ne kakkavaippavuorot. Hänelle jää myös enemmän vapaa-aikaa kuin naispuolisolle .

Ne heteropariskunnat, jotka tosissaan pyrkivät tasaamaan työjakoa, päätyvät saman sukupuolittuneen dynamiikan vallitessa helposti siihen, että naisesta tulee työnjohtaja ja miehestä tämän pikku apulainen. Aidosti uudenlaisiksi isiksi pyrkivien nuorten miesten onkin syytä olla tarkkana tässä kohtaa.

Miten tästä haitallisesta asetelmasta pääsee?

Ensinnäkin on lakattava dissaamasta naisten huolia leimaamalla ne nalkuttamiseksi. On tunnustettava, että naisvalitus kertoo siitä, ettei kaikki ole ok. Toiseksi on lakattava pitämästä miehiä lapsina. Ei miesten kyvyissä mitään vikaa ole, pärjääväthän he esimerkiksi yritysjohtajina, ministereinä ja ydinfyysikkoina. Sama pätee poikiin: ei ole olemassa mitään luonnonlakia, jonka takia poikalapset olisivat kyvyttömämpiä siivoamaan sotkunsa kuin tyttölapset.

Kolmanneksi kaikkien pitää ottaa vastuuta omasta toiminnastaan: Miehet, uhrimieli pois! Ottakaa reippaasti ja oma-aloitteisesti kodin asioita kontollenne (tsekkaa tarkistuslista täältä). Äläkää odotako puolison pyytävän teitä laittamaan tavarat paikoilleen tai karsimaan lapsen kaapista pieniksi jääneet vaatteet, tehkää se pyytämättä. Se on sekä teidän että lastenne etu, sillä tasaisempi työnjako vähentää riitelyä parisuhteessa ja varmistaa, että poikkeustilanteissa lapsella on toinenkin vanhempi, joka pystyy huolehtimaan hänestä. Naiset, tiedostakaa! Huomaatteko, miten odotukset kunnollisesta naiseudesta ja äitiydestä panevat teidät suorittamaan ideaalielämää ja kotihommia toistenkin puolesta? Ottkaa näistä vaatimuksista etäisyyttä ja eläkää omannäköistänne elämää.

Lukkiutuneiden järjestämistä ja järjestystä (tai muita kotitöitä) koskevien konfliktitilanteiden ratkaisemiseen suosittelen kokeilemaan väkivallatonta vuorovaikutusta. Nonviolent communicationin perusperiaatteena on kertoa omista tarpeista ja saada ne tyydytetyksi ilman toisten syyllistämistä, manipuloimista, pakottamista, kiristämistä tai vaatimuksia ja kuunnella toista niin, että tämä tulee ymmärretyksi. Tässä on suomeksi menetelmän soveltamisesta parisuhteeseen ja täältä löytyy vuorovaikutusesimerkkejä.

Ollaan ihmisiksi.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

9 kommenttia artikkeliin ”Nalkuttavat akat ja äidin pikku apulaiset”

    • Nostat minusta minuakin häiritsevän seikan esiin. Ensinnäkin ongelman määrittelyä vaikeuttaa se, että onko se edes ongelma. Vaikka naiset näitä keskusteluja usein käyvät, ei tarkoita etteikö mies tai miehet niitä olisi ajatelleet.
      Meillä on käyty tästä asiasta/näistä asioista paljonkin keskustelua kun sattuu nyt olemaan niin, että esim toisen lapsen kanssa mies jäi kotiin – siitä on jo 27 vuotta. Mies on handlannut jotakuinkin kaikki kodin asiat ihan sillä omalla taidollaan. Minulla on kyllä jonkinlainen käsitys mitä mies saa kokea meidän naisten puolelta kun minut on vastaavasti leimattu kurjaksi äidiksi.
      Minusta tilanteen avaimet on kuitenkin jokaisessa parisuhteessa itsessään ja mahdollista on, että molemmat saavat toimia itselleen ominaisella tavalla ja tulla arvostetuiksi.
      Ihan ”äijä” se on tuo mies meillä että sikäli pientä kahnausta on aina siitä, mikä on se tarpeellinen, tarkoituksenmukainen, minimi ja maksimitaso kodinhoidon ja lasten asioiden huolehtimisen kanssa. Mutta niinpä se on millä tahansa työpaikallakin sovittava asia kaikki tietää niltä dominoiva pomo tuntuu joten kotioloissa jokin sopimusratkaisu olisi paras.

      Vastaa
  1. Hyvä bloggaus, joka ilahdutti monella tasolla.Olisi mielenkiintoista saada Vaarasen kommentti tänne? Valitettavan usein vasta erovanhemmuuden kautta monet näistä asioista alkavat päivittyä todellisuuteen. Kun on pakko pärjätä arjessa ilman että toinen tekee automaattisesti eikä voi ajatella että se koskee vain eritahtisuutta tai tapaa toimia. Eroisyys on monelle isälle alku olla uudenlainen isä monella tavoin. .

    Vastaa
  2. Kiitos Marika. Mitä olen nyt Vaarasen myöhempiäkin kommentteja tähän aiheeseen nähnyt, niin joko niistä tai siitä, miten media niitä toistaa, puuttuu käsitys sukupuolesta rakenteena, jonka puitteissa yksittäiset ihmiset ja pariskunnat sumplivat arkeaan. Hän katsoo asiaa ikään sukupuolten sotana tai nollasummapelinä. Tästä aiheesta haluaisin minkäkin kuulla hänen näkemyksiään 🙂

    Isän eron jälkeiselle asemalle ratkaisevana pidetään usein sitä, miten aktiivisesti hän on ollut lastensa arjessa mukana ennen eroa. Usein käsitys eroisistä värittyy avioerokiistojen takia, mutta onneksi suurin osa pareista eroaa suht sovussa.

    Vastaa
  3. Naisethan tätä tietysti kommentoivat – laitetaan yksi miesnäkökulma, vaikka tiedän kyllä miten siihen suhtaudutaan.

    En aio esittää mitään kaikenkattavaa ratkaisua asiaan, mutta veikkaanpa, että monessa parisuhteessa helpottaisi kumpaakin osapuolta, jos nainen ei yksin päättäisi mikä on kodin siisteystaso – eli pestäänkö lattiat kaksi vai kolme kertaa päivässä, imuroidaanko sen lisäksi viisi vai vain kaksi kertaa päivässä; tiskataanko kuusitoista kertaa päivässa vai vain kahdeksan.

    Aivan liian radikaali ajatus tällaisessa blogissa lienee se, että mieskin saisi tehdä asiat omalla tavallaan ja omalla aikataulullaan.

    Vastaa
  4. Näkökulmasi on ihan tervetullut tässä blogissa 🙂 Kirjoitan yllä, että työjaosta ja erilaisten kodin töiden tekemisestä pitäisi neuvotella ”ilman toisten syyllistämistä, manipuloimista, pakottamista, kiristämistä tai vaatimuksia” ja kehotan kuuntelemaan ”toista niin, että tämä tulee ymmärretyksi”. Voisin siis kuvitella, että olemme asiasta suunnilleen samaa mieltä.

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle