Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Tutkittu juttu: ostolakko tepsii vaatekriisiin

Pukeutumisella on monia merkityksiä: se on suojautumista, koristautumista, tapakulttuuria, viestintää, erottautumista tai hyväksynnän hakemista Sillä ilmaistaan identiteettiä, yhteiskuntaluokkaa, statusta tai sukupuolta. Pukeutumisella on poliittisia ja moraalisia ulottuvuuksia.

paitoja rekissä

Tyylisuuntauksia on ollut niin kauan kuin ihmisillä on ollut vaatteita. Varsinaisesta muodistakin voidaan puhua Euroopassa viimeistään keskiajalta lähtien. Nykyisessä yltäkylläisyyden yhteiskunnassa pukeutumista leimaa kuitenkin muodin äkkinopea vaihtelu ja halpavaatteiden massatuotanto. Ostoksilla olemme vaatetuotannon globaalin eettisyyden äärellä. Vaatekaapeissamme haasteina ovat vaatteiden kestävyys ja vaatepaljous, jonka taustalla on usein vaatteiden halpa hinta. Nämä ilmiöt ovat ongelmia koko ihmiskunnan ja ekosysteemin hyvinvoinnille.

Ylitäysi vaatekaappi on myös käytännöllinen pukeutumispulma: sotkuisilta hyllyiltä ei tavoita etsimäänsä, vaatekappaleet katoavat sedimentteihin vaatehuoneen lattialle eivätkä sukat löydä parejaan. Kaikkialta tursuaa tekstiiliä, mutta mitään päälle pantavaa ei ole. Vähemmän on kuitenkin enemmän, usko pois. Tutkiva ammattijärjestäjä nimittäin toteutti ihmiskokeen, jonka kohteena oli itse.

Tutkimustehtävä: miten vaatekriisi ratkaistaan?

Olin syksyllä palaamassa vanhempainvapaalta töihin. Melkein kahden vuoden ajan olin joutunut pukeutumaan raskauden tai imettämisen ehdoilla. Tuntui vaikealta jälleen löytää kaapista siistiin toimistoelämään sopivaa vaatetta. Ainoat farkkuni olivat hajoamassa päälle ja tärkeimmistä perusvaatteistani, pitkähihaisista trikoopaidoista, olivat elastaanilangat antaneet selkäpuolelta periksi. Ongelmani ei oikeastaan ollut liian täysi vaatekaappi vaan vääränlaiset vaatteet. Ratkaisu molempiin pulmiin on kuitenkin sama.

Olen tarkka pukeutumisestani ja haluan, että vaate istuu hyvin, ei ole kulahtanut, sopii väriltään olemassa olevaan puvustooni ja on minun näköiseni. Muodista en ole erityisen kiinnostunut. Vaateostoksilla käyminen on minusta kauheaa, ostan nimittäin vaatteiden sijaan ihannevartaloa eikä sitä useinkaan näy sovituskoppien peileissä. Halvat vaatteet ovat minusta epäilyttäviä, mutta kalliskin vaate on usein osoittautunut laadun näkökulmasta pettymykseksi. Vaatteen istuvuus paljastuu yleensä lopullisesti vasta käytössä, joten kaltaiseni istuvuusfriikki hyötyisi siitä, jos vaatteen voisi ottaa koekäyttöön ennen ostopäätöstä tai jos sen voisi vuokrata omakseen.

Yritin löytää kaupoista uusia farkkuja ja paria siistiä teepaitaa. Epätoivoissani ja turhautuneen toin jotain kotiinkin, mutta yön yli nukuttuani palautin vaatteet ostopaikkaan. Selasin netissä eettisiä vaatteita myyvien puotien sivuja, mutta monien suomalaisten pikkubrändien vaatteiden leikkaukset ovat minulle liian futuristisia.

Samoihin aikoihin silmiini osui ilmoitus Vuosi ilman uusia vaatteita -tempauksesta Facebookissa. Sen ideana on olla ostamatta vaatteita vuoteen. Alusasuja ja käytettyjä vaatteita saa hankkia. Hetken huumassa päätin, että jos minulle ei kerran löydy kaupoista mitään, niin olen sitten ilman. Siitäs saatte!

Tutkimusmenetelmänä vaatekaappianalyysi

Onneksi päädyin myös lukemaan Rinna Salomäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi. Sen kannustamana päätin tehdä tutkimusretken vaatekaappiini ja laittaa sen perusteellisesti kuntoon. Näin se kävi:

Tarkastin kaikki vaatteeni. Joukossa oli paljon loppuun käytettyä ja kulahtanutta, koska en ollut pariin vuoteen ostanut juuri muuta kuin äitiysvaatteita. Keräsin vaatejätteet pois kaapistani ja toimitin ne H&M:n tekstiilikeräykseen. Sieltä kuidut menevät uusiokäyttöön. Vaatteiden ei tarvitse olla H&M:sta ostettuja. Raskaus- ja imetysvaatteet lahjoitin SPR:n Konttiin.

Karsimisen jälkeen nostin kaikki vaatteeni (alus-, olo- ja liikuntavaatteita lukuun ottamatta) vaaterekille makuuhuoneen nurkkaan. Sovitin kaikki vaatteet ja nostin sivuun vääränkokoiset sekä sellaiset, joissa on epämukava olla. Joistakin vähälle käytölle jääneistä laatuvaatteista eroaminen kirpaisi, mutta ei vaatetta ei tule käytettyä, jos sen mittasuhteet mättävät, väri saa naaman näyttämään taikinalta tai tyyli on jonkun toisen.

Kaappiini – jossa ei muka ollut mitään päälle pantavaa – jäi melkein 40 hyvää ja kohtalaisen kivaa vaatetta. Lukuun sisältyvät paidat, neuleet, jakut, housut, hameet ja mekot. Lisäksi minulla on toinen mokoma alusvaatteita, asusteita, päällysvaatteita ja kenkiä. Siihen vielä muutama setti koti- ja liikunta-asuja, niin ei enää olla kovinkaan minimalistisissa lukemissa. Maailmalla suositussa kapselivaatekaapissa valitaan käyttöön 33 vaatetta kullekin vuodenajalle. Mielestäni ei ole olennaista, onko puvustossa 25 vai 45 vaatetta, kunhan vetää rajan johonkin ja siirtää kaapista pois loput vaatteet, varsinkin ne jotka eivät kuulu vuodenaikaan. Itse pakkasin laatikkoon vain muutamat kesämekkoni eli varastoistani ei löydy massiivisia vaatejemmoja ”seuraavaa kautta” varten.

IMG_5358Mutta ei tässä vielä kaikki! Jäljelle jääneistä vaatteista mallailin yhteensopivia asukokonaisuuksia kenkineen. Yritin keksiä myös sellaisia kombinaatioita, jotka eivät olleet olleet käytössä aiemmin. Sitten menin vielä hiukan pidemmälle kuin mitä Hyvän mielen vaatekaappi ohjeistaa: otin kaikista asukokonaisuuksista valokuvan. Yhdistelmiä syntyi huikeat 26 kappaletta.

Tulostin kuvat ja teippasin ne vaatehuoneen seinään. Arkiaamuna voin vaikka silmät ummessa tökätä sormeni kuviin ja pukea päälle sen kokonaisuuden, johon sormi osuu. Vaatekaapin sorteeraamisen meni yksi pitkä iltapäivä, mutta jatkossa aikaa säästyy, kun en enää joudu sovittamaan epätoivoissani ja myöhästyneenä vaatekertaa toisensa jälkeen. Poistamani vaatteet kierrätin vaatteidenvaihtokutsuissa, jotka järjestin kavereilleni. Sieltä ylijääneet päätyivät Konttiin.

Ihmiskokeen yhteenveto: neljä kuukautta ilman uusia vaatteita

Elämäni vaatteidenostolakossa on ollut ihanan helppoa: aikaa ei kulu asujen koostamiseen eikä niiden ostamiseen. Rahaakin säästyy. Tyylikkyydestä en tiedä, mutta ainakaan en koe itseäni nuhjulasta tulleeksi. Lakkoni ei ole absoluuttinen, vaan Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan ohjeistamana tein listan vaatteista, joita tarvitsen saadakseni puvustoni toimimaan vielä tehokkaammin. Minulla on paremman puutteessa edelleen kulahtaneita trikoopaitoja, jotka pitäisi korvata uusilla, sekä vain yksi lyhythihainen paita, mistä kesään mennessä tulee muodostumaan ongelma. Uudet farkut sentään onnistuin löytämään, vieläpä luomuna.

Olen huomannut, että en edelleenkään käytä kuin puolia vaatteistani, vaikka kaapissa pitäisi roikkua vain parhaiden parhaat. Käyttämättä jääneet tulevatkin löytymään Kupittaanpuiston kirpparilta Siivouspäivänä toukokuussa.

Onko sinulla kaappi täynnä vaatteita mutta ei mitään päälle pantavaa? Uskaltaisitko ryhtyä vaatteidenostolakkoon?

Kirjallisuus
Johdatuksia pukeutumisen tutkimukseen. Toim. Ritva Koskennurmi-Sivonen. Tekstiilikulttuuriseura 2012.
Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi. Atena 2013.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

0 kommenttia artikkeliin ”Tutkittu juttu: ostolakko tepsii vaatekriisiin”

  1. Ryhdyin vuodeksi 2015 vaatteiden ja muun roinan ostolakkoon. Syynä ei ole pukeutumisongelmat eikä shoppailuaddiktion hillitseminen, vaan puhdas uteliaisuus (kuinka helposti onnistun, vai onnistunko) ja samalla vastalause kuluttamiselle. (En aio ostaa mitään myöskään käytettynä.)

    Kaappini sisältö on karsiutunut jo aiemmin melko minimiin, lähes kaikki vaatteet ovat viikottain käytössä, riippuen vuodenajasta tietenkin. Mutta on ihanaa kun kaapissa ei ole mitään turhaa. Jännityksellä seuraan, tuleeko jotain vaate”tarpeita” vuoden aikana eteen!

    Vastaa
  2. Siinäpä myös mielenkiintoinen ihmiskoe! Jään seuraamaan sen edistymistä. Minulta jää moni asia ostamatta ihan siksi, etten harrasta kaupoissa notkumista. Se ei kiinnosta niin paljon, että tekisin sille aikaa. Notkun mieluummin kahviloissa tai kirjastossa. Lisäksi olen niin nirso, että ostettavaa löytyy harvoin. Lastenhuoneen mattoa valitsin niin monta vuotta, jos prosessi olisi kestänyt vielä hiukan kauemmin, lapset olisivat ehtineet muuttaa kotoa. Vaatimukseni täyttävän sängyn vastaan tulemista odotellessa nukuimme lattialla kolme vuotta. Yritän viimeiseen asti välttää virhehankinnat, koska saan niistä niin pahan morkkiksen.

    Vastaa
  3. Minä olen harrastanut ihmiskoetta vähemmillä vaatteilla itselläni ja lapsilla syksystä 2012 lähtien. Aamut ovat helpompia ja mahdumme asuntoomme paremmin. Lähtötilanteessa minulla oli vaatteita, mekkoja ja neuleita lähinnä hyväkuntoisina. Vähällä käytöllä olevat mekot eivät kulu ja 20 vuodessa melkein samoissa mitoissa niitä kertyy. Arkivaatteet olivat nuhjaantuneet lasten kanssa. Arkitakki ei ollut toimiva. Käytän mustia housuja ja silkkipaitaa lähes aina ohuen kietaisuneuleen kanssa siistimpinä vaatteina tai sitten pukua. Minä olen joutunut hankkimaan uutta, koska perusasioissa oli puutteita. Suunnitelmatalous on tehnyt ostoksista järkeviä ja vähät vaatteet kuluvat ja oikeitakin tarpeita tulee.

    Vastaa
  4. Totta! Suunnitelmallisuus on kyllä kaiken A ja O. Minulla on nyt kylmän kauden osalta vaatekaappi kunnossa kengistä pipoon ja alkkareista päällystakkiin, mutta kesävaatteiden kanssa tulee olemaan hankalampaa. Täytyykin keväällä tehdä tarkka analyysi siitä, millaisia puutteita löytyy. Kunpa vaan joku etsisi puolestani ne kauniit, sopivat ja eettiset vaatteet! Mistä tulikin mieleen, että myös oman tyylin tunteminen auttaa vaatekaapin kohtuullistamisessa. Itse olen vuosia sitten käynyt värianalyysissä. Itselle sopivien värien parempi tunnistaminen sulkee pois osan kauppojen tarjonnasta ja auttaa näin sekä pysymään kohtuullisuudessa että välttämään virhehankintoja.

    Vastaa
  5. Personal shopper olisi kyllä niin ihana, silloin kun joutuu jotain vaatehankintoja tekemään. Vaatteista kun en ole edes onnistunut löytämään mitään luottomerkkiä, johon voisi aina luottaa ja josta voisi sitten varastot täydentää aiempien hajottua. Monet omista luottovaatteista kun ovat alunperin kirpputoreilta, enkä ole löytänyt samoja liikkeistä. Muutaman vaatteen olenkin sitten päätynyt hankkimaan ompelijalta, kun en ole jaksanut metsästää kaupoista mieleistä. Kaikkien vaatteiden kohdalla uutena hankkiminen ei kuitenkaan kannata, mutta onneksi perusfarkkujakin löytyy hyllymetreittäin esimerkiksi Uffilta – myös euron päivänä. Niitä kun menee yleensä puhki useammat vuodessa, niin ei näe pointtia laittaa niihin yhtä paljoa rahaa kuin pitkäikäisempiin vaatteisiin.

    Tänä vuonna täälläkin ollaan kuitenkin ostolakossa, eikä uusia hankintoja (edes käytettynä) ole tarkoitus tehdä. Tähän asti se on tuntunut lähinnä vapauttavalta; aina kun päässä alkaa pyöriä ajatus siitä, pitäisikö vaatekaapissa olla siistimpi talvitakki tai muu ostotarve koettaa nousta pintaan, voi helposti todeta ettei ainakaan tänävuonna ja lykätä päätöksen ensivuoteen. Tänä vuonna voi sitten keskittyä rauhassa olemassaoleviin (ja mahdolliseen suunnitteluun), ja ensivuonna katsotaan tuntuuko joku ajankohtaiselta enää silloin.

    Vastaa
  6. No todellakin Suski! Jaan niin kanssasi tuon kunnollisten ja luotettavien vaatteiden ostamisen vaikeuden. Siinä tuskassa on helppo sortua virhehankintaan. Ilman ostolakkoakin esimerkiksi viikon harkinta-aika minkä tahansa ostoksen kohdalla kyllä karsii turhuudet. Nehän ehtii viikon aikana jo unohtaa tai sitten joku muu ostaa ne sillä välin pois.

    Vastaa
  7. Muutoista viisastuneena vaatteiden, kenkien, krääsän ostolakkoa on takana 2 v 10 kk. Vain välttämätön hankinta tulee kyseeseen kuten tarjoilijaharjoittelun vaatteet (ja nekin kirppikseltä). Vaatteita ja kenkiä on riittänyt ja parhaillaan kannan tavaraa ilmaiskirppikselle säkkikaupalla. Uutta ei tee mieli hankkia eikä tee mieli kierrellä kaupoissa. Tavarasta luopumisen ahdistus ei ole vielä helpottanut, mutta pikku hiljaa niinkin käy. Tavaraa on edelleen liikaa, koska ahdistus liiasta tavarasta ei ole vielä helpottanut.

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle