Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

KonMari-tyylillä maailmalle

Teimme kesäkuussa yhdeksän päivää kestäneen matkan eteläiseen naapurimaahan. Olimme liikkeellä anopin piskuisella autolla (omaa ei ole) ja etappeja oli kolme. Takakonttiin piti mahduttaa kuopuksen rattaat ja viisihenkisen perheen matkatavarat yhdessä matkalaukussa. Jokaisella oli lisäksi oma pieni käsimatkatavara: käsilaukku, hoitolaukku tai lelureppu. Aiemmin kunkin perheenjäsenen tavarat on pakattu omaan kangaskassiinsa, jotta ne eivät sekaantuisi keskenään, ja matkan luonteesta riippuen pussit on heitetty isoon ikeakassiin tai matkalaukkuun. Tällä kertaa päätin kokeilla pakkaamista KonMari-tyylillä viikaten ja asettaa vaatteet pussien tai pinojen sijaan riveihin.

IMG_8438
Kullekin perheenjäsenelle on kutakuinkin oma vaaterivinsä. Matkalaukun matalalla puolella, jonka saa suljettua vetoketjuläpällä, ovat lastenvaatteet ja syvällä puolella aikuisten vaatteet ja toilettipussit. Syvä puolen tavaroiden päälle heitettiin vielä pari rantapyyhettä ja sadevaatteet. Alusvaatteet ja kengät ovat omissa pusseissaan. Ajatuksena on, että kaikki vaatteet näkee yhdellä silmäyksellä eikä niitä tarvitse penkoa tai purkaa perille päästyä. Pyykkipussit täyttävät tyhjenevät rivit ja pitävät ne aloillaan.

Minulla on tendenssiä pakata matkoille liikaa lastenvaatteita. Mitä pienempiä, sitä enemmän. Ihan vain varmuuden vuoksi. Nyt haasteena oli myös sääennuste, joka lupasi sekä rankkasadetta että aurinkoa. Koska matkalla oli pyykinpesumahdollisuus viidentenä matkapäivänä, päätin pakata lapsille viiden päivän vaatteet. (Tosin esikoinen oli kasvanut vaatteistaan eikä hänelle löytynyt tuota määrää siistejä matkavaatteita.) Yllättäen perheen pieninkin onnistui alkumatkasta olemaan sotkematta vaatteitaan, joten pyykkipäivänä matkalaukku oli yhä puolillaan. Uhkarohkeampi olisi pakannut vähemmän. Toisaalta matkan jälkipuoliskolla pyykkiä alkoi tulla uudella (vai tavallisella?) tahdilla ja jouduimme pesemään sitä vielä toisenkin kerran. Useimmat vaatteet tulivat siis jossakin vaiheessa käyttöön.

Esikoisen rivi on uusien vaatteiden takia entistä pidempi. Hellevaatteet ovat (vielä) käyttämättä, mutta takeille on ollut tarvetta.
Laukku pyykkipäivänä. Esikoisen vaaterivi on nyt entistä pidempi, koska hänelle ostettiin matkan alussa uusia vaatteita. Hellevaatteet ovat (vielä) käyttämättä, mutta takeille on ollut tarvetta.

KonMari-tyylillä pakattu matkalaukku osoittautui menestykseksi. Laukku pysyi koko matkan ojennuksessa, vaikka lapset hoitivat oman pukeutumisensa itse, ja asujen valitseminen oli helppoa. Aiemmin, kun kunkin perheenjäsenen tavarat on lokeroitu omiin pussukoihinsa, on vaatteita saanut kaivella kassista käsikopelolla. Vaihtoehtona on purkaa tavarat majapaikan kaappiin, missä taas on oma vaivansa, jos yöpymiskohteita on useampia. KonMari-pakkaamisen haittapuolena voi tällä kertaa pitää sitä, että huolehdin yksin neljän viidestä perheenjäsenen tavaroiden pakkaamisesta. Pyykinpesun jälkeen isommat lapset (6 ja 9 vuotta) kyllä viikkasivat itse vaatteensa. Seuraavalla matkalla he saavat myös koota vaatteensa itse, nyt heillä oli vastuullaan vain lelureppujen sisältö.

Kotiin lähtiessä pyykkipussit ovat vallanneet matkalaukun eivätkä rivit enää ole ihan siisteinä. Kotiin saavuttua puhtaat vaatteet sai kuitenkin nopsasti nostettua takaisin kaappiin ja pyykin suoraan koneeseen.
Kotiin lähtiessä valkoiset ja oranssit pyykkipussit, päällysvaatteet (aurinkoa saatiin sittenkin!) ja lelureppujen tavarat ovat vallanneet matkalaukun eivätkä rivit enää ole ihan siisteinä. Kotiin saavuttua puhtaat vaatteet sai kuitenkin nopsasti nostettua takaisin kaappiin ja pyykin suoraan koneeseen.

Miten ja kenen toimesta teillä pakataan perheen matkatavarat?

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

14 kommenttia artikkeliin ”KonMari-tyylillä maailmalle”

  1. Minä kannan tavarat rinkassa tai putkikassissa, jolloin rullaaminen on paras tapa pakata. Meillä on jokaiselle oma sisäkassi, jolloin tavara löytyy nopeasti. Likapyykki menee omaan pussiin. Pikkuisilla voi vaatteita likaantua ja kastua paljon, joten hieman ylimääräistä tarvitaan. KonMaria täytyy kokeilla omalla työreissulla.

    Vastaa
  2. Vaikuttavaa! Käytämme yleensä urheilukassia ja usein kyllä riittää se yksi neljälle hengelle mutta penkominen on hirveää. Otanpa heti huomenna matkalaukun pienelle matkallemme käyttöön. Ennen kun tein paljon pieniä parin päivän reissuja, minulla oli kyllä pikkuruinen matkalaukku ja hullua etten huomannut että sehän oli helppo ja kätevä ja säilyi järjestyksessä. Yleensä olemme autolla liikenteessä, joten tavaraa tulee kaiken kaikkiaan liikaa mukaan, vaikka ristiriitaisesti minulta pääsevät ne kannustushuudot: ” ei liikaa tavaraa mukaan”, ” kunhan on rahat ja hammasharja – jos hammasharja unohtuu sen voi hommata uuden”, ”kunhan on lyhyttä ja pitkää ja kengät”.
    Konmari on varauksessa ja pääsen varmaan jo ensi viikolla tutustumaan.

    Vastaa
  3. Oo! Pakkaustyyli näyttää vaikuttavalta ja taitaa olla myös tehokas ja käytännöllinen.

    Omalla kohdalla järkevä pakkaaminen alkoi jo nuorena InterRail-repun pakkaamisella. Päätin etten turhia tavaroita kanniskele. Äärimmilleen vedettynä se tarkoittaa, että mukaan otetaan passi, rahat ja hammasharja.

    Ihan näin tiukkaa linjaa emme enää pidä kolmihenkisessä perheessämme.
    Tänä vuonna matkustimme Tansaniaan kahdeksi viikoksi ja kaikilla perheenjäsenillä oli mukanaan vain oma cabin-laukku ja pikkureppu. Lämpimässä tarvittavat vaatteet ovat kevyitä ja vievät vähän tilaa. Isoimmat kamppeet kuten takit ja kengät puettiin päälle. Perillä meillä oli mahdollisuus pesettää pyykkiä, mutta silti osa vaatteista jäi käyttämättä! Kosmetiikkapullot ja -putelit jätin suosiolla kotiin ja ostin määränpäässämme kaupasta perus-sampoot, -hoitoaineet, -suihkusaippuat, -dödöt ja -aurinkorasvat. Lähtiessä jätin loput majapaikkaamme. Rihkamaa emme ostelleet, matkamuistoina toimme mukanamme vain ihanat elämykset ja digi-kuvat.

    Parasta kaikessa oli lentokenttä-rituaalit: teimme ajoissa verkossa check-in toimenpiteet ja kentällä sukelsimme sukkana läpi turvatarkastuksesta sääntöjen mukaan pakattuinen laukkuinemme. Perillä ei tarvinnut arvuutella ovatko matkatavarat saapuneet samaan osoitteeseen meidän kanssa eikä odotella niitä liukuhihnalla. Helppoa ja mukavaa!

    Vastaa
    • Elämäni typerin pakkauspäätös oli juurikin interreilillä! Olin ollut kesän töissä Sisiliassa, joten toin koko omaisuuteni mukanani kun reilasin Suomeen.
      Voi mikä virhe!!!! Olisimpa jättänyt sinne tai postittanut Suomeen. Yli 20kg rinkkaa sai kantaa selkä vääränä…
      Bavariasta otin tottakai mukaani tuliaisiksi isot lasiset tuopit..! Näemmä tänä pakkaamiseen liittyvä aivovamma vaivasi koko reissun!! Olisimpa hetkeksi pysähtynyt miettimään mitä oikein teen!!

      Ehkäpä vielä joskus teen uuden reilin pikkurepulla 🙂

      Balkanilla kun teimme kolmen viikon roadtripin pärjäsin repulla, makuupussilla ja makuualustalla. Ja tietysti meillä oli yhteinen ruokakassi ja kylmälaukku ja teltta.

      Vastaa
      • Voi selkä-parkaasi! Interreilaamisesta tulee aina mieleen se amerikkalaispoika, johon tutustuin Amsterdamissa ja joka oli kolmen viikon Euroopan-reissulle pakannut mukaan puhtaan teepaidan joka päivälle. Ties mitä muuta raahasi mukanaan 🙂

        Vastaa
  4. Meidän perhe matkustaa rinkan kanssa,jolloin tuo pakkaustyyli ei taida toimia. Hyväksi olemme todenneet, että jokaisella oma pussi ja likavateepussi yhteinen. Keväällä olimme kolme viikkoa etelä-euroopassa ja neljän hengen tavarat (mukaanlukien vauvan vaipat ja kahden aikuisen urheiluvaatteet plus juoksu lenkkarit) mahtuivat heittämällä yhteen rinkkaan 🙂 mukaan tarvittiin kuitenkin sekä pitkähihaista että kesävaatetta. Viikkaan vaatteet pussiin ja sitten pussista ilmat pois niin menee tosi pieneen tilaan. Mulle jokainen rinkan pakkaus on haaste josta nautin, olen myös saanut geeneissä pakkaajan taidot isältäni joten mieheni antaa mielellään minun hoitaa homman 🙂

    Vastaa
  5. Kaksi lyhyttä reissua kahden aikuisen voimin tehty tänä kesänä: lentolaukkuun sai kummasti kaiken tarpeellisen ja vielä tuliaisetkin takaisin päin tullessa . Mutta sitten lähdettiin automatkalle, niin tavaraa oli suuri auton takakontti ja osin takapenkkikin täynnä! Ja juuri tänä aamuna palatessa järkytyin, kun auton lasti purettiin rappukäytävään: suuri osa ”tarpeellisesta” oli jäänyt jäi käyttämättä. Ne tavarat on niin helppo sinne autoon laittaa, mutta kannapa ne sitten takaisin kolmanteen kerrokseen, niin tuntuu todella typerältä :-D. Esim. mulla oli mukana neljät kengät, ja käytin kaksia. Yksilläkin olisi pärjännyt. Lentomatkaille osaan jo pakata, mutta autoreissulla homma riistäytyy käsistä – ja sitten yleensä on vielä niin, että jokin oikeasti tarpeellinen juttu jää kotiin, kuten takki tai pitkät housut. No, nyt ei kyllä käynyt niin, kun kotona ja kohteessa sää oli samankaltainen.

    Meillä homma menee niin, että miehellä ja minulla on omat vaatelaukut ja sen lisäksi kasseja esim. urheiluvaatteille erikseen. (Kun lapset vielä kulkivat mukana, vaatekasseja oli tietenkin enemmän, lisäksi harrastusvälineitä, teltta, makuupussit jne.. Ja paljon pienempi auto!) Yhteisiä laukkuja on sitten ruokailuvälineille, ruuille (kylmälaukku ja kori) ja petivaatteille. Eli aika monta nyssäkkää lähtee mukaan. Lisäksi tulevat sitten mahdolliset kenkä/kumisaapas/vaelluskenkä yms. kassit, tai sitten nämä pyörivät irrallaan autossa. Ja lomahatut takaikkunalle :-). Periaatteessa toi pakkaussysteemi on ihan jees, lisäksi molemmilla on omat reput, joihin voi sitten kerätä yöpymistarvikkeet yhden yön pysähtymistä varten, jos ei halua raahata isoa laukkua majapaikkaan ollenkaan.

    Vastaa
  6. Automatkoille tulee helposti hamstrattua tavaraa, tunnistan tuon. Varmaan pienempi auto ja pienempi tavaratila hillitsisi varautumista ja tekisi sekä lähdöstä että paluusta helpompaa 🙂

    Vastaa
  7. Kun tarve vaatii,niin olen neljän yön messumatkankin tehnyt pelkällä repulla, mikä meni käsimatkatavaroissa. Mutta kun lähdetään autolla reissuun, niin sitä tavaraa on ihan älytön määrä mukana. Takaisin tullessa siyä vaan miettii,eikö vähäisempikin määrä olisi riittänyt. Ehkä joskus..

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle