Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Miten välttyä lahjavyöryltä

Tiedättehän Solsidanin, ruotsalaisen keskiluokan kipupisteitä käsittelevän satiirisen tv-sarjan? Eräässä jaksossa Annalla on ongelma vanhempiensa kanssa. Nämä nimittäin antavat Annan Wilma-tyttärelle liikaa karkkia, ostavat hänelle pyytämättä leluja sekä nappaavat itselleen kaikki vanhempien suunnittelemat kivat tekemiset. Annasta olisi kiva joskus itsekin antaa Wilmalle karkkia tai viedä hänet Junibackeniin, mutta isovanhemmat ovat jo antaneet kaiken. ”Sinun täytyy olla tiukempi”, neuvoo naapurin Mickan. ”Niin mutta miten?”, kysyy Anna.

Niin, miten? Annan pulmana ovat isovanhempien löperöt kasvatuskäsitykset, mutta kysymystä voi lähestyä myös tavaraongelmana. Varsinkin nyt kun vuoden vilkkain lahjojenostamiskausi on alkamassa, pakettivyöryn pelko on monissa perheissä akuutti. Miten siis estetään muita antamasta liikaa lahjoja lapsille?

Liikaa on vain liikaa. Kuva Unsplash.

Lahjavyöry tietysti koskee vain kulutusyhteiskunnan onnekkaimpia, mikä ei tarkoita, etteikö se olisi ihan oikea ongelma. Ensinnäkin pakettitulva aiheuttaa vaivaa ja painetta vanhemmille. Jokainen tavara tarkoittaa toimenpiteitä: säilytyspaikan raivaamista, siivoamista, huoltoa, pesua, korjaamista, keräämistä tai eteenpäin laittamista. Ilmapiiri perheessä kiristyy, kun vanhemmat ja lapset kinaavat lelujen siivoamisesta. Lattioilla lojuvat lelut aiheuttavat kompastumisvaaroja.

Toiseksi runsaasta lahjomisesta kärsivät lapset. Toki he yleensä ilahtuvan lahjoista, mutta tavarapaljous ei välttämättä ole hyväksi. Ylitäysi lastenhuone voi olla niin virikkeellinen, että tekemistä on vaikea löytää. Lahjatulva kannustaa kertakäyttökulttuuriin, kun lastenhuoneissa joudutaan joulun tai syntymäpäivien alla tekemään tilaa uusille leluille poistamalla vanhoja. Tavarat eivät saa arvostusta, kun niitä on liikaa.

Myös juhlatunnelma on vaarassa pilaantua. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän paketteja hän jaksaa avata. Aikuinen istuu vieressä kannustaen, maanitellen tai painostaen lasta avaamaan paketit loppuun. Ison lahjakasan raivoisa selvittäminen käärepaperit repimällä ei opeta kunnioitusta esineitä tai lahjan antajaa kohtaan. Sitä paitsi lahjoja repivät lapset leimaantuvat epäreilusti ahneiksi, vaikka kyse on lasten hämmennyksestä lahjavuoren äärellä.

Lisäksi liioista lahjoista syntyy ihmissuhderasitusta. Keskustelupalstat ovat pullollaan pohdintaa siitä, miten suitsia innokkaita sukulaisia antamasta liikaa lahjoja. Monia harmittaa, kun muut saavat nauttia antamisen ilosta ja vanhempien tehtäväksi jää sotkujen siivoaminen ylitäysissä lastenhuoneissa. ”Yksi sukupolvi juhlii ja toinen korjaa jäljet”, sanoo Anna. ”Teillä on hirveä kontrollin tarve”, vastaa Annan äiti. On vaikeaa viestiä lahjoittamisen rajoittamista koskevista toiveistaan, jos pelkää loukkaavansa lahjoittajaa tai leimautuvansa kiittämättömäksi.

Miten liikalahjoittamiseen sitten pitäisi puuttua? Joulun osalta palstoilla vinkataan kurkkimaan kääreisiin ennen aattoa ja nappaamaan kontista pois liiat paketit. Tämä lienee mahdotonta, jos ukki ja mummo istuvat aattona sohvalla vahtimassa, että joka paketti tulee avattua. Jotkut taas vähin äänin poistavat vähiten kiinnostusta herättäneet lahjat joululoman päätteeksi.

Itse en usko, että lahjojen salainen esikarsinta olisi kestävä ratkaisu. Syntymäpäiväjuhliin nämä keinot eivät yleensä edes tepsi. Asia pitää hoitaa neuvottelemalla lahjojen antamisen käytännöt uusiksi omassa lähipiirissä. Tässä muutamia ehdotuksia neuvotteluiden pohjaksi:

Tiedostaminen. Lahjojen antamiseen liittyy runsaasti kirjoittamattomia sääntöjä, jotka liittyvät esimerkiksi vastavuoroisuuteen, lahjan arvoon tai sopivuuteen. Niitä on hyvä tutkiskella, jotta paremmin ymmärtää, mistä on kyse. Esimerkiksi deodorantin lahjoittaminen voidaan tulkita vihjailuksi pahoista hajuista ja opettajien viinipullolahjoista keskustellaan joka vuosi. Lapsille annettuihin lahjoihin vaikuttavat myös sukupolvierot: pula-aikana varttuneelle isovanhemmalle leluilla on erilainen merkitys kuin nykyvanhemmille. Eroja voi olla myös siinä, halutaanko lahjalla ilahduttaa vai kasvattaa.

Asenteet. Kiihkotonta viestintään edesauttaa, että tuuletamme lahjoittajaan ja vastaanottajaan (tai hänen huoltajaansa) liittyviä asenteita. Lahjomista rajoittamaan pyrkivä ei ole kiittämätön, lasten ilon pilaava kontrollifriikki, vaan hänellä on monia perusteltuja, käytännöllisiä syitä estää tavaroita kertymästä kotiinsa. Myöskään lahjan antaja ole liikkeellä pahat mielessä. Lahjan antaminen liittyy ihmissuhteiden ylläpitoon ja toisten huomioimiseen. Joskus ylenpalttisesti lahjoja antava sukulainen voi olla rajaton tai pyrkii käyttämään valtaa lahjoillaan, mutta useimmiten hän on vain ajattelematon.

Tunteet. Kulutuskulttuurin yltäkylläisyys itsessään voi lisätä lahjojen määrää: lahjatulvassa lahjan viesti (esimerkiksi se, että antaja välittää lahjan saajasta) katoaa helposti massaan. Jotkut ratkaisevat ongelman lisäämällä lahjojen määrää, jotta oma viesti erottuisi joukosta. Rakastan sinua ihan tosi tosi paljon: annan kymmenen isoa pakettia! Koska lahjoilla on niin monia ihmissuhteisiin liittyviä tehtäviä, en kannusta ketään kieltämään lahjojen antamista. Se saattaa loukata aivan kuin toisen rakkaudenosoituksen torjuminen. Sen sijaan kannattaa hyvissä ajoin viestiä lastensa tai omista lahjatoiveistaan.

Viestintä. Selkeintä on kirjoittaa toivelista, joka joulupukin sijasta lähetetään niille, jotka lahjat oikeasti hankkivat. Itse laitan listaan lasten kärkitoiveiden lisäksi käytännöllisiä ehdotuksia: luistimet ovat jääneet pieniksi, uusi talvihaalari tarvittaisiin, uimakoulua olisi kiva jatkaa, teatterin ohjelmistoon on tullut hauskalta vaikuttava lastennäytelmä. Jos pyydät rajoittamaan tavaralahjojen määrää, tarjoa vaihtoehtoisia tapoja muistaa. Netistä löytyy paljon ideoita aineettomista lahjoista sekä lapsille että aikuisille. Myös lastenkutsujien vieraiden vanhemmille voi ehdottaa yhteislahjaa tai aineettomia lahjoja.

Toivelistan voi lähettää kirjepostina tai sähköpostilla ja kuulinpa myös sukulaispiiristä, jolla on Facebookissa oma ryhmä lahjatoiveiden välittämistä varten. Tällaisen ryhmän hyvä puoli on, että siellä kaikki näkevät, minkä toiveen kukakin ottaa toteutettavakseen. Älä epäröi kirjoittaa listaan toivomuksia yhteislahjoista tai lahjamäärän rajoittamisesta esimerkiksi yhteen per lapsi ja lahjoittaja.

Jos pelkäät, että lahjatoiveiden listaaminen otetaan sanelemisena tai että se herättää vastalauseita tai loukkaa, selitä vastaanottajalle, miksi lahjatulva on sinulle (ja lapsille) haitaksi. Rehellinen, omia tarpeita kuvaava viesti menee parhaiten perille. Älä vihjaa, syyllistä tai kiertele vaan kerro asia suoraan niin kuin se on ja mitä haittaa asiasta sinulle on.

Ja vielä vinkki lahjanantajalle: kuuntele. Monista lahjalistojen maailma tuntuu kylmältä ja laskelmoivalta, sillä lahjaan liittyy yllätyksen elementti. Ei kai lahjaa muutoin piilotettaisi käärepaperiin. Tutkimusten mukaan lahjojen saajat kuitenkin arvostavat enemmän sellaisen lahjan saamista, jota he ovat toivoneet, kuin antajan valitsemaa yllätyslahjaa. Tuskin kukaan haluaa rasittaa toista antamallaan lahjalla, joten lahjan saajan toiveita on hyvä kuunnella.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest

0 kommenttia artikkeliin ”Miten välttyä lahjavyöryltä”

  1. Meillä anopilla on lapsena ollut hyvin vähän leluja, ja ei esim. omaa nukkea koskaan. Ja siksi hän haluaisi ostaa lapsenlapsille synttäreinä ja jouluna vaikka ties mitä. On itsekin sanonut tämän osaltaa olevan syynä, haluaa lapsille antaa sellaista mitä ilman on itse jäänyt.

    Mä sitten ihan hyvässä hengessä useamman vuoden tehottomien rajoitusyritysten jälkeen selitin, että kun meidän lapsilla on jo paljon ja jos ne joka juhlana ja niiden välilläkin saa uusia leluja jatkuvasti ja paljon, he ei enää arvosta mitään. Että se ilahduttaminen johtaa siihen, ettei tavarat tunnu miltään ja ettei lapsi koe lahjasta enää iloa, kun niitä saa jatkuvasti.
    Sanoin että tavallaan tulee sama tilanne kuin anopilla lapsena, anoppi ei saanut kokea iloa ihanista lahjoista koska niitä ei ollut, meidän lapset ei saa kokea iloa ihanista lahjoista koska ne ei enää tunnu miltään tavaranpaljoudessa.
    Tämä auttoi, anoppi toki ostaa edelleen, mutta ei juhlien välillä ja juhlapäivinäkin jonkun (usein vähän spesiaalimman) toivejutun. Kaikki on tyytyväisiä, eikä kukaan loukkaantunut ja lasten tavaramäärä pysyy järkevänä. Tosin mun anoppi on painonsa arvoinen kultaa, ihana ihminen jonka kanssa on helppo jutella, joten ehkä se ei aina mene näin sujuvasti, onneksi meillä meni!

    Vastaa
  2. Olen törmännyt ihmeelliseen ilmiöön. Nimittäin jotkut vanhemmat kertovat lapsensa niin fanittavan Frozen / Cars / Petshop tmv. Ja todellisuudessa ne vanhemmat itse aiheuttavat sen fanituksen… Jollekkin 2 vuotiaalle toitotetaan koko ajan että onpa tää juttu just niin hieno. Vaikea pukea sanoiksi tätä, mutta saittteko kiinni ?

    Vastaa
    • Noinhan se menee, myös esimerkiksi silloin kun sanotaan, että lapseni ei suostu pukeutumaan kuin pinkkiin yms. Toisaalta asia ei ole niin yksinkertainen, että vanhemmat aina suoraan syöttäisivät fanituksen lapselle vaan se syntyy myös lapsen omista havainnoista. Kun hän on kerran päässyt katsomaan vaikka Frozen-elokuvan, hän alkaa kiinnittää huomiota oheistuotteisiin ja haluamaan niitä. Vain pitämällä lapsi pullossa voi estää häntä näkemästä kaupallisia virikkeitä. Toisaalta vanhemmat sitten itse ratkaisevat, paljonko lähtevät lapsen innostukseen mukaan.

      Vastaa
  3. Löysin blogin vasta vähän aikaa sitten, mutta pakko tulla kertomaan tänne, miten meillä toimitaan: meillä on otettu sellainen linja, että synttärijuhlan suunnittelu voi olla synttärilahja. Meillä siis kaverit suunnittelevat synttärisankarin selän takana tälle juhlat ja tämä on synttärilahja sankarille.

    Kerron esimerkin tämän vuoden helmikuulta oman tyttöni 8-vuotissynttäreiltä. Oli lauantaipäivä ja aamisen jälkeen isovanhemmat tulivat hakemaan lapsen mukaansa. He kävivät lapsen kanssa hiihtolenkillä ja söivät lounaan. Tällä välin vieraat tulivat meille ja koristelivat talon, laittoivat tarjolle synttäreiden tarjottavat jne. Isovanhemmat toivat lapsen tämän jälkeen takaisin. Kotipihassa lapsen silmät sidottiin ja hänet talutettiin silmät sidottuna sisälle. Olohuoneessa häneltä sitten otettiin side pois silmiltä ja hän näki, mitä muut olivat suunnitelleet.

    Vastaavalla tavalla on synttäreitä järjestetty myös muille kaveripiirin lapsille. Esimerkiksi heinäkuussa erään lapsen synttärit järjestettiin uimarannalla, jonne kaverit laittoivat kaikki tarjottavat piknik-tyyppisesti ja synttärisankarin vanhemmat toivat synttärisankarin silmät sidottuna paikalle.

    Meillä on siis tarkoituksena aina synttärisankarin mahdollisimman perusteellinen yllättäminen ja tätä sekä synttärisankarin ”harhautusopraatiota” suunnitellaan jopa kuukausia etukäteen. Tällainen toiminta on myös halpaa.

    Vastaa

Jätä kommentti