Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Pimeän vintin salaisuus

Erään vintinomistajan tarina:

”Puolisoni rakastaa järjestystä: tavarat laitetaan iltaisin paikoilleen, pöydillä ei ole epämääräisiä kasoja ja pyykit viikataan kaappeihin heti, kun ne ovat kuivuneet. Kohentaessaan kodin järjestystä hän usein kysyy minulta, mahtuisivatko ylimääräiset tavarat vintille. Vintin järjestys on nimittäin ollut minun vastuullani. Itse asiassa puolisoni ei ole käynyt siellä sen koommin, kun muutimme asuntoomme kuusi vuotta sitten.

Kun asuntoon asennettiin uusi parketti, vein ylijääneet paketit vinttiin. Kun vaatehuoneeseen laitettiin uudet hyllyt, kannoin vanhat vintille. Kun perheeseen syntyi lapsi, puolisoni kysyi: ’Vieläkö vintille mahtuu? Voisitko viedä työkalut sinne, että saadaan tilaa vauvan tavaroille?’ Ja kuten aina, minä vastasin ’tokihan sinne vielä mahtuu’. Kerran puolisoni sai päähänsä, että hankitaan vinttikomeroon hyllykkö urheilutarvikkeita varten. Siinä ne olisivat kätevästi saatavilla, sanoi puoliso. ’Mahtuuhan sinne hyllykkö?’ hän kysyi. Toki, tottakai.

Nostin uuden hyllykön pakkauksessaan vanhojen tavaroiden päälle. Luistimet ja monot säilytin edelleen Ikea-kassissa. Alimpana vinttikomeron lattialle keräämässäni pinossa olivat parkettipaketit, sitten muut remontoinnista ylijääneet tarvikkeet, niiden päällä vaatehuoneen vanhat hyllyt, sitten pari säilöön siirrettyä huonekalua, kausivaatteita ja kirpputorille menossa olevien tavaroiden laatikko. Koskaan ei muka ollut aikaa laittaa tavaroita järjestykseen. Tavaroiden saaminen ulos vinttikomerosta kestikin aina tunnin kerrallaan. Lopulta vintin katto tuli vastaan ja otin käyttöön myös toisen vinttikomeron. Eräänä kauniina kesäpäivänä puolisoni sitten sanoi: ’tänään siivoamme vintin’. Kauhistus sentään.” 

IMG_8920
Tavarapino hipoo kattoa.
Ovesta ei mahdu sisään. Lasten luistimet ja monot löytyvät sinisestä kassista. Niiden pahvipakkaukset ovat toisessa vinttikopissa.
Ovesta ei mahdu sisään. Lasten luistimet ja monot löytyvät sinisestä kassista. Niiden pahvipakkaukset ovat toisessa vinttikopissa.

Sokeeraava paljastus: tämä on tarina on tosi ja se kertoo omasta vinttikomerostani puolisoni sanoin.

Järjestettyjen kaappiemme salaisuus on piillyt – ainakin osittain – vintin pimeydessä. Sinne on aina voinut lähettää hankalia tai turhiakin tavaroita, koska sinne on aina ”mahtunut”. Tilanne oli tiedossani (joskaan en ymmärtänyt sen vakavuutta) ja juuri siksi olin jo pitkään vältellyt vintillä käymistä. Tulen kotini sotkuisuudesta helposti harmistuneeksi, parempi siis pysytellä siistien pintojen äärellä.

Vinttikomeromme on oudon muotoinen ja matala. Siellä ei ole minkäänlaista valaistusta. Säilytämme vintillä kausivaatteita, urheiluvälineitä, työkaluja, lasten kasvamista odottavia huonekaluja, matkalaukkuja, joulukoristeita, remonttitikkaita, kirpparimyyntiä odottavia tavaroita ja kirpparirekkejä. Lisäksi vintillä oli kaikenlaista asunnon remonteista jäänyttä tarviketta ja kalua (muun muassa entisten ikkunoiden sälekaihtimet ja vanha eteisnaulakko, jonka tilalla asunnossa on jo kuusi vuotta ollut kaappi). Ne toimitimme kierrätyskeskukseen ja roskikseen.

Komeron lattialle kasvaneesta tavarakasasta löytyi luistimia ja monoja varten hankittu kokoamaton varastohylly sekä pari vuotta sitten vaatehuoneesta lähtöpassit saaneet Lundiat. Jälkimmäiset sahattiin sopivan mittaisiksi ja asennettiin vinttikomeron seinämille. Kaikki pienemmät tavarat nostettiin hyllyille. Vaatepussit ripustettiin tangolle, joka oli jäänyt asunnon alkuperäisestä vaatekomerosta (kaikkea voi vielä tarvita!). Lattialle jäi vain pari isompaa huonekalua ja matkalaukku. Sekin mahtuu hyllyyn heti, kun kuopus siirtyy pinnasängystä isompaan sänkyyn.

Jään kiinnostuksella odottamaan, mitä siippani vastaa, kun ensi kerralla kysyn mahtuuko jokin esine vintille.

Lattia näkyy.
Lattia näkyy.
Lasten luistimet hyllyssään. Laatikosta näkee koon.
Lasten luistimet hyllyssään. Laatikosta näkee koon.
Toiselta seinältä löytyvät muun muassa työkalut. Ei mikään varsinainen man cave.
Toiselta seinältä löytyvät muun muassa työkalut. Ei mikään varsinainen man cave.
Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

2 kommenttia artikkeliin ”Pimeän vintin salaisuus”

  1. Asumme Hgin kantakaupungissa talossa, jonka vintti otettiin ullakkorakentamiseen ja asukkaat menettivät vinttikomeronsa. Olimme shokissa: mihin kaikki tavarat. Komeromme näytti muodoltaan hyvin samanlaiselta kuin blogikirjoituksessa: lappeen alla, vailla valaistusta, talvella pakkanen, kesällä helle.
    Ilmeni, että juuri mikään siellä säilyttämämme ei ollut tarpeen. Kierrätimme ja heitimme pois ja lopputuloksena on entistä paljon siistimpi kellarikomero, jonka innostuimme myös käymään läpi. Pimeä vintti jäi historiaan.

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle