Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Siisteys ja moraali

”Meillä on kyllä sekaista mutta ei silti likaista.”

Kysymys siitä, voiko koti olla epäjärjestyksessä mutta kuitenkin puhdas, on kestokiistanaiheita keskustelupalstoilla. Vastaan, että on se mahdollista, vaikka puhtauden ylläpito onkin vaivalloisempaa sekaisessa kodissa. Mitä enemmän tavaraa, neliöitä, kerroksia, perheenjäseniä ja lemmikkejä, sitä suurempia ponnistuksia siisteys vaatii. Ja onhan niitäkin koteja, jotka ovat likaisia vaikka tavarat ovat paikoillaan ja pinot ojennuksessa.

Minusta paljon mielenkiintoisempi kysymys kuitenkin on, miksi sekaisuus halutaan erottaa likaisuudesta. Mikä tekee epäsiisteydestä leimaavampaa kuin epäjärjestyksestä?

 

Yksi vastaus voi löytyä taipumuksesta yhdistää puhtaus moraalisuuteen. Kokeellisen sosiaalipsykologian lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ihmisten pyrkimys puhtauteen olisi syntynyt evoluution myötä. Inho likaisuutta kohtaan on suojannut terveyttä ja estänyt esimerkiksi syömästä pilaantunutta ruokaa. Inho on sitten laajentunut (tavalla, jota tutkijaryhmä ei selitä) koskemaan myös sosiaalisia ja moraalisia rikkomuksia. Fyysinen ja moraalinen inhotus näkyvät samoina kasvonilmeinä ja osin samoilla aivoalueilla. Ja entäpä moraalisuuteen liittyvät mielikuvat? Synti on likaista, pyhimykset puhtaita.

Likaisuuden mieltäminen moraalittomana on tutkijaryhmän mukaan ruokkinut syrjintää ja ennakkoluuloja. Esimerkkinä tutkijat mainitsevat Intian kastijärjestelmän, jossa alimpiin kasteihin kuuluvat tekevät likaisimmat työt. Heitä myös pidetään fyysisestikin likaisina ja moraalittomina. Heidän kanssaan tekemisiin joutuminen uhkaa ylempiin kasteihin kuuluvien puhtautta. Kansallissosialistisessa Saksassa hygienisyyttä koskenut päähänpinttymä ilmeni juutalaisvainoissa: juutalaiset nähtiin sekä likaisina että moraalisesti turmeltuneina.

Kyseinen tutkijaryhmä lähestyi aihetta kokeellisesti. Tutkimuksen (pohjoisamerikkalaisten) osallistujien annettiin puhdistautua pyyhkimällä kädet desinfioivalla pyyhkeellä tai heidät ohjattiin kuvittelemaan itsensä vastapestyinä ja puhtaissa vaatteissa tai likaisina. Sitten heiltä pyydettiin arvioita erilaisista moraalisesti kiistanalaisista asioista, kuten abortista, pornosta, aviorikoksista, homoseksuaalisuudesta, roskaamisesta ja lihavuudesta. Itsensä puhdistaneet tai puhtaaksi kuvitelleet tuomitsivat kysytyt ilmiöt muita kovemmin.

Tutkijaryhmä johtaa tästä, että puhtaaksi itsensä mieltävän yhteisön jäsenet saattavat nähdä ryhmän ulkopuolisten ihmisten erilaisuuden moraalittomana. Fyysinen puhtaus alkaa tarkoittaa samaa kuin moraalinen moitteettomuus. Näin erilaisten eristäminen on helpompi oikeuttaa. Kyseessä on maaginen ajattelu, joka ei perustu järkiperäiseen päättelyyn.

Voidaanko tämän tutkimuksen valossa sanoa, että ne, jotka korostavat kotinsa puhtautta, sortuvat maagiseen ajatteluun? Ei välttämättä. Mutta sellainen johtopäätös lienee oikeansuuntainen, että kyse on moraalisesta kannanotosta, jonka tarkoituksena on pelastaa sekaisen kodin asukkaan hyveellisyys: ”Kaikesta sekaisuudesta huolimatta olen kuitenkin parempi kuin ne, joilla on myös likaista”. Kyseessä on yksi tapa käyttää kodin siisteyttä erottautumisen ja arvojärjestysten luomisen välineenä.

Kirjallisuus
Chen-Bo Zhong a, Brendan Strejcek & Niro Sivanathan: A clean self can render harsh moral judgment. Journal of Experimental Social Psychology, 46, 2010.

Katso myös tämä klassikkoteos, jossa likaisuuskäsitysten ja symbolisten järjestelmien yhteyttä avataan verrattomasti edellä mainittua artikkelia monisyisemmin:
Mary Douglas: Puhtaus ja vaara. Ritualistisen rajanvedon analyysi. Vastapaino 2005 (alkup. 1966).

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

0 kommenttia artikkeliin ”Siisteys ja moraali”

  1. Mielenkiintoinen aihe. Ihminen varmaan myös sokeutuu omalle sotkuisuudelleen ja likaisuudelleen eli pitää omaa kotiaan ehkä siistimpänä kuin muiden. Voi siis olla, että tämä kodin hyveellisyyden pelastaminen onkin vain lähisokeutta.

    Ja mitä tulee tuohon sotkun ja lian eroon, niin sotkun saa aikaan vaikka puolessa minuutissa! Liasta en ole niin varma, ellei sitten kaada kattilallista mustikkakeittoa pitkin kämppää – missä taas ei ole ehkä järkeä 🙂

    http://mielenminimalismia.wordpress.com

    Vastaa
  2. Hyvä pointti tuo, että lika harvoin syntyy ihan tosi nopeasti. Toisaalta vaikka ruokaa laittaessa keittiön tasot voi likaantua aika lailla pienessäkin ajassa. Ja omassa kolmen lapsen taloudessani keittiön lattia on melkoisessa kunnossa jo yhden aterian jäljiltä… Mary Douglas muuten sanoo, että lika on vain väärässä paikassa oleva asia. Lautasella kastike on ruokaa, mutta lattialla se on likaa.

    Vastaa
  3. Vanhassa talossa asuessani olen miettinyt useinkin, monelta kantilta, käsitteitä, likaisuus, sotkuisuus, puhtaus, siisteys. Vielä kun talon pinnoista iso osa oli vanhoja ja vaikeita puhdistaa, siivous vei ikuisuuksia ja silti tuntui, että on jopa likaista – hävetti. Opin ymmärtämään monen emännän (minua hiukan ärsyttäneen) tavan ylenpalttisesti keskittyä luetteloimaan tehtyjä ja tekemättömiä siivousurakoita. Nykyisin kun huushollin kaikki pinnat alkavat olla uusia kiitän mielessäni että pystyn säilyttämään kohtuullisen moraalisen hyväksynnän omien voimavarojeni puitteissa. Vaikkei se itselle sinänsä ole tärkeää sillä on merkitystä mihin sinut mielikuvien perusteella sijoitetaan.

    Oman moraalini kanssa olen tehnyt sovinnon siinä, että pääpiirteissään viikossa ilmestyvä lika on sotkua. Likaisuus on sitä, että täytyy käyttää puhdistusaineita enemmän, aikaa ja menetelmiä. Mutta normaalissa arjessa syntyy sotkua, se tulee ja menee.
    Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ajalla kun lakanat olivat valkoisia ja mankeloituja, matot kuului hakata niin että naapuriin kuului ja lattiat pestiin harjaamalla ja naapureiden siivoustapoja oli soveliasta ihmetellä. Tunnen kulkeneeni vapauttavan ja pitkän matkan kun saan määritellä kulloisenkin siivousmenetelmän aivan oman arvostelukykyni perusteella.

    Sitten tämä ulkoinen moraalinen kummallisuus: koska tuloni ovat vaihtelevat, ajoittain teen myös siivousfirmassa lisätöitä. Siis minulle se on loistava mahdollisuus: tehdä työtä jonka osaan, johon minun ei tarvitse merkittävässä määrin sijoittaa ajatustyötä, joka tulee jokaisella kerralla valmiiksi ja jos minulla on joku tarvittava hankinta, minun on helppo sijoittaa tämä ”ylimääräinen” raha kokonaan. Tämä tuntuu aiheuttavan paljon ongelmaa suhtautumisessa minuun. On ihmisiä jotka eivät esim tervehdi minua sen jälkeen kun ovat nähneet minut tässä toisessa työssä. Opiskelijalle asia olisi hyvä meriitti, mutta kun kyse on aikuisesta muun alan ihmisestä siihen nousee kynnys.

    Vastaa
  4. Niin, on oikeastaan aika ironista, että nykyään esimerkiksi Martat valistavat ihmisiä imuroimaan matot tamppaamisen sijasta ja pyyhkimään lattiat nihkeällä, ei pesemään. Niin keskeistä oli – ja on joillekin vieläkin – tamppaaminen ja kuuraminen aikanaan. Varsinainen kunnon ihmisen mitta. Sillä mitalla siivoustyötä tekevän ihmisen pitäisi olla se kunnollisin, mutta jostakin syytä näin ei ole.

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle