Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Glamourmummot luokkaretkellä

Kolme huoliteltua, eläkeikäistä julkkisrouvaa nauttii kuohujuomaa kartanokylpylässä. Välillä he karauttavat vaaleanpunaisella amerikanraudalla betonilähiöön. Siellä asuu pienen poikansa kanssa Sanna, työtön yksinhuoltajaäiti, jonka vanhemmista lapsista toinen on huostaanotettu, toinen asuu isänsä kanssa. Sannan asunto on kaaos: lattioilla ja pöydillä on roskaa, astioita ei tiskata, lapsi saa syödäkseen lähinnä valmisvelliä. Sanna itse selviää väsymyksestään vain juomalla tölkkitolkulla energiajuomaa. Nyt rouvasväki saapuu siivouskoreineen tähän vähäosaiseen kotiin tarkoituksenaan saada Sannan elämä raiteilleen. Mummot kauhistelevat, toruvat Sannaa, siivoavat ja opettavat ruuanlaittoa. Yhdessä käydään rentoutumassa jalkahoidossa. Ehkä se auttaa!

victorian-31686_1280Kuulostaa ihan tositeeveeltä, ja siitä tietysti onkin kyse. Kolmosen uuden realitysarjan Mummomafian avausjaksossa näimme, miten kolme glamourmummoa laittaa väsähtäneen yksinhuoltajaäidin kämpän kuntoon. Sarjan ideana on ratkoa nuorehkojen ihmisten ongelmia kolmen kokeneen naisen voimin. Tositeeveen ominaisuuksiin kuluu kärjistää. Mummomafia hakee jännitettä sukupolvien erilaisuudesta.

Sarjan avausjaksossa on kuitenkin kyse muustakin kuin sukupolvieroista tai elämänkokemuksesta. Jaksossa asetetaan vastakkain mummojen edustama elämänhallinta ja Sannan elämän kaaos. Ääneen lausumatta mutta monin tavoin rakennetaan keskiluokkaisuuden ja vähempiosaisuuden arvojärjestystä. Mummojen viimeistellyt meikit ja asut, heidän kunnollisuutensa, joka ilmenee esimerkiksi ruuanlaitto- ja siivoustaitoina, sekä luksuselementit, kuten kylpylä ja auto, asetetaan sarjassa räikeästi vastakkain Sannan arkisen ulkoasun, sotkuisen kodin, lähiökerrostalon, huonon ruokavalion, flegmaattisuuden ja elämänhallinnan puutteen kanssa.

Sosiologi Beverley Skeggs kirjoittaa, että populaarikulttuurin esityksissä – jollainen Mummomafiakin on – työväenluokka yhdistetään kohtuuttomuuteen, liiallisuuteen ja tuhlaavaisuuteen. Näillä piirteillä viestitään alhaista moraalia ja uhkaa yhteiskuntarauhalle. Keskiluokka sen sijaan kuvataan populaarikulttuurissa kohtuullisuuden, itsehillinnän ja järkevyyden edustajana. Toisen leimaaminen kohtuuttomaksi on merkki siitä, että leimaaja haluaa pitää kunnollisuuden itsellään. Työväenluokkainen kohtuuttomuus esitetään inhottavana, sillä inho mahdollistaa etäisyyden säilyttämisen. Kaiken kaikkiaan tavoitteena on kohottaa keskiluokkaisuuden arvoa.

Populaarikulttuurin esityksissä olennaista on työväenluokkaisen henkilön muutostarina, jossa hänen kohtuuttomuutensa katoaa asteittain. Tämä mahdollistaa luokkanousun, parantumisen työväenluokkaisuudesta. Mummomafiaa voi katsoa tällaisena muutostarinana. Sannan kodista ja elämäntavasta on valittu esitettäväksi useita kohtuuttomuuteen viittaavia elementtejä, jotka nostetaan ohjelmassa kauhistelun ja inhon kohteiksi.

Tuhlaavaisuutta kuvataan Sannan juomien energiajuomatölkkien määrällä, ja mummot myös kovistelevat häntä juoman hinnasta. Yksi mummoista maistelee energiajuomaa inhon väreet kasvoillaan. Sannan kodin sotkuisuudella mässäillään: likaiset vaipat ja roskat pyörivät lattioilla, tiskejä ei kenties pestä laisinkaan ja vessanpöntöstäkin löytyy ties mitä.

Kohtuuttomuutta esitellään myös kuvamaalla tavarapaljoutta. Leluja ja muuta on liikaa mutta Sanna on haluton luopumaan tavaroistaan. Keskiluokkainen maku esitetään usein tavoittelemisen arvoisena ja koti symboloi luokka-asemaa. Hallitsematon kaaos kotona on keskiluokkainen häpeä, joka mummojen on korjattava. Mummoille ei riitäkään Sannan kodin siivoaminen, vaan he myös pintaremontoivat ja sisustavat sen uudelleen.

Onko ohjelmassa kyse vain häpäisemisestä, jonka tarkoituksena on vahvistaa keskiluokkaista kunnollisuutta? Mummot eivät kohtaa Sannaa empatialla vaan kauhistellen ja moralisoiden. Sanna esitetään ohjelmassa muutosvastarintaisena. Hän näyttäytyy toimenpiteiden kohteena eikä hänen omalle tulkinnalleen juuri anneta tilaa. Ehkä Sannan väsymys ja hänen kotinsa sotkuisuus eivät johdukaan liiasta energiajuomien juomisesta (kuten ohjelma antaa ymmärtää) vaan niiden taustalla on jotakin muuta: periytyvää vähäosaisuutta, aiemmin koettua kaltoinkohtelua, oppimisvaikeuksia.

Eettisesti kestävämpi asetelma olisi saatu laittamalla glamourmummot pelastamaan ihan muita ihmisiä, vaikka itseään nuorempia julkkiksia. Kai näilläkin on elämänongelmia. Sanna taas olisi saanut paremman avun ammattijärjestäjältä. Toisin kuin mummot tämä ei ”koskaan taivastele, tuomitse, ole vihainen tai pyörittele silmiään”, kuten ammattijärjestäjä Reija Wihinen kirjoittaa. Ammattilainen aloittaa tilanteen purkamisen rauhallisesti tavarakasan reunasta.

Mutta siitä ei tietenkään saisi samanlaista mediahälyä aikaan. Sehän tässä huomiotaloudessa on kaiken mitta, paljonko asiasta saadaan aikaiseksi meteliä – vaikka sitten tämän blogikirjoituksen muodossa.

Ja se muutostarina? Sitä emme avausjaksossa näe, koska mummot (ja käsikirjoittaja) tulkitsevat Sannan vaisuiksi jäävät tunnereaktiot vastarinnaksi. Ohjelman nettisivuilta löytyy kuitenkin video, jossa kerrotaan Sannan kuulumiset noin puoli vuotta ohjelman kuvausten jälkeen. Siinä hän kertoo saaneensa elämänsä parempaan järjestykseen naapurien, sosiaalitoimen ja vanhimman lapsensa sijaisperheen avulla. Kamera kiertää asuntoa, jossa on edelleen varsin siistiä. Kuva kertoo, että Sanna on pääsemässä kohtuuttomuudestaan. Tarinan kaareenhan kuuluu päähenkilön parantuminen työväenluokkaisuudesta.

Näitkö Mummomafian avausjakson? Mitä ajatuksia siitä heräsi?

Kirjallisuus
Beverley Skeggs: Elävä luokka. 2014.
Katariina Järvinen & Lara Kolbe: Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. 2007.

 

 

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

15 kommenttia artikkeliin ”Glamourmummot luokkaretkellä”

  1. En nähnyt, mutta tämän kirjoituksesi jälkeen se on varmaan pakko katsoa jos se vaan nettitv:stä löytyy. Kuulostaa niin kammottavalle, ettei sitä voi väliinkään jättää! 😀

    Vastaa
  2. oisin heittänyt pihalle moiset mummot. eivät voi tietää mitä toinen käy läpi ja noilla puheille ja asenteella varustetut mummot saa mulle vaan kapinan aikaseksi. Moralisointi pois ja auttaminen ja rakentavat ohjeet tilalle.

    Vastaa
  3. Pahaa teki ohjelman katsominen- ja hyvää tämän blogin lukeminen! Kiitos kirjoituksesta Ilana ja hattua nostan Sannalle- kuinka nöyrästi hän osasi näin julkisuudessa ottaa vastaan Mummojen arvostelut ja kommentit, vai eikö hänellä ollut valinnan varaa…? Voin vain toivoa, että Mummojen kyvyttömyys ymmärtää Sannan tilannetta ( reality check: siis eivätkö he oikeesti ole koskaan elämässään nähneet mitään ”niin kammottavaa”???) sekä MTV:n yksipuolinen esitys eivät estä tämän nuoren äidin tulevaisuutta ja uskoa omaan osaamiseensa- ja toivoa on siinä, että Sanna ilmeisesti osasi katsoa sen pidemmälle…

    Vastaa
  4. Monelle meikäläiselle ei ongelma ole tavarasta lupumiselle vaan nimenomaan toiminnanohjauksen ongelma. Mistä alottaa, mihin kuuluu, missä on tarvittavat välineet.

    Meidän aivot toimii niin, että kun pitäis siivota, ni aivot kääntää sen niin, että pitää siivota kaikki pestä seinät ja katto, kantaa matot ulos, pestä ja viikata pyykit, imuroida verhot ja pyyhiä lampuista pölyt. = liikaa tekemistä =menee kauan.

    ADHD-arki ryhmässä me käytetään 50 tavaraa- haastetta tai vartin rykäsyjä. Monesti aatellaan että 50 tavaraa= paljon tavaraa=paljon aikaa. Kellotettuna menee ehkä 5…7 min.

    Vastaa
    • Niinpä Päivi. Diagnooseja tai ei, niin Sanna olis tarvinnut mummojen sijaan tai ohella moniammatillisen tiimin apua ja vertaistukea ja tietoa muistakin menetelmistä kuin suursiivouksesta (joka hänen kodissaan toteutettiin). Mutta positiivisen puolella: jakson follw upin perusteella elämä oli puoli vuotta myöhemmin paremmin hanskassa.

      Vastaa
    • Hyvä että kirjoitit tämän! Kiitos!
      Jostain syystä katsoin ohjelman. Siitä tuli tahmea ja surkea olo.
      Missään muualla nämä muualla hyväkäytöksiset mummelit eivät käyttäytyisi noin huonosti. ’ Sivistys on kykyä ymmärtää miltä toisesta tuntuu ’, sanoi historianopettajamme Marjukka Jauhiainen, savolaisen hovin tytär. Toinen hänen lausahduksensa kuului: ” Todellinen leidi käyttäytyy kuin ikäviä asioita ei olisi olemassakaan.”
      Kyllä oli kamala ja vaivaannuttava ohjelma. Kiitos että kirjoititte!

      Vastaa
      • Niinpä. Ohjelma oli rakennettu siten, että skandaalia saataisiin aikaiseksi. Se ei varsinaisesti kerro esiintyjien hyvä- tai huonotapaisuudesta vielä mitään, vaan että kohua haluttiin aiheuttaa.

        Vastaa
  5. No todellakin Katri! Itse asiassa uskon, että mummot olivat vilpittöminä liikkeellä. He vain olisivat tarvinneet ohjausta siihen, miten autettava kohdataan kunnioittavasti. Eli jäljet johtavat sylttytehtaalle: ohjelman tekijät ovat skandaalin- ja rahanhimossaan halunneet nostaa ohjelmaan mummojen kielteiset ja kauhistuneet tunnereaktiot, jotka olisi pitänyt jättää ohjelmasta kokonaan pois. Mutta siitähän ei olisi saanut tällaista draamaa vaan olisi voinut tulla jopa hyvän mielen ohjelma! Ikävää myös mummoille.

    Vastaa
  6. Minun oli ”pakko” katsoa: istahdin television ääreen ja vaikka minua jotenkin etoi asian käsittely halusin nähdä johtopäätökset.
    Yritin jotenkin perustella (itselleni) asian tarpeellisuutta esittää se televisiossa sillä, että että josko joku samassa tilanteessa oleva saisi potkua tai joku läheinen. Minulla heräsi paljolti myötähäpeä kun kolme ihmistä asetetaan yhtä ”vastaan” kauhistelemaan. Toki asia tuli varmaan jotenkin hoidetuksi näinkin mutta käsittely olisi voinut olla hellempi ja mummoista olisi voinut kaivaa sen mukavan myötätuntoisen mummon esiin.
    Kaikki nämä ohjelmasarjat perustuvat asioiden nopeaan muuttamiseen, oikeastaan epäinhimillisen nopeaan. Ounastelen että suuri osa ohjelmaa katsoneista haluaa hirveitä esimerkkejä seuraavan työpäivän kahvipöydässä kauhisteltavaksi ja harvalla jää huomaamatta että voisiko omissa läheisissä olla joku uupunut.
    Ammattijärjestäjän ammattilaisuutta olisin minäkin toivonut tähän.
    Ensimmäisen jakson jälkeen jätinkin muut katsomatta. En oikeastaan halua arvioida muiden elämää kun en tiedä minkälaisen elämän kukin on kulkenut.

    Taas toisaalta! Pienimuotoista ”julkisuutta” voi käyttää tsemppinä itselleen, mutta todellakin itse sen valiten. Niin kuin nyt tuo fb ryhmä. Jos ei ole sitä ystävää joka kannustaa, julkistamalla päämääriään saattaa saada aikaan enemmän. Joillakin se toimii, toisilla varmaan diskreetti sisäpiirin käsittely on toimivampi.

    Vastaa
  7. Kaipa tällaiset ohjelmakonseptit perustuvat jonkinlaiseen kauhistumisen nautintoon. Kovin eettistä se ei aina ole kohteena olevien ihmisten kannalta, vaikka kaipa he ovat vapaaehtoisesti osansa valinneet.

    Vastaa
    • Niinpä. Minun on vaikea ymmärtää ylipäätään nykyisin yleistynyttä ohjelmaformaattien virtaa. Kai se alkoi ”Heikoin lenkki” ohjelmasta ja BB:stä. Siis ihmiset menevät vapaaehtoisesti ohjelmiin joissa tulevat loukatuiksi tai petetyiksi. Yleensä asioita jotka minä haluaisin mahdollisimman pienen piirin tietoon, sikäli en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata. Tunnen itseni varsin herkkänahkaiseksi ja itsetunnottomaksi jos ajatellaan tuollaisesta selviämistä.

      Vastaa
  8. Teksti alkoi niin kammottavasti, että luulin sen olevan huono vitsi.
    Häpeän ihmisenä ohjelmaformaattia.

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle