Kirpparikonkarin ohjeet Siivouspäivään

Siivouspäivä on tapahtuma, joka muuttaa koko Suomen isoksi kirpputoriksi. Myyntipaikan voi useimmilla paikkakunnilla laittaa pystyyn melkein minne vain, kunhan noudattaa hyviä tapoja ja merkitsee paikkansa Siivouspäivän karttapalveluun. Turussa moni tulee myymään Kupittaanpuistoon ja niinpä siellä riittää myös ostajia. Sinne suuntasin minäkin viime lauantaina, sillä asun lähellä.

Ennen tapahtumaa ensikertalaiset kaverini kyselivät neuvoja silittämisestä hinnoitteluun, joten päätin koota vinkkini yhteen juttuun.

IMG_9531

Kirpparipöhinää Kupittaalla.

Olen harrastanut kirpputorimyyntiä satunnaisesti 16-vuotiaasta. Tuolloin 90-luvun lama nosti kirpputorit uudella tavalla esille ja luultavasti myös synnytti uusia kaupankäynnin muotoja kuten itsepalvelukirpputorit. Nykyään onkin sitten erikoiskirppareita, paikallisia tai johonkin teeman keskittyviä Facebook-kirppareita, täyden palvelun nettikirppareita, takakonttikirppareita, piha- ja kaupunginosakirppareita sekä kirpputoripäiviä. Siis jokaiselle jotakin. Ja jos ei itse jaksa tai tahdo myydä, tavarat voi lahjoittaa hyväntekeväisyyskirpputorille.

Oma suosikkini on päiväkirppis Siivouspäivänä tai jossakin pihatapahtumassa (Turussa vaikka ihana Ruusukirppari). Päiväkirpparilla parasta on, että homman voi rysäyttää kerralla ja samalla saa seurustella tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Kaikenlaiset Facebook-kirpparit koen vaivalloisina, vaikka oikein valitulla teemakirpparilla tietyistä tavaroista saa huomattavasti paremman hinnan. Mutta kanssakäyminen kaikkine varauksineen ja peruutuksineen ei sitten olekaan yhtä hauskaa…

Valmistautuminen

Kolmen lapsen perheessä jää jatkuvasti vaatteita, kenkiä ja tarvikkeita tarpeettomiksi. Minulla on lasten vaatehuoneessa pysyvä kolmen kassin systeemi, joihin nakkaan vaatetta suoraan pyykkinarulta. Yhteen laitan lumput eli reikäiset, tahraiset ja kulahtaneet, ne menevät ruotsalaisen vaateketjun tekstiilikeräykseen. Toiseen laitan hyväkuntoiset ja käyttökelpoiset vaatteet, joita en halua itse myydä. Tällaisia ovat esimerkiksi suurten ketjuliikkeiden lastenvaatteet, joista ei yleensä saa hyväkuntoisinakaan juuri mitään. Ne lahjoitan SPR:n Kontti-kierrätystavarataloon. Kolmanteen kerään tavaraa, kuten arvokkaampia lastenvaatteita tai kodin tavaraa, jotka myyn itse. Jos kirpparikassi täyttyy, siirrän tavarat vintille odottamaan. Leluja olimme lasten kanssa poistaneet käytöstä jo aiemmin ja lapset myivät niitä itse.

Mainostin myyntipaikkaani Facebookissa kavereille sekä blogini Facebook-sivulla. Tiedottamisen eteen olisin voinut tehdä enemmänkin, mutta Kupittaalle tulee väkeä joka tapauksessa. Jos pitäisin oman pihakirppiksen, markkinointi olisi tärkeämpää.

  • Valmistaudu ajoissa. Aina kun näet tarpeettomaksi käyneen esineen, laita se keräyskoppaasi tai -pussiisi. Vältyt paniikkilähdöltä kirppariaamuna.
  • Toisaalta, Siivouspäivän kirpparipaikka ei maksa mitään, joten voit lähteä mukaan myös rennoin rantein vaikka vain kolmella tavaralla :)
  • Myy ainoastaan hyväkuntoisia, siistejä tavaroita. Kukaan ei jaksa tutkia ryppyisiä vaateruttuja. Itse en silitä mitään, mutta säilytän myymistä odottavat lastenvaatteet siististi taitettuna ja aikuisten vaatteet yleensä henkarilla vaatepussissa.

Tarvikkeet ja esillepano

Koska tykkään käydä kirpputoritapahtumissa myymässä, olen vuosien mittaan kehittänyt joitakin rutiineja. Aiemmin minulla oli vanha matkalaukku, johon keräsin myytävää tavaraa. Sen sisätaskussa oli paperia, paksu musta tussi, teippiä, narua, sakset ja vanhoja muovipusseja. Paperilla saa tehtyä erilaisia ilmoituksia, teippiä ja narua taas tarvitaan milloin mihinkin viritelmiin ja moni ostaja ilahtuu, kun voit tarvittaessa antaa ostoksille pussin. Nykyään minulla on matkalaukun sijaan lista tarvikkeista, jotka pakkaan mukaani.

Lisäksi minulla on paperikassi, jossa säilytän kirppishenkareitani (pesulahenkareita ja muita eriparisia, joilla ei ole asiaa vaatekaappiini), ja kaksi vaaterekkiä. Toinen niistä on uudehko. Sen ostin, koska vanha vääntyi ja kaatui helpolla. Toinen taas on se vanha, jonka säilytin varmuuden vuoksi (näin me ammattijärjestäjät elämme kuten opetamme). Jos tilaa on, laitan toiseen lastenvaatteet ja toiseen aikuisten. Ihmisten on helpompi katsella tavaroita, jotka ovat kosketuskorkeudella.

Liioittelun makua?Oheistarvikekassini vievät jo enemmän tilaa kuin itse myyntiartikkelit.

Liioittelun makua? Oheistarvikkeeni vievät jo enemmän tilaa kuin itse myyntiartikkelit.

Otan mukaani myös pari tarjotinta pikkutavaroille. Usein laitan tavaraa esille myös sisustuskoreihin, joissa kotona säilytän lastenkirjoja ja pehmoleluja. Lisäksi rekvisiittaani kuuluu muutama värikäs Marimekko-kangas, jotka levitän rekkien alle tai viereen tavaratavaroita varten. Liinani herättävät aina positiivista huomiota. Tälläkin kertaa puolentusinaa ihmistä tarjoutui ostamaan ne. Asettelen kaiken myyntiin niin kivan näköisesti kuin osaan. Vaatteet järjestän joko tyypin tai värin mukaan rekkeihin. Väljyys on valttia.

Myyntipaikan ulkonäöllä voi erottautua muista myyjistä. Ruusukirpparilla näin myyjän, joka oli levittänyt pöydälleen keltaisen pöytäliinan, pukeutunut itse saman väriseen mekkoon ja vieläpä rahalipaskin oli keltainen. Heti heräsi kiinnostus hänen tavaroitaan kohtaan: noin huolitellulla tyypillä täytyy olla tyylikästä myytävää!

  • Pääasia on, että myyntipaikkasi on siisti ja pinot suorassa. Käy kurkkaamassa, miltä paikkasi näyttää ostajan silmin.
  • Kasa vaatteita Ikea-kassissa ei houkuttele luokseen, vaikka hintaa olisi vain euron kappaleelta. Ostaja ei tahdo nähdä penkomisen vaivaa.
  • Järjestä lastenvaatteet koon mukaan ja laita koko lappuun esille. Myös aikuisten vaatteiden koon voi laittaa kyltiksi. Koko on ensimmäinen asia, jonka vaatteen ostaja tahtoo tietää.
  • Viltti maassa tai pyykinkuivausteline henkareineen riittää hyvin, vaaterekit ovat hifisteille. Rekkiä voit ostamisen sijaan kysyä kaverilta lainaksi. Kupittaalla moni virittää vaatteet myös pyykkinarulle puiden väliin tai ripustaa puun oksille.
  • Vedettävä matkalaukku tai ns. mummokärry on oiva kuljetusapu autottomalle kirpparinpitäjälle. Matkalaukkua voi käyttää myös esillepanopöytänä tai jakkarana.
  • Pieni vaihtokassa on hyvä olla mukana, joskin naapurimyyjiltä voi pyytää apua isompien setelien rikkomisessa.
  • Muista myös eväät ja roskapussi. Siivoa jälkesi huolella.

Hinnoittelu ja kaupankäynti

Kaikkein vilkkain liikenne kävi ilmaiskoppani kohdalla. Ammattijärjestäjänä teki mieleni hiukan toppuutella, mutta täytyy luottaa siihen, että ihmiset tietävät mitä tekevät.

Ammattijärjestäjänä teki mieleni hiukan toppuutella vilkasta liikennettä ilmaiskopan luona, mutta täytyy luottaa siihen, että ihmiset tietävät mitä tekevät.

Sitten vain odotellaan ostajia. Tai siis yleensähän niitä tulee runsaasti juuri siinä vaiheessa, kun on vasta nostamassa tavaroitaan esille.

En hinnoittele tavaroita valmiiksi vaan improvisoin hinnat myyntitilanteessa. Usein kerron tuotteen hinnan tavaraa hipelöivälle pyytämättäkin. Saatan myös alentaa hintaa pyytämättä. Se on kikka, jota harva ostaja pystyy vastustamaan (mistä ammattijärjestäjänä tunnen hieman syyllisyyttä). Jos ostaja tinkaa, esitän yleensä vastatarjouksen, joka asettuu alkuperäisen pyynnin ja ostajan ehdotuksen väliin. Useimmat hyväksyvät sen ja kaikille jää hyvä mieli.

Tällä kertaa minulla oli myytävänä myös kesäkuun Minimalismipelissä poistettuja tavaroita, jotka pelin sääntöjen vastaisesti olin säilönyt Siivouspäivää varten. Joukossa oli joitakin sellaisia tavaroita, joita olin aiemmin säilyttänyt tunnearvon takia ja/tai joilla oli ollut korkea ostohinta. Kylmetin sydämeni ja myin suurimman osan pilkkahintaan. Annoin alennusta myös niille, joiden lompakossa ei ollut koko pyydettyä summaa.

Liian korkean pyyntihinnan tunnistaa siitä, että hintaa kysyvät jättävät tavaran ostamatta. Viimeistään kolmannen kysyjän kohdalla kannattaa tarkistaa hintaa. Silloin siihen myös jo pystyy, sillä aluksi oma luopumisen tuska voi aiheuttaa ylihinnoittelua.

Kuten tavaroiden raivaus (jossa joka kierroksella on valmis luopumaan sellaisesta, josta edellisellä ei ollut) myös tavaran myyminen muistuttaa sipulin kuorimista: Ensin pyydät liikaa, sitten sopivasti ja lopulta, jos tavara kuitenkin jää myymättä, olet kypsä antamaan sen ilmaiseksi pois.

  • Pidä hinnat matalina. Pyydä hiukan vähemmän kuin ajattelit. Varsinkin Siivouspäivänä ostajat odottavat halpaa hintaa. Ideana onkin enemmän tyhjentää kaappeja kuin tehdä tiliä.
  • Jos tahdot tienata, näe vaiva ja myy tavara fb-kipparilla, Huuto.netissä tai Tori.fissä.
  • Vaatteiden ostajat arvostavat mahdollisuutta sovittaa ja nähdä sovitettu vaate päällään. Jos sinulla on sopiva pikkupeili, ota se mukaan. Kännykällä voi myös napata sovittajasta ”peilikuvan”, tietysti hänen luvallaan tai puhelimellaan.
  • Lähde kaverin kanssa. Yhdessä on hauskempaa ja voitte tuurata toisianne. Jos ostaja kyselee hintoja vessareissusi aikana, kaveri voi soittaa sinulle ja tarkistaa hinnan.

Jälkityöt

Myin hyvin, ainakin kaksi kolmasosaa siitä tavaramäärästä, minkä olin tuonut mukanani. Jäljelle jääneet tavarat lajittelin lähtiessä paikan päällä kolmeen: Konttiin lahjoitettavat, lasten pikkuserkulle annettavat sekä pesämunaksi seuraavaa kertaa varten säilytettävät.

Tavoitteeni ei ole päästä myytävästä tavarasta kokonaan eroon, koska kirppistely on minusta kivaa. Joudun kuitenkin odottamaan jonkin aikaa ennen seuraavaa kertaa, koska lastenvaatteita jäi kuusi kappaletta ja aikuisten vaatteita vielä vähemmän.

  • Älä vie takaisin kotiin tavaraa, jota et enää tarvitse, jos et ole kaltaiseni kirpputoriharrastelija.
  • Lahjoitukseen lähtevän tavaran on syytä olla priimaa: ”Jos sen voisi antaa ystävälle lahjaksi, sen voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.” (Outi Les Pyy)

*

Siivouspäiväni onnistui hyvin: ihana, aurinkoinen loppukesän päivä sekä mukavia kohtaamisia tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Ja mikä parasta, tienasin 187,20 euroa. Lahjoitin rahat lyhentämättä SPR:n Syyrian keräykseen, koska maailmalla tarvitaan nyt rahaani enemmän kuin itse sitä tarvitsen.

Nuori myyjä perehtyy myynnissä olevaan materiaaliin.

Nuori myyjä perehtyy myynnissä olevaan materiaaliin.

2 thoughts on “Kirpparikonkarin ohjeet Siivouspäivään

  1. Kälystelijän vaimo

    Kiitos! erinomaisesta kirppariharrastus kuvauksestasi. Pidän myös itse järjestelmää (laatikkoa), johon kerään kirpparille meneviä tavaroita. Välillä lahjoitan sieltä hyväntekeväisyyteen tai kaverille, joka sattuu tarvitsemaan esim. juuri sen kokoisia lastenvaatteita. Ja osa päätyy myös kivijalkakirpparille.

    Vastaa
  2. Paikka kaikelle Kirjoittaja

    Kiitos kiitos! Ei ne kirpparipussin tavarat meilläkään aina lopulta myyntiin päädy, jos matkalla tulee vastaan jonkin hyvä lahjoituskohde.

    Vastaa

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s