Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Läski on haukkumasana

”Nurkissa lojuva krääsä on kuin jenkkakahvat vyötäisillä: painolastia niin ruumiille kuin sielulle” kirjoittaa kolumnisti päivälehden liitteessä. Hakukone tietää, että roina on uusi läski. Tavarapaljous muistuttaa kuulemma lihavuusepidemiaa. Tavaradieetti on muotia, ja myös tavarakaaoksen laihdutusvinkit löytää netistä. Jotkut kärsivät jopa tavarabulimiasta.

Tavara rinnastetaan yhä useammin lihavuuteen. Äkkiä ajateltuna näillä kahdella tuntuisi olevan paljonkin yhteistä. Molemmat saattavat olla terveydelle haitaksi. Dieetin jälkeen olo kyllä tuntuu kevyemmältä, mutta pysyvät muutokset vaativat elämäntapojen muutosta. Molempien takana on yltäkylläisyyden yhteiskunta, joka tarjoaa meille liikaa kaikkea ja houkuttelee kohtuuttomuuteen.

Tutkiva ammattijärjestäjä on silti sitä mieltä, ettei tavaraa pidä verrata lihavuuteen. Se ei ole reilua lihavia eikä myöskään niitä kohtaan, joilla on paljon tavaraa.

Lihavuudella on nyky-yhteiskunnassa ongelmastatus toteavat lihavuudelle annettuja merkityksiä tutkineet Katariina Kyrölä ja Hannele Harjunen. Nykyään ei enää ole sopivaa syrjiä ihmisiä vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Lihavuus sen sijaan on edelleen voimakkaasti stigmatisoiva ominaisuus. Läskiä pidetään rumana. Ulkomuodon perusteella lihava oletetaan myös henkisesti ja moraalisesti vajavaiseksi: heikkotahtoiseksi, kontrolloimattomaksi, saamattomaksi ja tietämättömäksi.

Media lietsoo lihavuutta koskevaa pelkoa. ”Lihavuus on lähes yhtä suuri ongelma kuin sodat” julistaa terveysaiheinen sivusto. Jutun mukaan ylipaino aiheuttaa maailmantalouteen samalaisen loven kuin sotilaalliset konfliktit ja terrorismi yhteensä. Läski, sota, terrorismi, ihan sama. Lihavien loukkaaminen hyväntahtoisilla laihdutusneuvoilla tai painoon kohdistuvalla piikittelyllä on tavallista. Laihdutusohjelmissa ruumiin koosta tehdään viihdettä lihavia häpäisemällä.

Lihomisen pelko vaivaa niitäkin, jotka täyttävät niin sanotun normaalipainon mitat. Kaikkien oletetaankin haluavan laihtua. Monen lihavan on vaikea kelpuuttaa itseään pysyvästi lihavana, sillä lihavuutta pidetään väliaikaisena olotilana. Elämä vietetään odottaen laihtumista, joka ei ehkä koskaan tapahdu. Vasta laihana elämä alkaa, vain laiha voi tulla onnelliseksi.

Jos siis kutsuu tavaraa läskiksi, mitä oikeastaan tulee sanoneeksi? Että tavarapaljoudessa elävä ihminen ei pysty hillitsemään itseään? Että hän on heikko ja moraaliton epäonnistuja? Normaalin rajojen tuolla puolen? Että häntä ei voi hyväksyä, jos hän ei muutu?

Niin, ehkä tosiaankin olisi parempi olla vertaamatta tavarapaljoutta lihavuuteen.

Läskillä ja tavaralla on olennaisia eroja. Lihavuutta harva tavoittelee tietoisesti, mutta tavarapaljouteen meitä kannustetaan. Hyvä kansalainen pitää talouden pyörät pyörimässä ostamalla. Myöskään laihduttaminen ei ole tavaran vähentämiseen verrattavaa toimintaa. Dieetti ei opeta elämään sovussa ruumiin kanssa. Pahimmillaan se johtaa syömishäiriöön. Sen sijaan tavaran karsiminen helpottaa tavaran kanssa elämistä. Ammattijärjestäjän tehtävä on auttaa ihmistä nauttimaan tavaroistaan.

 Jotain yhteistäkin on. Kauneus- ja kokonormeilta on mahdotonta sulkea korviaan, mutta niistä voi ottaa kriittistä etäisyyttä. Silloin voi ehkä kuunnella paremmin omaa oloaan ja pyrkiä omaa hyvinvointiaan kohden, laihduttamalla tai laihduttamatta.

Sama pätee tavaraan. Mielikuva- ja mainosteollisuus kyllä syöttää meille ideoita siitä, millainen täydellisen tavaraympäristön pitäisi olla. Ei tarvitse kuin avata sisustuslehti: Ihannekodissa elää onnellinen perhe, jonka trendinmukaiset tavarat ovat ojennuksessa. Tasot on raivattu ja huolella valitut, keskenään sointuvat esineet muodostavat viehkeän asetelman piirongin päällä. Kuitenkin kenelle tahansa voi tulla tilanne, jolloin elämä heittelee ja tavarat alkavat kinostua. Silloin voi sulkea lehden, pistää silmät kiinni ja hengitellä. Tavarat raivataan, jos siltä tuntuu.

Kirjallisuus

Hannele Harjunen & Katariina Kyrölä: Johdanto. Lihavuustutkimusta toisin. Teoksessa Koolla on väliä! Lihavuus, ruumisnormit ja sukupuoli. Like 2007.
Katariina Kyrölä: Lihavuusvaara! Pelon politiikka ja lihava ruumiillisuus Helsingin Sanomissa. Teoksessa Koolla on väliä! Lihavuus, ruumisnormit ja sukupuoli. Like 2007.
Hannele Harjunen: Lihavuus välitilana. Teoksessa Koolla on väliä! Lihavuus, ruumisnormit ja sukupuoli. Like 2007.

Kuvat esittävät taiteilija Christel Lechnerin teoksia.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

0 kommenttia artikkeliin ”Läski on haukkumasana”

  1. Mielestäni tavaran ja läskin yhteys on juuri siinä, miten niistä puhutaan. En vetäisi suoraan yhtäläisyysmerkkiä asioiden välille, mutta kyllä etenkin median, ja sitä kautta oletettavasti aika monien ihmistenkin suhtautuminen noihin on samanhenkistä. Kysehän on pohjimmiltaan samasta asiasta; jotain on ihanteeseen verrattuna liikaa. Liikaa ruokaa, liikaa syömistä, liikaa ostostelua, liikaa tavaraa. Molemmista voi myös ajatella, että tämä kaikki liika on oma vika, tai sitten niin, että yhteiskunnalla on iso osuutensa siihen että kaikkea on liikaa, ja yksilö joutuu vain pyristelemään virran vietävänä.

    Vastaa
  2. No totta, Jenni. Ja varmaan totuus löytyy jostakin sieltä välistä. Itse halusin lähinnä sanoa, että todellisuus luodaan puheella ts. asia on niin kuin se sanotaan. On kyllä mielenkiintoista, että erilaiset markkinakoneistot kannustavat meitä kuluttamaan sekä tavaraa että ruokaa, mutta sitten kuitenkaan tavara ei saisi kasaantua koteihin eikä ruoka vyötärölle. Ole siinä sitten ihanteellinen!

    Vastaa
  3. Mun mielestäni liika kuluttaminen (tavara) ja lihavuus ovat keskenään aika samankaltaisia ongelmia. Kärsit niistä itse ja ne aiheuttavat myös laajempia ongelmia. Ylipaino liittyy siihen, että syö liikaa, jolloin ruokavalion ympäristövaikutuksetkin kasvavat ja turha tavara on myös ympäristön kannalta valtava taakka, kun katsoo niiden koko elinkaarta. Lihavuus aiheuttaa kasvaneita terveysmenoja ja liika tavara kasvattaa yksilön asumiskustannuksia. Ruoantuottajat varmasti eivät haluaisi ihmisten vähentävän syömistään vaikka se olisikin terveellistä, samoin eivät kaupat ja teollisuus halua tavaroiden kulutuksenkaan pienenevän vaikka siitä koituisi paljon hyötyä ympäristölle.

    Kumpikin asia on siis kiistatta sekä yksilön että yhteiskunnan ongelma. Jos tahtoo samaan aikaan laihduttaa ja pyörittää kotimaisten ruoantuottajien rattaita, niin kannattaa ehkä katsoa, että se vähempi mitä syö, olisi enenevässä määrin kotimaista ja vaikka laadukkaampaa ruokaa. Ravintolapalveluihin voi myös kuluttaa enemmän rahaa syömättä kuitenkaan enempää määrällisesti. Uuden tavaran ostamisen sijaan voi esim. ostaa palveluita enemmän (korjaus- ja entisöintipalvelut, siivous, ulkonäköön ja hyvinvointiin liittyvät palvelut, elämykset jne) tai silloin, kun oikeasti tarvitsee tavaraa, niin etsiä sitä kierrätettynä tai esim. laadukkaana kotimaisena käsityönä. Silläkin työllistää. Ympäristöystävälliset ja terveelliset vaihtoehdot eivät suinkaan ole ristiriidassa työllisyyden kanssa. Toki kaupat ja halpatuotanto kärsii tästä, mutta ei tässä muuttuvassa maailmassa mikään ala ole turvassa. Aina voi vaihtaa ammattia.

    Vastaa
  4. On se asia noinkin, Heidi. Lihavuus on pohjimmiltaan sitä, että ihminen on syönyt enemmän kuin kuluttaa energiaa. Syöminen (ja tavara) ovat kuitenkin myös tunneasioita ja valtakysymyksiä. Syöminen ei ole vain kulutusvalintoja ja ruokaa, vaan kyse on identiteeteistä, politiikasta, ideologioista, normeista. Kulttuurissamme laihat ovat hyviksiä ja lihavat pahiksia, eikä se minusta ole reilua lihavia kohtaan.

    Vastaa
  5. Nyt on pakko pistää kapuloita rattaisiin 🙂 Lihavuus voi johtua myös stressistä ja siitä ettei ihminen nuku riittävästi. Kaikilla ei ole siihen syystä tai toisesta mahdollisuutta esim.työ tai pienet lapset. Vaikka olisi onnekas ja olisi varaa syödä terveellisesti ja monipuolisesti, sekä aikaa liikkua niin huonot mahdollisuudet uneen vaikuttavat (kortisoli) mm.vatsarasvan muodostumiseen ja siihen ettei keho ehdi palautumaan ja rakentumaan unen aikana.

    Lihava ihminen voi olla terveempi kuin fitness ihminen. Lihava ei ole sama asia kuin sairas ja laiska. Fitness tyyppi voi kärsiä monista terveydellisistä ja mielenterveydellisistä ongelmista. Fit, ei ole aina sama kuin terve. Terveys ja hyvinvointi on mielestäni tärkeämpää kuin muotti.
    Lisäksi se on jokaisen oma asia, mutta on lihavia ihmisiä jotka ovat sekä ihania, ystävällisiä, että kauniita kasvoista.

    Kulutuksesta taas olen sitä mieltä, että miettii kenen verellä ja hiellä jokin on tehty ja onko se niin tarpeellinen ostos. Tarvitseeko kaikkea ottaa ilmaiseksi vaikka saa? Lukeeko niitä lehtiä/kirjoja muka joskus kun ei ole tähänkään päivään asti niitä lukenut? Tiedän etteivät ihmiset ole reiluja ja välittäviä, mutta ajatteleva ja muita huomioonottava ihminen pistäisi käyttökelpoiset asiat kiertoon ja lajittelisi hyvin muut jätteensä.

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle