Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Mitä äiti oikeasti olisi halunnut äitienpäivälahjaksi?

Taas on kaadettu kahvit sänkyyn ja kuivattu lasten kortintekeleiden kostuttamat silmäkulmat. Kun kysyin lähipiirin alaikäisiltä informanteilta, miksi äitienpäivää vietetään, he eivät osanneet sanoa mitään. ”Annetaan äidille lahjoja.” Niinpä. Mutta miksi? ”Lopeta toi kysely, ei me jakseta miettiä sitä!”

IMG_7827
Äiti on ansainnut ”jotain pientä”.

Lapseni eivät tienneet, että äitienpäivä on alun perin amerikkalainen keksintö, jonka kansanvalistaja Vilho Reima toi Suomeen sisällissodan jälkeen vuonna 1918. Reiman ajatuksena oli muistaa sodassa leskiksi jääneitä tai poikansa menettäneitä äitejä. Hän halusi rakentaa siltoja sodan vastapuolten välille: ”vihollisenkin äidillä on äidin sydän”.

Äitienpäivän tarkoituksena oli kiittää äitejä näiden perheidensä eteen tekemästä pyyteettömästä työstä. Äitien uurastus ja uhraukset korostuivat entisestään, kun jatkosodan aikana Väestöliitto alkoi valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassaan nostaa esille suurten perheiden, sankarivainajien ja siirtoväen äitejä. Sodan jälkeen presidentti ryhtyi jakamaan äitienpäivän kunniamerkkejä Väestöliiton juhlan yhteydessä. Niillä on perinteisesti muistettu erityisesti suurperheiden äitejä. Äitienpäivä on äitien raadannan juhlistamisen päivä.

Äitienpäivän vietto liittyi saumattomasti perheideologiaan, jossa äitiys ylevöitettiin naisten suurimmaksi kutsumukseksi kansakunnan edun nimissä. Jo 1800-luvulla alkaneessa kansallisessa projektissa naisten ja miesten tehtävät yhteiskunnassa ja perheessä jaettiin entistä jyrkemmin omille alueilleen. Naisten tehtäväksi tuli palvella kansakuntaa äiteinä ja kodin piirissä, uusien kansalaisten kasvattajina. Äitiys leimasi kaikkia naisia, myös niitä, jotka olivat lapsettomia ja naimattomia (mikä näkyy edelleen).

Äidin porakone on varmuuden vuoksi sukupuolikoodattu.

Nykyään äitienpäivää on helppo pitää vain äitien hemmottelujuhlana. Mutta myös vuoden 2015 äitienpäivänä kommentoitiin äitien väsymätöntä työtä ja perheen eteen tehtyjä uhrauksia. Esimerkiksi Helsingin Sanomien äitienpäiväjuttu käsitteli äitien omaa aikaa, jota kutsutaan jutussa ”irtiotoiksi”. Irtiotto tarkoittaa sienestämistä, tansseissa käymistä tai kirjan lukemista. Äidin oma aika on hetkellistä vapautumista tauottomasta äidintyöstä, äidin elämän normitilasta. Juttu on veikeä ja siinä kuvatut äidit ihanan inhimillisiä, mutta ajatus irtiotoista itse asiassa toistaa käsitystä äidistä pyyteettömänä ahertajana. Raatajaäidillä pitäisi edes äitienpäivänä olla tilaisuus levätä, saada kiitosta ja lahjoja. Ikään kuin perheet yhä eläisivät todeksi sadan vuoden takaisia sukupuolirooleja.

(Sivumennen sanoen äitien jaksaminen ei nykyään ole vain äitienpäiväkysymys vaan sen vaalimisesta on tehty yksi hyvän äitiyden velvoitteista: äidin pitää ottaa omaa aikaa, jotta hän jaksaisi olla hyvä äiti (ja puoliso). Äiti, joka ei tätä ymmärrä, ottaa riskin. Jos et tiedä, kuulutko riskiäiteihin, voit näppärästi testata netissä ”onko sinulla oma elämä (juttu vaatii rekisteröitymisen)”.)

Lapseni eivät tunteneet äitienpäivän yhteiskunnallista taustaa, mutta tunnistivat kyllä päivän toisen merkityksen, joka on kaupallinen. Myös kaupallinen äitienpäivä rakentuu raatajaäidin hahmon varaan. Mainonta painottaa äidintyössä väsyneen äidin hemmottelemista ja toisinaan, tosin nykyään yhä harvemmin, äidintyön tehostamista uusilla kodinkoneilla. Mutta kuka nykyäiti haluaa olla marttyyriäiti, jonka uhraukset nostetaan jalustalle kerran vuodessa? Modernin äidin elämä täyttyy muustakin kuin perheen eteen uurastamisesta. Tällainen äiti ei tahdo lahjaksi mainostajien tyrkyttämiä härpäkkeitä, koska tietää että niistä huolehtimisesta syntyy aina vain uutta työtä ja vaivaa.

***

Haluaisitko, että lapsesi siivoaisi huoneensa itse – ja että siihen menisi vain 15 minuuttia?

Maksuttomalla Lastenhuone siistiksi vartissa -minikurssilla opit paloittelemaan lastenhuoneen siivoustyön “lapsenkokoisiin” palasiin ja ohjaamaan lastasi lempeän jämäkästi niin, että tuet hänen omatoimisuuttaan.

Minikurssi on sinulle, jos

… lapsesi on 5–10-vuotias
… olet saanut tarpeeksesi lastehuoneen sotkuista
… tahdot tukea lapsesi omatoimisuutta myönteisesti 
… haluat käyttää enemmän aikaa kivoihin juttuihin perheen kanssa ja vähemmän aikaa siivoamisesta stressaamiseen

“Huone – JA vaatehuone! – on nyt siisti eikä homma jäänyt kesken siihen, että jommallakummalla olisi palanut hermot totaalisesti. Toimiva, käytännöllinen ohjeistus, joka huomioi myös emootiot.”
– 6-vuotiaan äiti

 

Lähteet

Annastiina Nykänen: Miten äiti irrotteli, kun sinä olit lapsi? Helsingin Sanomat 10.5. 2015.

Irma Sulkunen: Naisten järjestäytyminen ja kaksijakoinen kansalaisuus. Teoksessa Kansa liikkeessä. Toim. Risto Alapuro, Ilkka Liikanen, Kerstin Smeds, Henrik Stenius. 1987.

Vanhempainliitto: Äitienpäivä – Suomen Vanhempainliiton Amerikan tuliainen.

Väestöliitto: Äitienpäivä ja Kodin Viikko.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle