Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Perheet aikapulassa – pelastaako sähköinen kalenteri?

Amerikkalaisen ekonomistin ja sosiologin Thorstein Veblenin klassikkoteos The Theory of the Leisure Class vuodelta 1899 kuvasi joutilasta luokkaa, jonka elämäntapaa leimasi kerskakulutus ja vapaa-ajan suuri määrä. Joutilaisuus oli yläluokan keino erottautua työtä tekevistä alemmista luokista. Aiemmin oletettiin, että talouden kasvu johtaisi joutilaan elämän yleistymiseen länsimaissa. Kävi toisin. Vapaa-ajan määrä on menettänyt merkityksensä statuksen osoittajana. Nykyään etuoikeutetussa asemassa olevat tekevät enemmän ansiotöitä kuin muut. He myös kokevat muita suurempaa aikapulaa, sillä heidän vapaa-ajanviettonsakin on intensiivisempää. Toisin sanoen heillä on kalenteri täynnä menoja – joogaretriittiä, taidenäyttelyitä, viikonloppumatkoja Berliiniin – työajan ulkopuolellakin.

Suomessa kiireen tuoma status risteää jännittävästi lapsiperheiden ajankäyttöä koskevan moralistisen puheenparren kanssa. Se korostaa perheasiantuntijoiden suulla kiireettömyyden ja ”tavallisen arjen” merkitystä. Huonot vanhemmat grillaavat lapsiaan harrastuksilla (joilla pyritään takaamaan asiantuntijoiden toisaalla vaatima määrä hikiliikuntaa sekä yleissivistykseen kuuluvat pianonsoittotaidot). Samat kyvyttömät vanhemmat ovat niitä, joilla on niin kiire luoda uraa, että lapsia pahojen puheiden mukaan pidetään päivähoidossa kaksitoista tuntia päivässä. Perhejärjestöjen kampanjan video kuvaa, miten nämä pahikset epäonnistuvat vanhemmuudessaan, kun työ tunkee mukana kotiin ja ”perheaikaan”. Kiire ei siis tuokaan statusta, jos kiireinen henkilö on lapsiperheen vanhempi.

Aikapula on siis osoitus hyvästä asemasta tai huonosta vanhemmuudesta riippuen siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee. Tässä blogissa aikapulaan suhtaudutaan kuitenkin käytännöllisenä ongelmana, jota voi yrittää ratkoa yksinkertaistamalla ja järjestämällä omia ja perheen menoja. Viime vuonna otinkin ajankäyttöhaasteistani otteen hankkimalla kalenterin, jossa pystyy pitämään viikoittaista tehtävälistaa. Se yhdistettynä puhelimeen ajastamiini muistutuksiin toimi hyvin omalla kohdallani. Sen sijaan viisihenkisen perheen menojen perässä pysyminen on ollut jatkuvaa päivitysten moniajoa: omaan kalenteriin, puolison kalenteriin ja keittiön seinälle. Arvatkaa miten usein joku perheessä ei ole kartalla siitä, missä mennään?

Syyskuussa sain tarpeekseni ja päätin siirtää perheen sähköiseen kalenteriin. En jaksanut perehtyä vaihtoehtoihin sen enempää, vaan otin käyttöön Google Calenderin (tsekkaa täältä kätevä ohje), jota kaveriperheessäkin käytetään. Sitä paitsi se on ilmainen ja meillä oli jo tunnukset valmiina.

Elämäntahdin intensiivisyyden puolesta perheeni selvästikin kuuluu etuoikeutettujen, mutta paheksuttavien joukkoon. Kuvassa on erään syksyisen viikon menoja koko perheen sähköisessä kalenterissa. Totuuden vuoksi on mainittava, että viikko oli poikkeuksellisen kiireinen.
Elämäntahdin intensiivisyyden puolesta perheeni selvästikin kuuluu etuoikeutettujen, mutta paheksuttavien joukkoon. Kuvassa on erään syksyisen viikon menoja koko perheen sähköisessä kalenterissa. Totuuden vuoksi on mainittava, että viikko oli epätavallisen kiireinen.

Sähköisen kalenterin plussat

Pienen alkusählingin jälkeen kalenteri on ollut helppo käyttää. Jokaisen perheenjäsenen menoille on oma, helposti erottuva väri. Omat työmenoni näkyvät vain minulle. Toistuvien menojen lisääminen ja muokkaus on naurettavan helppoa sen sijaan, että käsipelillä täyttäisi paperikalenteria samoilla asioilla sivu toisensa jälkeen. Kalenterisovelluksen voi ladata myös älypuhelimeen ja se synkronoi merkinnät tietokoneeseen.

Erityisesti tykkään siitä, että tapahtumiin voi lisätä muistutuksen, jonka saa sekä kännykkään että sähköpostiin valitsemaansa aikaan. Kätevää on sekin, että kaikki käyttäjät voivat lisätä kalenteriin menojaan. Myöhemmin myös lapset voi liittää käyttäjiksi samaan kalenteriin. Kännykässä oleva kalenteri vapauttaa tilaa käsilaukusta ja on aina mukana.

Sähköisen kalenterin miinukset

Vaikka muistutukset ovat sähköisen kalenterin parhaita puolia, on niissäkin rajoituksensa. Puolison tekemistä merkinöistä ei tule minulle muistutusta, ellen huomaa itse käydä lisäämässä sellaista. En saa myöskään ilmoitusta hänen tekemistään merkinnöistä vaan minun pitää itse hoksata ne kalentereista. Se on jo johtanut vähemmän mieluisiin aikatauluyllätyksiin. Voi toki olla, että emme vain ole keksineet ruksia asetuksista oikeaa kohtaa.

Selkein puute sähköisessä kalenterissa on kuitenkin sen huono hahmotettavuus paperikalenterin viikkonäkymään verrattuna. Tai ehkä kyse on heikosta ulkoasun muokattavuudesta, joka jossain toisessa sähköisessä kalenterissa olisi parempi. Tietokoneella viikkonäkymä on hyvä, mutta puhelimen viikkonäkymä on naurettava minilistaus, josta ei saa minkäänlaista tilannekuvaa. Olipa näkymä viikko, kolme tai yksi päivää, ongelmana kaikissa on kuitenkin se, että koko päivä ei näy aamusta iltaan yhdellä näytöllä vaan näyttöä on rullattava. Oma kapasiteettiini ei useinkaan riitä siihen, että pystyisin iltanäyttöön rullatessa muistamaan mitä aamunpuolella oli…  Merkinnät myös lipsahtavat helposti väärään päivään.

Lisäksi sähköisen kalenterin heikkoutena eritoten omien käyttötottumusteni kannalta on viikon tehtävälistan puuttuminen. Yritin aluksi ylläpitää sekä sähköistä että paperikalenteria, mutta se osoittautui liian vaivalloiseksi. Hylkäsin paperikalenterin, mutta tehtävälistani jäi sinne. Säilytän laskuja ja muita juoksevia asioita kalenterin välissä, puhelimen väliin niitä ei saa millään. Toista kuukautta olin pääasiassa ulalla asioista, jotka olivat paperikalenterissa tai sen välissä.

Muistikirja kumoaa miinukset?

MuistikirjaLopulta keksin ottaa käyttöön muistikirjan. Siinä yksi sivu vastaa viikkoa. Tällöin eri tahtia kulkevia tehtäviä voi listata eri viikoille. Yksi jaottelematon muistilista luultavasti vain pitenisi pitenemistään alkupään hoitamattomien asioiden kadotessa esihistorian hämärään. Paperikalenterissa minulla oli muistiinpanosivuilla myös temaattiset listat asioista, jotka eivät ole kiireellisiä, mutta jotka haluan pitää mielessä. Ne ovat esimerkiksi aikeita kodin kohennustöistä, suunnitelmia järjestämishommieni kehittämiseksi, tutkijantyön pitkäaikaisia asioita, kirjatilaus- ja hankitalista ja niin edelleen. Ne siirtyivät muistikirjani takasivuille. Lisäksi voin laittaa laskut ja sen sellaiset muistikirjan väliin. Jännittävää nähdä, opinko uusille tavoille.

Miten olette ratkaisseet perhekalenterin ongelman? Ja te, jotka käytätte sähköisiä kalentereita, mikä kalenteri käytössä? Entä miten hoidatte asiat, jotka kokeilen nyt saada järjestykseen muistikirjalla?


Kirjallisuus

Thorstein Veblen: The Theory of the Leisure Class: An Economic Study of Institutions. 1899.

Tomi Oinas, Timo Anttila & Jouko Nätti: Yhteiskuntaluokat ja ajankäyttö Suomessa. Luokaton Suomi? Toim. Jani Erola. Gaudeamus 2010.

Kiinnostaako lukea lisää ammattijärjestäjän vinkkejä? Lataa avaimet ammattijärjestäjän maksuttomaan vinkkipankkiin. Saat samalla pari kertaa kuussa ilmestyvän Paikka kaikelle -uutiskirjeen ja paljon hyödyllistä tietoa kodin järjestämisestä.

 

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

0 kommenttia artikkeliin ”Perheet aikapulassa – pelastaako sähköinen kalenteri?”

  1. Meideänkin perheessä otettiin googlen kalenteri käyttöön noin kuukausi sitten. On se selkeästi helpottanut arkea, sillä aikeisemmin unohdimme aina kertoa joistain menoista, tai vaikka kerroimme, niin toinen ei niitä muistanut. Kalenterin käytettävyys paranee kun lisää juhlapyhäsovelluksen ja viikkojen numerot (ne olikin listattuna linkittämässäsi ohjeessa). Kännykkänäkymä on minunkin mielestä vaikeasti hahmotettavissa ja koneellakin useimmiten vaihdan viikkonäkymästä kuukausinäkymään. 🙂

    Vastaa
  2. Ja toi video oli tosi liikkuttava! Valitettavasti tunnistan itsenikin tuosta läppärin edessä istumisesta…

    Vastaa
    • Kiva kuulla, että teilläkin sähköinen kalenteri toimii. Jäämme siis vain odottamaan parempaa viikkonäkymää 🙂 Minua tuo video otti päähän, kun ekan kerran näin sen. En tiennyt, että kyse oli (kai) ennen kaikkea työnantajille suunnatusta kamppiksesta – luulin, että kyseessä on jokin somevastainen kampanja tai ehkä avioerojen vastainen kamppis (koska luulin naisen lentokentällä olevan lähdössä jonnekin rakastajansa kanssa). Joka tapauksessa koin sen vahvasti vanhempia syyllistävänä. Hyvin toteutettu se kumminkin on.

      Vastaa
  3. Kalenterin rinnalla Wunderlist on hyvä tehtäväluettelo-ohjelma. Ei ehkä paras sellainen, mutta sen hyvyys tulee ainakin minulle osittain siitä, että sama luettelo on katsottavissa ja päivitettävissä PC:llä, tabletilla ja puhelimella (ainakin iPhone ja Lumia). Esimerkiksi kauppalistan voi naputella sille ja kaupassakävijä voi sitten raksittaa sieltä item kerrallaan hoidetuksia.

    Vastaa
  4. Jep, nuo tehtäväappsit olisi sitten se seuraava askel. Mutta niissäkin luultavasti hahmotettavuus on huonompi kuin paperisella muistikirjalla. Mutta minkä väliin mä sitten laitan laskut ja kaikki lippulappuset? Onko niihinkin jokin sovellus?

    Vastaa
  5. Google Keepin muistilistat ovat myös käteviä. Lippulapuista pitää vaan onnistua hankkiutumaan eroon ja laskut ottaa sähköisinä 🙂

    Vastaa
  6. Täytyipä oikein katsoa, että mitä muistikirjan välissä juuri nyt on: lahjakortti kuntotestaukseen ja siihen liittyvä taustakysely, SPR:ltä pyytämättä ja yllätyksenä tulleita joulukortteja, jotka ajattelin lahjoittaa työkavereille ensi viikolla, vanhoja kulukuitteja, joista pitäisi tehdä verotuksen korjauspyyntö (argh!). Näitä ei kyllä saa mitenkään sähköistettyä, harmi. Kaikki laskut, mitkä vaan voi, menee tilililtä niin etten edes huomaa 🙂 Useimmiten lappuset kyllä liittyy lapsiin. Wilmakaan ei ratkaise kaikkea vaikka on meillä käytössä kaksivuotiaallakin.

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle