Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Sisustusmoka! Eli tavaranhimon sosiaalisesta luonteesta

Sisustusmoka. Siinä on sana, jota keskustelupalstoilla käytetään, kun halutaan huvitella toisten huonolla maulla. Asiantuntijana esiintyvä sisustusihminen taas käyttää sanaa silloin, kun on tarpeen tuomaroida tavisten makua ja valintoja. Milloin ovat seinätarrat menneet muodista, milloin taas koristaminen ”sisustusesineillä”. Naurun kohteiksi eivät kuitenkaan joudu vain taitamattomat ja tavalliset. Naistenlehdessä kysytään, löytyvätkö sinunkin kodistasi nämä sisustuskliseet. Alle on listattu kymmenen sisustuslehdistä ja -blogeista tuttua design-esinettä. Miten noloa onkaan satsata muotoiluun, josta kaikki muutkin pitävät. Nyt vahingoniloa voivat kokea nekin, jotka eivät tunnusta harrastavansa sisustamista. Kaikilla on hauskaa!

Sisustusmoka on häpeällinen epäonnistuminen pelissä, jossa voittaa se, joka osaa parhaiten osoittaa yksilöllistä mutta koulittua makua. Mutta miksi ihmiset pelaavat niin huonosti, että hankkivat samoja esineitä kuin muut? Ja miksi makuasioista ylipäätään kiistellään?

Sohvakuume tarttuu

Neurotiede selittää, miksi hankimme samoja tuotteita, joita muilla jo on. Auto-, asunto- tai design-esinekuume on tarttuvaa. Lisäksi sitä lietsotaan markkinoinnin keinoin. Tartunnan voi kokemukseni mukaan saada myös sisustuslehteä tai asunnonvälitysfirman sivuja selaamalla.

Perinteisen, uusklassisen talousteorian mukaan kuluttajien mieltymykset ja uskomukset ovat yksilöllisiä ja perustuvat oman hyödyn tavoitteluun. Taloustieteilijät Marja-Liisa Halko ja Kaisa Hytönen kirjoittavat, että neurotaloustieteen ja käyttäytymistaloustieteen tutkimustulokset haastavat klassisen talousteorian kuvan yksilöllisestä kuluttajasta. Neurotutkimus on aivojen kuvantamistutkimuksin todentanut, että sosiaalisuus ja muiden ihmisten huomioiminen on ihmisille ensisijaista myös kulutuspäätöksiä tehtäessä.

Maailmanlaajuisesti suosittu tuoli
Maailmanlaajuisesti suosittu tuoli

Kulutusvalintoja tehdessä mietimme, millaisen valinnan toinen tekisi ja mitä hän ajattelee valinnastamme. Saatamme vieläpä aprikoida, mitä itse ajattelemme siitä, että ajattelemme muiden käsityksiä. Esimerkiksi sohvaa ostava pohtii omia mieltymyksiään, mutta myös sitä, mitä muut hänen sohvavalinnastaan ajattelisivat. Sitten mieleen tulee, ettei oikeastaan ole ostamassa sohvaa muille eikä edes ehkä halua olla ihminen, joka tekee kulutusvalintoja tehdäkseen vaikutuksen muihin. Kun lopuksi kertoo ystävälle koko ajatusketjun, on peilannut omaa valintaansa suhteessa muiden näkemyksiin varsin monelta kantilta.

Muiden kulutusvalinnat vaikuttavat omiimme usealla tavalla. Valinnat voivat perustua jonkin (ei aina tiedostetun) sosiaalisen normin noudattamiseen. Valintojen kautta voidaan viestittää halua kuulua ryhmään tai omaa asemaa ryhmässä. Myös pelko ryhmän ulkopuolelle sulkemisesta selittää oman viiteryhmän mielipiteiden seuraamista. Ryhmästä poissulkeminen saa aikaan fyysistä kipua vastaavan reaktion aivoissa. Valinnoilla pyritään usein yhdenmukaisuuteen. Erityisesti nuoret ovat alttiita yhdenmukaisuuden paineelle ja kokevat ahdistusta, jos oma mielipide eroaa ryhmän mielipiteestä. Tämä selittää, miksi kaikilla teineillä pitää olla juuri samanlaiset merkkivermeet. Myös aikuiskuluttajat voivat kokea erilaisuuden sosiaalisena virheenä ja päätyvät siksi suosimaan samoja tuotteita kuin muut kuluttajat.

Miljoonilla ja miljoonilla ihmisillä ympäri maailmaa on samanlaiset ruotsalaisesta huonekalujätistä ostetut matot ja lamput eikä se haittaa heitä pätkääkään, päinvastoin. Neurotieteen valossa ihmisten on helppoa olla toistensa kanssa samanlaisia mutta erilaisuus on vaikeaa.

Makuasioista kiistely on vallankäyttöä

Jos ihmisellä siis on perustavaa laatua oleva halu yhdenmukaisuuteen, miksi jotkut pyrkivät erottautumaan kulutusvalinnoillaan? Tähän neurotaloustiedettä valottava artikkeli ei vastaa. Aivotutkimuksen sijaan täytyy kääntyä sosiologian puoleen. Pierre Bordieun sosiaalista erottautumista koskevan klassikkoteorian mukaan maku ja kulutusvalinnat ovat valtakysymyksiä.

Tuned design-tuoli.
Haluttu design-tuoli.

Sanotaan, että makuasioista ei voi kiistellä, mutta käytännössä makujen tasa-arvo on näennäistä. Karkeasti ottaen makujen arvoasteikko seuraa ihmisen yhteiskunnallista asemaa. Eniten arvostetaan yhteiskunnan ylimpien kerrosten osoittamaa makua. Keskiluokat puolestaan tavoittelevat eliitin makua, mutta eivät koskaan täysin onnistu jäljittelyssään. Jäljittelemällä eliittiä ne kuitenkin hyväksyvät ja vahvistavat eliitin valta-aseman ja makujen arvojärjestyksen. Yhteiskunnan alimpia kerroksia taas leimaa välinpitämättömyys eliitin ja keskiluokan valintoja kohtaan. Bourdieun mukaan maku tulee esille erityisesti vastenmielisyytenä toisten makuja kohtaan. Maku oikeutetaan kieltämällä toisten maut, suuntautuvatpa ne seinään liimattaviin tarroihin tai koristeellisuuteen ylipäätään. Inho toisten elämäntyylejä kohtaan muodostaa yhden selkeimmistä rajoista luokkien välillä.

Television sisustusohjelmia tutkinut sukupuolentutkija Anne Soronen toteaa, että hyvän maun mukaisena pidetty sisustaminen on ennen kaikkea ”omannäköistä”, siis yksilöllistä. On tärkeää erottautua tavallisuudesta ja keskiverrosta. Lisäksi kelpo sisustajalla on tietoa tuotteista, niiden arvostuksesta ja käyttötarkoituksesta. Tavaroista pitää myös osata puhua oikealla tavalla niiden yksilöllisyyttä korostaen.

Yksilölliseen omannäköisyyteen sisältyy kuitenkin ristiriita, sillä kaupallinen valikoima rajaa sisustusvalintoja. Tämän takia voimme pilkata myös niitä, jotka pyrkivät erottautumaan kalliilla design-kaluisteilla. Sorosen mukaan omannäköisyys on itse asiassa yhdennäköisyyttä, joka on sidoksissa tuotetarjontaan, sisustustrendeihin ja sosiaalisiin normeihin. Ilman tunnetta tyylin yksilöllisyydestä ja ainutlaatuisuudesta omannäköisyys ei voi toimia hyvän maun ja sitä osoittavien kulutusvalintojen mittarina.

Yksilöllisyyden tavoittelu selittää myös sen, miksi roskalavalöydöillä ja valikoiduilla perintöesineillä on erityinen arvo, Ne osoittavat sisustajan kyvykkyyttä, kekseliäisyyttä ja aitoa ainutlaatuisuutta silloin, kun ne on yhdistetty ajanmukaiseen sisustukseen ja haluttuihin design-kalusteisiin.

Yksilöllisten sisustusvalintojen arvostamisen kytkeytyy nykyiseen uusliberalistiseen yhteiskunta-ajatteluun. Uusliberalismi painottaa yksilön keskeisyyttä ja henkilökohtaista vastuuta. Samalla se häivyttää sitä, että yksilöillä on erilaisia resursseja valintojen tekemiseen, mistä seuraa eriarvoisuutta. Maku, kulutusvalinnat ja elämäntyylit tuottavat hienovaraisia arvoasetelmia ja ylläpitävät ihmisten välistä eriarvoisuutta.

Mitä sanot, onko sisustaminen (vain) oman statuksen pönkittämistä kuluttamisen keinoin vai onko siinä kyse (myös) luovuudesta ja tyylileikeistä?

Kirjallisuus

Pierre Bourdieu: Distinction. A Social Critique of the Judgement of Taste. Alkuteos La Distiction (1979). Käännös Richard Nice. Harvard University Press 1984.

Marja-Liisa Halko ja Kaisa Hytönen: Sosiaalinen ympäristö ja kuluttajien käyttäytyminen. Kansantaloudellinen aikakauskirja 4/2014.

Anne Soronen: Tavallisuudesta tyylikkyyteen? Sukupuoli ja maku kodinmuutosohjelmissa. Unigrafia 2011.

Photo credit:
Chair (plastic) Marcus Hansson via Flickr cc.
Charles Eames; Zenith Chair 1950 Michael Brucker via Flickr cc.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

21 kommenttia artikkeliin ”Sisustusmoka! Eli tavaranhimon sosiaalisesta luonteesta”

  1. Sisustaminen on kuin parisuhde: kyse on sekä kyvystä elää ratkaisujensa kanssa että selittämättömästä, toivottavasti pitkäkestoisesta kiihkosta. Yksiä kiinnostaa enemmän kuin toisia, mitä muut asiasta sanovat. Minulle statuksella on jonkinlainen merkitys, mutta jos muut asiat ovat kohdillaan, se saa lentää huut hemmettiin 🙂

    Vastaa
    • Sisustamisesta tai vaatemuodista voi ottaa etäisyyttä, sitä voi kritisoida ja sitä kohtaan voi olla välinpitämätön. Mutta näistä tuntuu olevan mahdoton astua ulkopuolelle, koska vaikka ihminen itse ei välittäisi, muut kumminkin tekevät hänen tyylivalinnoistaa päätelmiä.

      Vastaa
  2. Tuo on tosi mielenkiintoinen tutkimustulos, että ihmiset varta vasten haluavat olla toistensa kaltaisia. Se selittää monta ilmiötä tässä maailmassa.

    Minusta sisustus on sellainen juttu, jonka tarkoitus on tehdä kodista viihtyisä itselle ja oman elämän tarkoituksiin. Jos tykkää kutsua vieraita kotiin, sisustuksessa otetaan huomioon muut ihmiset esimerkiksi varmistamalla, että on tarpeeksi istumapaikkoja ja astioita. Mutta ei kotia pitäisi tarvita mitenkään koristella tai lavastaa vieraita varten. Aika kaamea ajatus, että sisustamalla pönkitetään statusta ja erotutaan rahvaasta, vaikka ei väite varmasti ihan perätön ole. En tiedä, olenko itse sitten jotain alaluokkaa, kun minua huvittavat juuri sellaiset sisustuslehteä muistuttavat kodit, joissa on viimeisen päälle kuumimmat trendit koottu, inspiraatiotekstit seinällä ja tuoksukynttilät pöydällä.

    Muutenkin sisustuksen jatkuva ”päivittäminen” tuntuu tosi vieraalta ajatukselta ja jotenkin työläältä. Ilmaisen luovuuttani ja sivistystäni mieluummin jotenkin muuten kuin perehtymällä sisustustyyleihin ja yhdistelemällä niitä yllättävillä tavoilla. Sama pätee vaatetukseen, meikkaamiseen ja hiuksiin. Pinnallisuuteen käytettävä ylenpalttinen luovuus ja vaivannäkö menevät mielestäni ikään kuin hukkaan, kun ne voisi suunnata johonkin rakentavaan ja maailmaa muuttavaan toimintaan.

    Oman asuntoni olen sisustanut niin, että olen hankkinut vain välttämättömät asiat minua miellyttävissä väreissä (tai esim. maalannut sen värisiksi). En yritä sisustuksellani viestiä mitään, vaikka se varmaan kieliikin arvoistani (on kierrätettyä, on kotimaista, on vähäistä). Ehkä tämä sitten on juuri sitä oman statuksen rakentamista?

    Vastaa
  3. Ehkä se on sitä, mutta samalla voi myös ottaa omista rakennuspuuhistaan etäisyyttä tiedostamalla ne. Tuo pinnallisuusaspekti on mielenkiintoinen. Samalla kun sisustamisessa ja muodissa varmastikin on pinnalliseksi luokiteltava puoli, ne ovat monille ihmisille suuren nautinnon ja itseilmaisun välineitä.

    Vastaa
  4. Mielestäni sisustaminen on nykyään yksi (tiedostettu tai tiedostamaton) keino ilmaista itseään. Koti kertoo asujastaan, sisusti taihi ei. Näen kodin ja sen sisustuksen eräänlaisena materialistisena minuuden ja persoonallisuuden jatkona. Sisustamista voi jopa käyttää keinona tutustua itseensä, millainen minä olen, mistä minä pidän, mikä on minun ”tyylini”. Jatkuva pakkomielteinen sisustaminen voi ehkä olla eräänlaista oman itsensä etsimistäkin?
    Tuntuisi itsestäänselvyydeltä, että jokainen loisi itselleen kodin, jossa oma silmä, keho ja mieli lepää. Valitettavasti varsinkin blogimaailmassa moni kuitenkin on varmaan alkanut pitää yllä jonkinlaisia kulisseja. Designtuotteiden/kirppislöytöjen/jonkin muun kuvitellaan lisäävän onnellisuutta, vaikka sitähän tavarat eivät koskaan oikeasti voi tehdä.
    Sisustaa voi mielestäni myös muulla tavoin kuin ostamalla. Karsimalla ja siivoamalla, järjestelemällä jo olemassa olevia huonekaluja uudelleen. Keräämällä kukkia luonnosta. Käyttämällä mielikuvitustaan, keksimällä tai valmistamalla itse jotain uutta. Tällöin on kyse todellisesta luovuudesta.

    Vastaa
    • Totta, sisustaa voi muillakin tavoilla kuin kuluttamalla. Ylipäätään sisustaminen tuntuu olevan monitahoinen ilmiö: kaupallisuutta, luovuutta, moralisointia, estetiikkaa, viestintää, itse-ilmaisua, statuksen hakemista…

      Vastaa
  5. Minäkin näen sisustamisen luovana leikkinä. Paljon kotona olevana, visuaalisena ihmisenä tuntuu luonnolliselta valjastaa mielikuvitustaan sisustukseen ja vaatetukseen. Vaikka se tuntuisi pinnalliselta, en näe, että olisi olemassa jaottelua ”hyvän ja huonon” mielikuvituksen käyttämisen välillä. Toisille riittävät pienemmät asiat ja toiset tarvitsevat suurempia raameja.

    Jos oikein tarkastelen omia motiivejani sisustamisen takana, löydän sieltä seuraavanlaisia avainsanoja.. Kestävyys, muoto, materiaali, mielipiteiden herättäminen (ehkä jopa provokaatio). Haluaisin sanoa, että käytännöllisyys, mutta se ei taitaisi pitää paikkansa. Tuleva kotimme on suunniteltu vähälle tavaramäärälle, joten hiemankaan suuremmilla tavaramäärillä se muuttuu enemmän tai vähemmän epäkäytännölliseksi.

    Itselleen olisi hyvä osata myös nauraa. Linkittämistäsi Sumarin haastatteluista jäi mieleen kommentoijat, jotka suuttuvat moisista sisustusvinkeistä; ehkä se kertoo jopa epävarmuudesta? Ajattelisin, etteivät tällaiset asiat ole niin vakavia.

    Vastaa
  6. Olet Laura ihan oikeassa, että sisustamista tai sisustusneuvoja ei kannata ottaa liian vakavasti. Sisustaminen voi olla myös iloinen asia ja kauniista kodista tulee hyvälle mielelle joka ikinen päivä. Sumarin tuikeat ohjeet ja niistä loukkaantuminen kertovat kuitenkin myös siitä, että sisustamisella on miedän kulttuurissamme – valitettavasti – muitakin merkityksiä kuin iloinen itsensä toteuttaminen.

    Vastaa
    • Niin totta varmasti tuokin. Olisi mielenkiintoista tietää onko ilmiö kansainvälinen ja ulottuuko se kaikkiin kulttuureihin. Varmasti jos vähänkään miettii miten asuntonsa sisustaa, tukee se ainakin hivenen omaa persoonaa ja mielikuvaa siitä millainen on tai millaisena haluaisi itsensä nähdä.

      Minun on vaikea kuvitella tilannetta, jossa itse loukkaantuisin jonkun kritiikistä koskien sisustustamme tai vaatetustani tai esimerkiksi autojamme.

      Vastaa
  7. Uskallan rohkeasti arvata, että kaikissa kulttuureissa jonkin sortin koristautuminen on tärkeää. Arvaan myös, että voimakas tendenssi nähdä kodin sisustus tai ihmisen vaatetus identiteetin ilmentymänä, liittyy kulutuskulttuuriin ja on lähinnä niiden yhteiskuntien riesana/ilona, joissa on varaa ajatella tällaisia kysymyksiä.

    Vastaa
    • Mutta toisaalta jos ajatellaan esimerkiksi intiaaniheimojen koristeellisia, juuri sille heimolle ominaisia vaatteita ja koruja, eivätkö nämäkin ilmennä nimenomaan sen ihmisen identiteettiä ryhmänsä jäsenenä?

      Mutta palatakseni alkuperäiseen blogikirjoitukseesi, olen kyllä samaa mieltä siitä, että moinen ilmiö on lehtien ja internetin maailmassa elävien ”riesa”.

      Vastaa
  8. Juu, sitä just yritin sanoa, että jossakin määrin kyseessä on universaali ilmiö. Mutta mahdollisuudet identiteetin ilmaisemiseen kuluttamalla on vain niillä, joilla on varaa kuluttaa. Muilla on sitten muut keinot.

    Vastaa
  9. Terve!
    Hieno blogi sinulla, arvostan lähdeluetteloita ja tutkivaa, ammattimaista otetta 🙂

    Sanoit: ”sisustaminen on kaupallisuutta, luovuutta, moralisointia, estetiikkaa, viestintää, itse-ilmaisua, statuksen hakemista…” – mutta entäpä minulle tärkeimmät pointit, käytännöllisyys, toimivuus, nostalgisuus? Tämä kokoelma kirpparikamaa, sukulaisilta saatuja huonekaluja ja dyykattuja mattoja ei hyvällä tahdollakaan palvele ainakaan statuksen pönkittämistä 😀

    Sisustamista sinänsä myönnän suorastaan inhoavani, eritoten noissa sinun mainitsemissasi merkityksissä. Pois minusta minkäänlainen todistelu kotini avulla. Ja huolimatta kaikesta tästä – olen esteetikko, jonkinmoinen design-diggailijakin, mutta linkittämäsi artikkelin esineistä en tuntenut yhtäkään. Sisustaminen arvona, joka saa ihmiset ostamaan ylimääräistä tavaraa, jota ilman he voisivat elää jopa mukavammin… brr. Jatkuvasti päivitettävästä kodista tulee vähän mieleen kauneusleikkaukset. Kun yksi kohta korjataan, jo alkaa toinen vaivata.

    Vastaa
  10. Kiitos Nokkela, kiva kuulla 🙂

    Sisustaminen (tai asuminen ylipäätään) lienee jonkinlainen jatkumo, jonka varrella voi tavata kaupallisuutta, estettiisyyttä, luovuutta, käytännöllisyyttä, taidetta hipovaa designia tai asumuksen ihan vain ihmisen suojana – ja kaikkea tältä väliltä. Itse voin nyt tässä tunnustaa, että olen ollut sisustamisesta kiinnostunut ihan lapsesta saakka ja rakastan esteettisiä koteja. Ihailen sisustussuunnittelijoiden luovaa tyylitajua. Tunnistan myös tutuimmat design-esineet, koska olen lukenut tuhat sisustuslehteä. Ehkäpä juuri näiden syiden vuoksi sisustaminen onkin niin kiehtova teema.

    Vastaa
  11. No onhan se monimutkainen juttu. Olen itse siis visualisti ammatiltanikin, ja perehtynyt mm. muotoilun historiaan, joten minä tunnistan paremmin ns. huippumuotoilun ja ilmiöksi nousseet tuotteet, kuin sen, mitä ihmisten kodeista löytyy, mm. just kun en tämän päivän sisutusblogeja tai -lehtiä seuraa. Sattumalta kaveripiirini on suurimmaksi osaksi samanlaista sakkia, kuin minä, joten en näe IKEA-tuotteita muidenkaan kodeissa. Eli tällainen jokapäiväinen sisustus, joka liittyy tavaroiden ostamiseen ja ihmisten omiin koteihin, on aivan vierasta. Aikakauslehtiä selaan erittäin satunnaisesti. Yleensä niissä on jotain kivaa ja inspiroivaa, mutta suurimmaksi osaksi turhaudun turhuuteen ja ennen kaikkea mainoksiin 😮

    Mutta on minullakin suosikkini, ja omassa kodissanikin voi nähdä joitakin arvoja. Rakastan mm. funkkista, ja hankin mielelläni oikeasta puusta tehtyjä huonekaluja. Minulla on mummolan pinnatuolit, täyspuinen vaatekaappi ja Ilmari Lappalaisen nojatuoli. Tietokonepöydässäni on vanhan Singerin dyykattu valurautajalka, johon olen liittänyt pöytälevyn.

    Tarkkasilmäisenä ajattelen asuinympäristöni ulkonäköä siis sittenkin muutenkin, kuin käytännöllisyyden kannalta, sikäli kuin näillä vähäisillä resursseilla voin. Ja ekologisuus edellä, varta vasten ja uutta sisustamistarkoituksessa en näe itseäni ostamassa. Jos joskus elämässä olisi rahaa, saattaisin esimerkiksi rempa(ut)ta(a) nykyisen keittiön, mielelläni johonkin 60-luvun tyyliin, ehkä siniharmaan ja/tai vihreän sävyiseksi. Pidän jännistä tapeteistä ja värillisistä seinistä ja etnovaikutteista, vintagen lisäksi (mikä nyt ehkä jo tulikin rivien välistä…)

    Vastaa
  12. Olen monesti ajatellut, että tämä meidän ensimmäinen maailmamme on ihan täynnä vanhoja huonekaluja (ja kaikkea muutakin käytettyä tavaraa). Että kuinka kauan meillä menisi, jos päättäisimme käyttää ne ensin kaikki loppuun? Mutta sitten taas menisi moni bisnes jäihin, jos moisen tempauksen järjestäisi. Tai tietysti ne voisivat siirtyä välittämään käytettyjä kalusteita 🙂

    Vastaa
    • Minulla usein hankinnat seuraavat kaavaa: tarve/halu-design-etsintä käytettynä. Kun tietää tarkalleen mitä haluaa (brändi, suunnittelija, valmistaja..), on hankittava tavara melko helppo löytää käytettynä. Moneen hankintaan ei olisi ollut lähellekään varaa tai ei kummemmin haluakaan ostaa uutena. Eli yritän tässä kai sanoa, että sitä kierrätettyä sisutustakin voi olla monen tyylistä; sen verran ylitarjontaa tavarasta on.

      Vastaa
  13. Minä olen kai jo niin vanha etten juurikaan ajattele muiden mielipiteitä omassa kodissani. Iso osa kotini tavaroista on jollain lailla kierrätettyjä: keittiö kodinkoneita ja verhoja ja lamppuja lukuunottamatta ja muut huoneet vaihtelevasti. Saattaa olla, että jotain arvokastakin löytyy, mutten ole vaivautunut ottamaan selvää. En minäkään immuuni desingille ole ja bränditietoinenkin – huomasin esim bloginpitäjän kuvasta tarjottimen, leikkuualustan, kahvikupin, paidan, lautasen ja pannun – ihan hetken silmäyksellä, osa on tuttuja siksi että kodissani on samanlaisia tai että olen muuten vaan tutustunut tuotteisiin.
    Väitän että usea kokee sisustamisen myös ylimääräisenä vaivana: olisi kiva jos koti olisi ”ihana”, mutta viitseliäisyys, raha tai taito puuttuu. Sikäli kannatan sisustuslehtien unelmamaailmoita ja huonekaluliikkeiden esimerkkiolosuhteita. Voit valita niistä itseäsi miellyttävän tai kuvaavan.

    Liittäisin tähän ajatukseen mokaamisesta senkin että niin kuin Keltikangas-Järvinen on temperamenttipiirteitä tutkiessaan tullut johtopäätökseen, että ihmiset ovat eri lailla sosiaalisesti tarvitsevia. Joillekin sosiaalinen hyväksytyksi tuleminen on palkitsevampaa kuin toisille. Moka siis edellyttäisi että on ainakin jossain määrin riippuvainen siitä mitä mieltä toiset ovat minusta ja valinnoistani.
    Kaikki eivät hae reaktiota kenestäkään muusta, silti tuskin kukaan on immuuni myöskään huonokäytöksiselle halveksunnalle toisen ratkaisujen arvioinnissa varsinkaan kun ei tiedä liittyykö esim sisustuksessa käytettyihin esineisiin jotakin muuta tunne- tai elämänvaihesidettä.

    Minulla nousi tästä kirjoituksesta ihan valtavasti ajatuksia. Ajatuskehitelmäni eivät ole millään lailla valmiita, mutta siihen saakka pääsin, että minulla omakotitalomme ulkopuoli liittyy enemmän sosiaalisen paineen edellyttämään tilanteeseen (meillä on vanha talo, joten pidän huolen että koko ajan on näkyvissä jotain muutosta) kun taas sisäpuoli on meitä kotiväkeä varten.

    Oikein mielenkiintoista!

    Vastaa
    • Hyvä lisäys tuo tempperamentti ja hyväksytyksitulemisen kokemuksen vaihtelevuus. Luin tänään lehdestä, että suomalaiset olisivat erityisen statushakuisia ja että status ymmärretään täällä kulutuksena, ei esimerkiksi koulutuksena tai syntyperänä. Jännittävää.

      Ja kiva kuulla, että nousi ajatuksia. Siksihän minä näitä kirjoittelen, että ihmiset saisivat pohdittavaa 🙂

      Vastaa
  14. Olipa kiinnostava postaus, kiitos! Sosiaalitieteilijänä ihailen paljon kykyäsi sanoittaa teorioita ja valottaa käytäntöjä ja toimintatapoja teorioiden ja tutkimustulosten valossa kiinnostavasti ja selkeästi.

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle