Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Siistissä kodissa asuu kunnollinen perhe

Pitääkö hyvä äiti matot ojennuksessa ja tasot raivattuina? Kulkevatko hyvän isän lapset tahrattomissa vaatteissa? Asuuko kunnollinen perhe puhtoisessa kodissa?

Tutkimusten mukaan vanhemmuudessa onnistumista arvioidaan ihmisten kotien siisteydellä. Huoltajuuskiistojen asiakirjoja tutkinut Aino Kääriäinen havaitsi, että sosiaalityöntekijät raportoivat eroperheiden kotien siisteydestä: ”Papereissa saattaa olla kymmenen liuskaa yksityiskohtaista luonnehdintaa perheiden kodeista: kuvaillaan matot lattioilla tai lelujen ja vaatenaulakon siivo.” Tällaisten asioiden ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa käräjäoikeuden päätökseen lapsen asumisjärjestelyistä tai huoltajuudesta

Samanlaisia huomioita teki Johanna Hiitola huostaanottoasiakirjoja koskeneessa tutkimuksessaan. Erityisen kiinnostavia ovat vanhempien itsensä jättämät, huostaanottoa vastustavat vastineet, joissa vanhemmat todistelevat tuomioistuimelle olevansa kelvollisia vanhempia. Hiitolan mukaan yhtenä kunnollisuuden mittarina tuodaan esille kodin puitteet ja puhtaus. Eritoten kunnollinen äitiys rakentuu siisteyden kautta. Eräs äiti korosti vastineessaan, ettei hänen kotinsa ole likainen vaikka se onkin pienten lasten takia sekainen. Likaisuuden ajatellaan merkitsevän vakavampia ongelmia kuin sekaisuuden. Hiitola toteaa, että moraalisuus ja puhtaus liittyvät yhteen arvioitaessa koteja ja äitien onnistumista vanhempina.

Huoltajuuskiistat ja huostaanotot ovat vanhemmuuden poikkeustilanteita, joissa yhteiskunta puuttuu perhe-elämään. Silti kodin siisteyden samastaminen hyvään vanhemmuuteen ja erityisesti hyvään äitiyteen kertoo myös siitä, millaisia laajempia merkityksiä siisteydellä on. Sosiaalityöntekijät ja kunnollisuuttaan todistelevat vanhemmat eivät ole nyhjäisseet ideaalejaan tyhjästä.

Kodin siisteys ja kansalaisen kunnollisuus on liitetty yhteen viimeistään 1800-luvun lopulta lähtien, jolloin keskustelunaiheeksi nousi asunnon moraalinen ja terveydellinen vaikutus asukkaisiin. Kuolleisuuslukuja pyrittiin pienentämään ja tautien leviämistä estämään esimerkiksi järjestämällä kaupunkien jätehuolto ja puhtaan veden saanti sekä kiinnittämällä huomio asuinympäristön terveellisyyteen.

Aihetta tutkineen Kirsi Saarikankaan mukaan keskustelussa kannatettiin positiivista eugeniikkaa eli rodunjalostusta: muokkaamalla elinympäristöä voitiin parantaa väestön laatua. Puhtausprojektissa koti oli avainasemassa, sillä kodeissa kasvoivat uudet kansalaiset. Puutteelliset asunto-olot olivat turmiollisia yksilöille mutta uhka myös yhteiskuntajärjestykselle, sillä huonon ja likaisen asumuksen ajateltiin johtavan rikollisuuteen, sairauteen, sivistymättömyyteen ja kaikinpuoliseen rappioon. Puhtaalla asunnolla taas oli kohottava vaikutus: se johti elämäntapojen puhtauteen, itsekuriin ja jalostumiseen.

Uuden, modernin ja puhtaan kodin vaalijaksi nimettiin nainen. Modernin, keskiluokkaisen perheenemännän identiteetti alkoi rakentua kodin siisteyden varaan. Myös kotitaloustöiden järkeistämiseen ja tieteellistämiseen alettiin kiinnittää huomiota. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt perheenemännän työmäärää, sillä uudet teknologiat ja materiaalit nostivat puhtausstandardia jatkuvasti. Uudet valkoiset pinnat olivat helpompia puhdistaa, mutta ne myös likaantuivat helpommin.

Kamppailu hygienian ja puhtauden puolesta kesti Suomessa 1960-luvulle asti, mutta kuulen sen kaiun myös siinä, miten nykyvanhemmuutta arvioidaan kodin siisteyden mukaan. Tänään se, että osaa pitää kotinsa siistinä, symboloi paitsi onnistunutta vanhemmuutta myös keskiluokkaista kunnollisuutta sinänsä.

Mutta onko kunnollisuutta mahdollista tavoittaa siivoamalla? Marttojen siivouskalenterin (malliesimerkki kotitaloustöiden järkeistämisestä muuten) mukaan päivittäisen ja viikoittaisen siivouksen lisäksi pitäisi ”silloin tällöin” pestä ikkunat, järjestää ja pyyhkiä kaapit ja laatikot, puhdistaa valaisimet ja kirjahylly, pestä lattiakaivo, tuuletusventtiilit ja patterit, huoltaa kodinkoneet (jääkaappi, pakastin, pesukone, liesituuletin tms.), puhdistaa sauna, puhdistaa lattiat perusteellisemmin (nihkeäpyyhintä viikoittain), pyyhkiä myös lattialistat, puhdistaa seinät ja ovet harjata katosta pölyt ja hämähäkinseitit, tuulettaa ja pestä sisustustekstiilit (vuodevaatteet, päiväpeitot, matot, verhot). Puhumattakaan pyykinpesusta, jota siivouskalenterissa ei edes mainita.

Kunnollisuus vaatii jatkuvia ponnisteluja, sillä siivoamistyöllä ei loppua näy. Silti moni suorittaa kunnollisuuttaan siivoamalla. Vieraita ei voi päästää sisään ennen kuin on lavastanut kodistaan tahrattoman. Lakanoiden pitää olla kaapissa mankeloituna ja viikattuna juuri niin kuin mummo opetti, koska, no, niin vain pitää. Se taas, joka ei jaksa tai ehdi, saa kokea häpeää ja riittämättömyyttä. Naisen varsinkin pitäisi osata ja jaksaa siivousasiat luonnostaan. Mutta ihmisen arvo ei saisi riippua siitä, onko koti sotkuinen vai siisti.

Voisiko siisteyskäsityksiä vastaan kapinoida? Ruotsalainen Facebook-ryhmä Family living – the true story karvevalisoi sisustuslehtien, tv-ohjelmien ja stailattujen myynti-ilmoitusten moitteettomia kotikuvia julkaisemalla ”todellisia” kuvia lapsiperheiden kotikaaoksesta. Kuvat höystetään lempeällä huumorilla. Täyteen ahdetun jääkaapin kuvassa lukee ”Täysi jääkaappi on luksusta. Tosin on mahdotonta löytää sieltä mitään.” Lakoontumaan unohtuneiden tulppaanien kuva ironisoi sisustuslehtityyliä: ”Tulppaanit luovat tunnelmallista kevään tuntua”. Ryhmän perustanut Lotta Sjöberg kuvailee ryhmää täydellistä elämää vastaan suunnatuksi protestikampanjaksi, jonka tarkoituksena on lieventää kunnollisen ihmisen normeja.

Jos karnevalisoiva huumori ei tunnu omimmalta omalta, voi siisteysnormeista ottaa etäisyyttä myös ihan vain tiedostamalla ne. Samalla voi miettiä, mitä tapahtuu, jos siivouskalenteria ei noudatakaan. Entä jos ikkunoita ei pesisikään kaksi kertaa vuodessa vaan kerran? Tai kerran kahdessa vuodessa? Tai kun niistä ei enää näe ulos? Jos jättäisi joulu- ja kesäverhot vaihtamatta? Viikkosiivous vain joka toinen viikko? Kuka sinut siitä tuomitsee ja onko sillä väliä? Jos kuitenkin nautit siisteydestä, mutta inhoat siivoamista, on reseptini hyvin yksinkertainen: kokeile tavaran vähentämistä. Samalla vähenee siivoamisen ja järjestelyn tarve.

Kirjallisuus
Johanna Hiitola: Hallittu vanhemmuus. Sukupuoli, luokka ja etnisyys huostaanottoasiakirjoissa. Tampere University Press 2015.
Kirsi Saarikangas: Asunnon muodonmuutoksia. Puhtauden estetiikka ja sukupuoli modernissa arkkitehtuurissa. SKS 2002.
Lotta Sjöberg: Orka torka. Motståndsinspiration från Facebookgruppen Family Living – the true story. Ordfront förlag 2014.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

28 kommenttia artikkeliin ”Siistissä kodissa asuu kunnollinen perhe”

  1. Hyvä kirjoitus! Olen kuullut puhuttavan aika pahaan sävyyn kodin ”kulissista”, vaikka se on varmasti hyvin yleistä. Monesti löydän ennen vieraiden saapumista myös itseni suoristelemassa sohvatyynyjä jo kolmatta kertaa…. Eli jonkinlaista ”kunnollista” kuvaa siinä järjestelyssä varmasti haen, sillä teen sen juuri vieraiden vuoksi. Voin siis myöntää, ettei oma kotini näytä samalta silloin kun olen sen yksinvaltias 😉

    Oma lukunsa on tietysti ne ihmiset, joiden koti on yllätysvierailulle saapuessakin kuin suoraan Avotakasta – sattumaa vai ovatko he hyvin orientoituneita siivoamaan? Ken tietää… 🙂
    Joka tapauksessa mielestäni kodin ei pitäisi määrittää ihmistä, vaikka voikin kertoa ihmisen persoonasta. Etenkään sen kautta ei pitäisi arvioida kenenkään kykyjä vanhemmuuteen.

    – TildaMatilda
    http://minimalismia.vuodatus.net

    Vastaa
    • Kiitos TildaMatilda. Olen samaa mieltä, että koti kertoo ihmisestä kaikenlaista (kuten vaikkapa vaatetuskin), mutta ei se ole mikään syy erityisesti tuomita tai nostaa ihmistä.

      Vastaa
  2. Samoilla linjoilla olen sekä sun että edellisen kommentoijan kanssa, kodin siisteydellä ei ole paljoakaan tekemistä hyvän vanhemmuuden kanssa. MUTTA jos koti on oikeasti todella todella likainen (siis näitä, mitä näkee jossain telkkarin siivousohjelmissa), niin mun mielestä silloin on kyllä hyvä jonkun puuttua asiaan, koska taustalla voi olla esim. vanhemman masennusta tai arjenhallinnan ongelmia, jotka kyllä vaikuttaa siihen vanhemmuuteenkin, ja perheelle voisi olla jonkinlaiset tukitoimet tarpeen. Sama, jos läheiset huomaa, että jossain perheessä on siivoustottumukset muuttuneet todella radikaalisti, voisi olla aihetta vähän kysellä, että miten vanhemmat jaksavat ym. Itse olen ollut erittäin huonounisten lasten takia ajoittain ihan äärijaoille asti väsynyt. Sen on todellakin huomannut kodin siisteydessä, vaikka ei olla telkkariohjelmien tasolle päädyttykään.

    Mietin myös tuota vieraita varten siivoamista. On siinä varmaan helposti kyse myös jonkinlaisesta kulissista, mutta mä itse ajattelen sen myös kunnioituksena vieraita (varsinkin sellaisia vähän vieraampia, tuttuja varten en juuri siivoa) kohtaan. Mua ainakin häiritsee muiden sotkut enemmän kuin omat, ja onhan se kohteliasta, että kun meille tulee kylään, niin voi huoletta istua sohvalle ilman, että takapuoleen liimautuu lapsen puoliksi syömä pastilli… Mutta tietysti siisteyskriteerit on tosi vaihtelevia, meillä mennään arjessa lapsiperheen kriteereillä, joten vähän vieraampia vieraita varten onkin syytä siivota 🙂

    Vastaa
    • Ja jatkan vielä, että en tarkoita tietenkään sitä, että tosi sotkuinen/likainenkaan koti olisi automaattisesti merkki huonosta vanhemmuudesta/ongelmista, mutta olen sitä mieltä, että se SAATTAA olla signaali siitä, että kaikki ei välttämättä ole hyvin. Ja mun mielestä on parempi siinä tapauksessa selvitellä, missä mennään. Mieluummin niin, että on turhaan huolissaan kuin niin, että lapsen tai vanhempien hätä tulee ohitettua olankohautuksella.

      Vastaa
      • Kyllä siivoamisessa, siisteydessä ja sotkussa kaikki nämäkin puolet ovat. Ja epäilemättä sotku ja lika voivat kertoa myös pahoinvoinnista. Halusin kirjoituksessa nostaa esille vain yhtä puolta eli ihmisten kunnollisuuden arvioimista siisteydellä. Se menee meillä monilla nahkoihin niin, että ne kylppärin hanat on todellakin puunattava ennen kuin ketään päästää sisään. Ettei vain paljastuisi – niin mikä? Kaipa siinä ennen kaikkea yrittää saada itsensä kelpaamaan itselleen.

        Vastaa
  3. Kiinnitin tähän asiaan huomiota lukiessani Kalle Päätalon esikoisromaania Ihmisiä telineillä (1958). Kirjassa kuvattiin useiden henkilöiden koteja: kunnon kansalaisten kodit oli järjestään kuvailtu vaatimattomiksi, mutta ehdottoman siisteiksi. Epämiellyttävien ihmisten asunnot olivat tunkkaisia ja likaisia. Näiden lisäksi taisi olla vielä pramea koti, joka sekin oli varattu tietylle ihmistyypille, voitte arvata ettei kovin miellyttävälle persoonalle. Muita Päätalon kirjoja en ole lukenut, mutta olisi kiinnostavaa tietää toistuuko niissä tämä sama yhteys. Mikähän osuus näilä suosituilla kirjoilla (ja monilla muilla) on tämän myytin ylläpitämisessä?

    Vastaa
  4. Kiinnostava huomio. En häpeäkseni ole lukenut yhtään Päätaloa, vaikka ne ovat kuulemma taas muodissa. Tuli kuitenkin heti mieleen Kiannon Ryysyrannan Jooseppi (1924). En muista, miten siinä kuvataan koteja, mutta koko kirjan idea tuntuu olevan siivottomuuden ja huonon elämän yhdistelmän tarkastelussa. Kirjallisuus – kuten muutkin kulttuurituotteet – heijastavat ja uudelleen tuottavat (joskus haastavat) niitä arvoja ja asenteita, joita kulttuurissa muutenkin on. Oikeastaan aika pelottavaa, että sama teema löytyy melkein sata vuotta vanhasta kirjallisuudesta tämän päivän lastensuojeluraporttiehin ja sisustuslehtiin.

    Vastaa
  5. Oivallinen kirjoitus!
    Yksi naisen kunnollisuuden mittari tuntuu nykypäivänäkin olevan siisteyden ylläpito. Usealle naiselle/tytölle siisteyskäsitys on kulkeutunut hyvinkin vahvasti edellisiltä sukupolvilta. Toisin sanoen oman äidin käsitys siisteydestä määrittää aika pitkälle oman käsityksen siitä, kuinka siistiä tulisi olla ja miten usein tai millä tavalla tulisi siivota. Tunnustettakoon, että minä itsekin, keski-ikää lähestyvä perheenäiti, huomaan siivoavani kotiamme edustavampaan kuntoon ennen äitini vierailua todistaakseni kunnollisuuttani, vaikka äitini tuskin huomauttelisi eteisestä löytyneestä hiekasta. Satuin myös juuri lukemaan lehdestä iäkkäästä naisesta, joka muisteli nuoruuttaan: Naisen muutettua omilleen saapui hänen kasvattiäitinsä tekemään säännöllisesti keittiön siisteystarkastuksia, vaikka muuten kasvattityttären elämä tai pärjääminen ei häntä kiinnostanut.

    Vastaa
    • Kiitos aakookoo! Siivoaminen ja siisteys ovat todellakin hyvin sukupuolittuneita ilmiöitä. Jos joku mies on sotkuinen, hyvin nopeasti oletetaan, että äiti ei opettanut… Mutta mitä tulee vieraita varten siivoamiseen, niin kohteliaisuuseleenä se on, noh, hyvinkin kohteliasta. Sen sijaan silloin kun sen tekee osoittaakseen vierailleen kunnollisuuttaan, voisi yrittää olla hiukan armollisempi itseään kohtaan. Se on vieraan vika, jos hän arvostelee kyläpaikan sotkuja, ei emännän (isännät voimme nyt jättää tässä kysymyksessä sivuun). Itse asiassa sellaiset vieraat, jotka päin naamaa arvostelevat toisen kotia lienevät harvassa. Usein pelko kohdistuu enemminkin siihen, mitä vieraat ajattelevat. Ja mitä väliä sillä lopulta on?

      Vastaa
      • Mulla on yksi ”kaveri” (en koe häntä varsinaisesti kaverikseni, mutta samassa kaveriporukassa pyörii), joka on useammankin kerran kommentoinut meidän siisteyttä. Vieläpä niin, että olen siivonnut (ainakin vähän), ja sit tää katselee ympärilleen ja toteaa, että onpa meillä rähjäistä ja sotkuista… Eikä ole ihan yksi kerta, kun on näitä mielipiteitä laukonut. En tiedä, miten hän sitten itse ehtii siivoamaan, mutta mulla on ainakin kolmessa lapsessa sen verran työtä, että ihan joka nurkkaa ei ehdi edes vieraita varten puunata. 🙂

        Mutta kyseisellä henkilöllä on tapana laukoa muutenkin surutta kaikenlaisia mielipiteitä, joten olen oppinut jättämään ne omaan arvoonsa.

        Vastaa
  6. Miks se kodin sotkuisuus vertautuu arjen hallintaan? Kyllä se meidän perheessä (minä ja kaksi leikki-ikäistä) vertautuu ihan siihen, että vuorokaudesta loppuu tunnit. Mieluummin vietän lapsiaikaa lasten kanssa enkä luututen, varmaankin siksi että teen kolmea työtä ja lapset vievät ajatukset pois niistä. Plus että lasten kanssa siivoaminen on tuskaa ja kun ne vihdoinkin olen saanut nukkumaan, en todellakaan heilu rätti kädessä ”omalla ajalla” (mikä muuten yleensä alkaa vasta ysin jälkeen illalla) en edes jaksa järjestellä kämppää. Varsinkin parina viimeisenä päivänä ennen lasten isälle siirtymistä muutamaks päiväks annan kämpän levitä käsiin. Siivoilenpahan sitten kun ovat poissa jaloista eivätkä sotke perässä. Että valitkaa nyt tarkkaan milloin sen lastensuojelun tänne kutsutte, silloinko kun lapset ovat vasta tulleet mulle ja kämppä kiiltää vai silloin kun ovat jo toinen jalka ovesta ulkona isälleen menossa ja kaikki kodin tavarat ovat poissa paikoiltaa, tiskit tiskaamatta, keittiön lattiassa ties mitä ties missäkin ja lastenhuone levinnyt lahjakkaasti olohuoneeseen.

    Vastaa
    • Jos viittasit tuohon mun aiempaan kommenttiin, niin mä tosiaan ajattelin sellaista äärimmäistä tilannetta. Esim. mulla oli yhden ystävän kotona yhdessä vaiheessa sellaista, että vessan lattialla oli lapsen kakkaa (ihan oikeasti), ja kaveri ei jaksanut pestä sitä pois, kun oli niin masentunut ja väsynyt. Se kakka sai olla lattialla muutaman viikon. No, siinä oli kyse masennuksesta. Toisella kaverilla on ongelmia arjenhalllinnan kanssa, hänellä ei siis ole mitään käsitystä siitä, MITEN siivotaan (tyyliin, että samalla rätillä ei kannata pyyhkiä keittiönpöytää ja vessaa), ja arjenhallinnan ongelmia on muitakin kuin siisteyteen liittyviä, esim. ei mitään käsitystä lasten pukemisista, saattaa laittaa talvella lapset pihalle leikkimään sisähousuissa yms. Enkä tarkoita, että nämä ihmiset olisivat huonoja äitejä, mutta kyllä heille jonkinlainen apu ja tuki olisi tarpeen (ja onneksi ovat sitä saaneetkin).

      Mulla on muuten sama periaate kuin sulla, että lasten nukkumaankäynnin jälkeen en todellakaan tee siisteyden suhteen yhtään mitään muuta kuin potkin lattialla lojuvat tavarat vessareitiltä, jotta niihin ei kompastu. Joskus on siistimpää, joskus vähemmän siistiä. 🙂

      Vastaa
      • Näitä äärimmäisiä tilanteita varmasti ilmenee ja sosiaalityöntekijät juurikin niitä näkee. Ei voi yksioikoisesti kuitenkaan mennä sanomaan, milloin sotku on elämäntilanteesta (esim. kiirettä työn ja pienten lasten kanssa), milloin vaikkapa masennuksesta johtuvaa ja milloin taas molemmista. Sitten ihmisillä on myös erilainen henkilökohtainen sotkunsietokyky: toista sekaisuus tai edes lika ei juuri häiritse, hyvä jos koko asiaa huomaa, toisen taas on vaikea rentoutua sekaisessa ympäristössä, tahrat pinnoilla häiritsevät. Tällä ei vielä ole mitään tekemistä kunnollisuuden kanssa. Itse kuulun jälkimmäisiin, joten kun lapset ovat nukkumassa laitan tavarat paikoilleen, koska kerrankin ne pysyy siellä ja oma mieleni saa levätä 🙂

        Vastaa
  7. Olen tupannut usein sanomaan, että on eri asia olla sotkuista kuin likaista.
    Sotkun saa esimerkiksi lapset aikaan jo vartissa, mutta sen myös siivoaa aika nopeasti.
    Pitkään laiminlyöty siivoaminen taas aiheuttaa juuri tuota jälkimmäistä, joka ei ihan edes yhdellä siivouspäivällä välttämättä asunnosta irtoa….

    Vastaa
  8. Tässä vaikeinta on muuttaa omaa päätänsä. Vaikka tietää, että kaoos ei haittaa kenenkään terveyttä ja lapset ovat onnellisia, syyllisyydestä ei pääse eroon. Löysin tuon Family living – sivuston muutaman viikko sitten ja koin suurta helpotusta, en ole ainoa!
    Kylään ei kehtaa kutsua ketään, jonka vuoksi vihaan kutsuja muualle, niistä jää syyllinen olo. Ja jään mielessäni miettimään viikkokausiksi miten muut saavat pidettyä kotinsa kunnossa.
    Syyllisyyteen ei auta se, että tiedän arkemme olevan kymmenkertaisesti haastavampaa erinäisistä syistä. Omaa aikaa on vuorokaudessa nolla tuntia, yökin menee hoitaessa.
    Toivoisin Suomessakin avointa keskustelua asiasta, jotta uskaltaisi tunnustaa että meillä nyt on aina tällaista.

    Vastaa
    • Turha, kuluttava syyllisyys tosiaankin! Miten muut saavat pidettyä kotinsa kunnossa? Ehkä heillä on helpot olosuhteet, ehkä tarjolla on paljon apua tai varaa ostaa sitä, ehkä aikaa menee vähemmän muihin hommiin, ehkä koti on helpommin siivottava, ehkä he aivan rakastavat siisteyttä tai ovat jopa neuroottisia sen suhteen ja laittavat sen kaiken muun edelle, ehkä he haluavat tunnustusta ja kiitosta siivotusta kodista, ehkä he jopa haluavat tehdä vaikutuksen siisteydellään, ehkä heillä on siivoamisen takia kireä ilmapiiri kotona ja aina ennen vieraiden tuloa riidellään. Minulle tulee sinun tilanteestasi sellainen vaikutelma, että teet jo sen minkä voit. Usein juuri olosuhteiden (poikkeuksellinen kiire, sairaus, läheisen kuolema, ero, mitä näitä nyt on) takia epäjärjestys alkaa kasautua. Ehkä voisit vaativassa tilanteessa kiittää itseäsi, että terveyshaittaa ei kuitenkaan ole ja lapset ovat onnellisia. Se riittää. Ankaruuden sijaan armoa ja ymmärrystä <3 Ja jos kaaos käy hermoon, saisitko apua ystävältä tai sukulaiselta, joka tietää tilanteesi?

      Vastaa
  9. Olen määrittänyt ihmisiä heidän kotiensa perusteella. Mutta olen myös herännyt siihen, että se ei päde. Hoidin omia vanhempiani, kun he sairastuivat. Minulla oli vielä pieniä lapsia silloin ja työni. Tunsin olevani aina väärässä paikassa…

    Menetin vanhempani ja hetkeksi tarrasin heiltä jääneisiin tavaroihin. Kotonani oli tavaraa, surua, lapsia, epäjärjestystä. Sittemmin olen saanut tavarat pois meiltä. Mutta se luopumisen tuskan hetki oli siinä välissä. Ymmärrän että siihen tilanteeseen voisi myös jäädä. Ei oikein ollut aikaa surra kun oli niitä lapsia siinä hoidettavana.

    Minusta on tullut sallivampi. Ymmärrän enemmän.

    Olen nähnyt maanisen sisustajan ystäväpiirissäni ja sekin on aika pelottava tilanne. Ei epäjärjestys tai sotku ole hyvä mutta joskus elämässä vaan on sellaista.

    Vastaa
  10. Kirjoituksesi on otsikoitu viitaten kunnollisen perheen asuvan siistissä kodissa Siistiin kotii mahtuu myös paljon ongelmia ja sotkuisessa kodissa voi taas olla monet sellaiset asiat kunnossa, joita siisteissä kodeissa ei ole. Siisteys ei sinänsä kerro, perheensä rakastamisesta tai välittämisestä.

    Meidän perheemme ei ole muuttunut mitenkään muuten sisällöllisesti paitsi, että kun muutimme edellisestä kodista uuteen, päätimme järjestää tavaramme ja elämämme. Olin itse kyllästynyt siihen että meillä oli sekaista, sotkuista ja eri väristä. Tuntui kuin olisi ahdistanut koko ajan. Sain seurata tuttaviemme arjen hallintaa siisteissä ”avotakka-kodeissa” ja halusin oppia toimimaan kuten he saadakseni kotini järjestykseen. Loppujen lopuksi se oli yllättävän helppoa.

    Onko koti siisti ja järjestyksessä kertoo kuitenkin arjen hallinnasta tai hallitsemattomuudesta. Minä ajattelen niin, että jokaisella tavaralla on kodissamme oma paikka. Jokainen lapsi ja aikuinen tietävät mihin tavarat kuuluvat. Jos jokin paikka likaantuu, se pyyhitään tai imuroidaan hetimiten. Minä äitinä en missään nimessä edes suostu tekemään asioita muiden puolesta. Opetan pienille lapsilleni jo nyt miten he itse huolehtivat asioista.

    Tavaroilla on siis omat paikkansa ja tietyt asiat hoidetaan vain tietyissä paikoissa. Syödään vain keittiössä ja ulkovaatteet jäävät eteiseen. Jokainen huolehtii ulkovaatteet naulakkoon, omat lelut leikkimisen jälkeen takaisin paikoilleen. Askartelujen jälkeen siivotaan askartelut paikalleen. Keittiön tasoilla ei ole minkään tavaran paikka, niinpä ne ovat tyhjiä. Likaiset vaatteet viedään heti riisuttua pyykkikaappiin ja puhtaat viedään heti omiin kaappeihin. Lakanat mankeloidaan heti kun ne on pesty, eikä kerätä suurta vuorta, jota kukaan ei jaksa perata. Iltaisin laitamme tavarat aamua ja päivän harrastuksia varten valmiiksi. Me laittelemme tavaroita ja siivoilemma yhdessä – se on yhdessä oloa koko perheen kanssa. Lapset hyppivät sänkyllä kun viikkaan vaatteita, lasten kanssa vedetään yhdessä lakanat jne,

    Missään vaihessa ei tule tilannetta, että tavaroita lojuisi siellä täällä. Roskia ja pölyä tulee paljon koiraperheessä ja imuroida pitää usein. Itse olen onnellisempi kun koti on suhteellisen puhdas ja järjestyksessä. Tulppaanikimppu pöydällä ja tavarat paikoillaan rauhoittavat. Olen ilmeisesti visuaalinen ihminen sillä ahdistukseni hävisi kun värit ja tavarat löysivät tasapainon.

    Perheemme harrastaa paljon ja arki on yhtä aikatauluttamista. Jos koti ei olisi järjestyksessä, emme voisi liikkua ja mennä niin paljon kuin nyt. Kannustan ihmisiä vähemtämään tavaran määrää. Itse viihdyn siistissä kodissa, mutta toisten ihmisten luokse en mene katselemaan seiniä vaan ihmisiä vaikka onkin mielenkiintoista nähdä miten eritavalla ihmiset elävät ja asuvat ja se suotakoon heille.

    Vastaa
  11. Kuulostaa siltä, että teillä on löytynyt toimiva ratkaisu. Arjen hallinta on takuulla helpompaa silloin, kun asioilla on paikkansa ja koko perhe on valjastettu hoitamaan hommaa yhdessä.

    Vastaa
  12. Usein ongelma on siinä – meillä ainakin on – että sitä tavaraa on liikaa. Tavaroille ei ole paikkaa, vaan ne lainehtii siellä täällä. Kun tuli nopeasti kaksi kuolinpesää tyhjenneettäväksi ja puoliso on säästäväinen, niin nyt meillä on joitain tavaroita kolmein kappalein, ja kaikkea sellaista, mitä ei tarvita, mutta jota ei raaski/ehdi/jaksa karsia poiskaan.

    Laita tavarat aina käytön jälkeen paikalleen – niinpä. Kaapit ovat täynnä tavaraa joita ei koskaan käytetä, ja pinnat lainehtivat sitä käyttötavaraa. Tiedän kyllä ratkaisun. Mutta olen liian väsynyt tekemään sitä, ja liian väsynyt neuvottelemaan puolison kanssa siitä, mitkä tavarat hänen vanhempiensa jäämistöstä ja hänen omasta varhaisnuoruudestaan saavat jäädä meille.

    Nykyään inhoan kaikkea tavaraa. En halua joululahjoja, en mitään, en halua myöskään antaa kenellekään tavaraa, vain aineettomia lahjoja. Melkein kaikilla muillakin on liikaa tavaraa. Nykyään arvotan tavaran sen tilavuuden mukaan, ts kuinka paljon se vie tilaa.

    Tukehdun tavaraan.

    Vastaa
    • Mulla oli tuo sama vaihe. Mutta auttoi, kun hermostuin niihin tavaroihin. Kiukku antoi voimaa… Samalla ei poistunut tavarainho…

      Vastaa
    • Olet asian ytimessä, Anneli. Ensimmäinen askel on ymmärtää liian tavaran haitat. Seuraava askel voisi olla toiminnan suuntaan. Jaksaisitko aloittaa ihan pienestä? Sekin jo parantaa mielialaa, kun saa yhden pinon, hyllyn tai laatikon raivattua. Jos olet Facebookissa, Tavara päivässä pois -ryhmä voisi toimia hyvänä vertaistukena. Siellä siis kirjaimellisesti poistetaan kotoa yksi tavara päivässä. https://www.facebook.com/TavaraPaivassaPois?fref=ts
      Mitä tulee puolisoon, niin ehkä voisit keskittyä aluksi omiin tavaroihisi. Ei tarvitse neuvotella eikä vääntää asioista. Ehkä esimerkkisi inspiroi häntäkin. Tsemppiä!

      Vastaa
  13. Kodin siisteysihanne ja nainen kodin siisteyden haltijana on nähdäkseni peräisin kultaiselta 50-luvulta, jolloin kotiäitiyttä pidettiin ihanteena. Iso osa – ei tokikaan kaikki, mutta nykyistä selvästi isompi osa naisista ei ollut työssä kodin ulkopuolella. Kodin siistimiseen oli ihan toisella tavalla aikaa kuin nykyään, kun naiset tekevät töitä siinä missä miehetkin. Silti kodin siisteys nähdään edelleen naisen vastuualueena. Jos nainen ei siivoakaan kaikkea itse, hänen tulisi kuitenkin organisoida siivous ja puhtaanapito. En ole koskaan kuullut kenenkään miehen huokailevan loppuviikosta sitä, miten viikonlopusta suuri osa menee siivoamiseen, tai kuullut kenenkään miehen valittavan kodin kaaosta tai siivoamiseen kuluvaa aikaa ja turhautumisen tunnetta. Saati että joku mies joskus käyttäisi yksittäisen ylimääräisen lomapäivän siivoamiseen! Ei ikinä. Naisen sen sijaan olen hyvin usein huomannut suunnittelevan tätä.

    Vastaa
    • Tilastojenkin mukaan naiset tekevät enemmän kodin siivoustöitä kuin miehet. Mutta moderni, tasa-arvoinen mies siivoaa tietysti siinä missä nainenkin 🙂 Vaikka sosiaaliset paineet kotien siisteydestä usein kohdistuvat enemmän naisiin, on kaaoksesta häiriintyminen myös hyvin yksilökohtaista ja siitä voivat kärsiä niin naiset kuin miehet.

      Vastaa
  14. Näinhän se on.
    Siivotaan siksi kun pitää siivota tai siksi että tuntuu että asiat ovat paremmin hallinnassa kun tavarat ovat paikoillaan ja kotona siistiä. Senkin ajan voisi toki laittaa lapsiin mutta…

    Kirjoitus oli vähän yksipuolinen siinä mielessä että kyllä mielestäni puhdas ja siisti koti on viihtyisämpi kuin likainen ja sotkuinen, ei siinä mitään pahaa ole. Oleellista lienee se aiheuttaako sotkut itselleen henkisiä ongelmia että niitä pitää väkisin hoitaa kuntoon vaikka ei aikaa olisi.
    Olen elänyt naisen kanssa joka on onnistuneesti toppuutellut siivousintoani niin että pystyn olemaan vähän sekaisemmassakin kodissa ilman näppylöitä. Hän aina välilä yllättää ja tekee jonkun sopivan siivon ja se on tärkeintä huomata että kyllä koti sitten aina puhdistuu ja järjestyy kun sen aika on.
    Kyllä siis kauniissa, siistissä ja puhtaassa kodissa voi asua onnellinenkin perhe. Äiti sanoi aina että ei tarvitse olla prameata, kunhan on puhdasta. Sotkuinen koti onkin aivan eri juttu kuin likainen. Likaisessa en halua asua.

    Vastaa
  15. Tuossa siisti koti = kunnollinen perhe – ajatuksessa on sekin vika, että siinä missä keskituloinen tai varakkaampi ihminen/pariskunta voi tuskattomasti ratkaista ongelman ostamalla apua (siivooja ja/tai ammattijärjestäjä), on pienituloisen yleensä selvittävä töistä yksin. Tosi huono juttu, että sosiaalityöntekijät lankeavat liikaa tähän ajatteluun. Mitä enemmän asukkaita, tavaraa, tilaa, ajanviettoa kodissa, sen enemmän siivottavaa ja pestävää tiskiä ja pyykkiä. Asukkaiden määrää voi harkita, mutta etenkin kodin neliömäärä ja tavaramäärä ovat yleensä ’helposti’ pienennettävissä, jolloin huollettavia tavaroita on vähemmän ja tilat mutkattomammin siivottavissa.

    Itse en panikoi vieraiden ollessa tulossa, mutta koen sen luontevaksi ajankohdaksi palauttaa pöydille pinoutuneet tavarat paikoilleen ja esim. pyyhkiä sohvapöydän. Näitä ei sitten muuten niin usein tulekaan tehtyä, ihan siksi, kun sohvapöytää käytetään meillä yleensä vaan silloin kun on vieraita.

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle