Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Minimalismiliike haastaa kulutuskulttuurin

Luemme parhaillaan lasteni kanssa iltasatuna kirjaa Pieni talo preerialla (alkup. 1935). Teos kertoo kirjoittajansa Laura Ingalls Wilderin (1867–1957) lapsuudesta 1870-luvun Yhdysvalloissa. Ingallsin perhe lähtee Wisconsinista uudisraivaajiksi Kansasiin, koska isä kaipaa seudulle, jossa olisi vähemmän asukkaita mutta enemmän riistaa ja koskematonta luontoa. Pitkä matka tehdään vankkureilla ja sopivan paikan löydyttyä isä alkaa rakentaa taloa. Materiaalinen elämä on niukkaa. Aluksi eletään sillä, mitä vankkureista löytyy. Talon valmistuttua isä nikkaroi huonekalut. Keinutuolin valmistumisen kunniaksi äiti riisuu esiliinansa ja pidetään pieni juhlahetki. Lelut mainitaan ensimmäisen kerran kirjan puolivälin jälkeen, kun Carrie-vauva leikkii puupalikoilla. Astioitakin on vähän, sillä perheen tyttäret Laura ja Mary jakavat aterioilla peltimukin. Elämä täyttyy arkisesta aherruksesta. Lapset viettävät aikaa preerian luontoa tarkkaillen, vauvasiskostaan ja kotiaskareista huolehtien. Ilma on raikasta hengittää, luonto tarjoaa parastaan ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Pieni talo preerialla kuvaa niukkuuden romantiikkaa ja paluuta luontoon. Olen varma, että tarina heläyttelee 2000-luvun amerikkalaislähtöisen minimalismiliikkeen seuraajien sieluja. Yksi minimalismiliikkeen henkisistä juurista näyttäisi olevan menneen ajan yksinkertaisen elämäntavan nostalgisoimisessa. Minimalismiliikkeen johtotähdet viittaavat mielellään esimerkiksi varhaisten ympäristöfilosofien kirjoituksiin, jotka on liitetty romantiikan aatesuuntaukseen. Esille on nostettu muiden muassa Henry David Thoreau (1817–1862), joka kuvaa teoksessaan Walden – Elämää metsässä (alkup. 1852) kaksi vuotta kestänyttä vetäytymistään pienelle mökille metsän keskelle. Thoreau kritisoi ympäröivän yhteiskunnan materialismia ja pyrkimyksiä kasvattaa elintasoa. Keskeinen teema on modernin elämän ja luonnosta vieraantumisen rappeuttava vaikutus ihmiseen. Kritiikki on sisällöltään hämmentävän samankaltaista kuin nykyajan minimalismiliikkeessä esitetyt perustelut sille, miksi elämäntapaa pitäisi yksinkertaistaa. Ei ihme, että minimalistit rakastavat Thoreau-sitaatteja.

Muistokyltti Thoreaun mökin raunioilla on lainaus Walden-kirjasta.
Muistokyltti Thoreaun mökin raunioilla on lainaus Walden-kirjasta.

Thoreaulainen yksinkertaisuuden ja luontoromantiikan perintö elää minimalismiliikkeessä. Minimalismin ilo -blogi esitteli vastikään Innermost House -hankkeen. Kyse on Kalifornian vuoristossa sijaitsevasta pikkuruisesta mökistä (joka muuten ulkomuodoltaan muistuttaa sekä Thoreaun mökkiä Walden-järven rannalla että pientä taloa preerialla), jossa ei ole mukavuuksia. Maailmankuuluksi minimalistinen mökki on noussut asukkaidensa perustaman nettisivun sekä lukuisien lifestyle-lehdille annettujen haastattelujen myötä. Talon emännän Diana Lorencan mukaan talo on syntynyt pakopaikaksi, jossa jää tilaa ihmisten väliselle keskustelulle. Hän puhuu menetetyn paratiisin takaisin saamisesta. Suomalainen tunnistaa tässä takavuosien vaatimattoman mökkielämän. Mieleen tulee myös kalastaja Pentti Linkola, josta ei kuitenkaan jyrkkien mielipiteidensä vuoksi ole tullut minimalistitähtien kaltaista massojen inspiroijaa.

Minimalismiliikkeellä on toki muitakin juuria kuin luontoromantiikka, esimerkiksi vuosituhantinen asketismin perinne. Ennen kaikkea liike kuitenkin kytkeytyy nykyajan kulutuskriittisyyteen ja hyvinvointitrendeihin, kuten downshiftaus-ilmiöön. Minimalismi herättää myös paljon vastustusta. Jo Thoreauta kritisoitiin elitismistä ja muiden elämäntavan ylenkatsomisesta. Hyväosaisena hänellä oli mahdollisuus elämäntapakokeiluihin. Samasta on syytetty myös nykyajan downshiftaajia ja oravanpyörästä hyppääjiä. Kritiikin mukaan vain se, jolla on (henkistä ja materiaalista) varaa, voi tietoisesti valita niukemman elämäntavan. Joidenkin mielestä kyseessä on taantumailmiö, jossa velvollisuudesta (säästämisestä) tehdään hyve, ja ennen pitkää yksinkertaistajat palaavat kuluttajiksi.

Entäpä jos uusi elämäntapa onkin tullut jäädäkseen? Maailmassa, jossa tavaraa ja kiirettä on kaikilla liikaa, materiaalinen niukkuus ja vapaa ajankäyttö ovat uutta ylellisyyttä. Minimalismiliikkeeseen sisältyy ripaus menneisyyden nostalgisointia ja kohtalaisesti nykyajan moralisointia, mutta se tarjoaa myös keinoja pysyä järjissään nyky-yhteiskunnan tavara- ja viriketulvan keskellä.

Haastamme sinut yhdessä Go Lightlyn Eveliinan kanssa kokeilemaan, olisiko sinusta minimalistiksi ja miten ylimääräisistä tavaroista luopuminen vaikuttaa elämänlaatuusi. Pelaamme kesäkuussa Facebookissa minimalismipeliä. Se on yhdysvaltalaisen The Minimalists -ryhmän lanseeraama leikki. Säännöt ovat seuraavat:

  1. Etsi kaveri, jonka kanssa osallistut haasteeseen.
  2. Aloita kuun 1. päivä luopumalla 1 esineestä.
  3. Esineen tulee olla ulkona talostasi ja elämästäsi keskiyöhön mennessä.
  4. Voit myydä, lahjoittaa tai lajitella roskiin.
  5. Toisena päivänä esineitä poistetaan 2, kolmantena 3 ja niin edespäin.
  6. Voittaja on se, joka pelaa pisimpään.
  7. Bonuspisteitä saa kutsumalla lisää kavereita mukaan.

Tule tapahtumasivulle jakamaan ajatuksiasi pelistä, minimalismista tai vaikka poistojen kierrättämisestä sekä kuvia poistoistasi. Voit julkaista aiheesta risuaidalla #minimalismipeli Facebookissa, Twitterissä tai Instagramissa. Myös alkuperäinen aihetunniste #MinsGame toimii. Itse lupaan näyttää esimerkkiä ja julkaista tapahtumasivulla kuvat myös kaikkein noloimmista poistoistani.

Kirjallisuus

Laura Ingalls Wilder: Pieni talo preerialla. (Little House on the Prairie, 1935.) Gummerus 2003 Suom. S. S. Taula.

Henry David Thoreau: Walden – elämää metsässä. (Walden, or Life in the Woods, 1852.) Kirjapaja 2010. Suom. Antti Immonen.
(Jos haluat lukea Waldenin, valitse tämä uusi, Antti Immosen tekemä suomennos, vanha on perin epäluettava.)

Walden Pond photo credit: Alex from Ithaca, NY via Flickr cc.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle