Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Latteuksia miehistä, naisista ja kodeista

Tutkivan ammattijärjestäjän aamukahvi oli läikähtää pöydälle, kun valtakunnallisen päivälehden kansi näytti viikonloppuna tältä:

Tarkempi perehtyminen osoitti, että huonekaluketjulla on meneillään hassunhauska kampanja, jonka tarkoituksena on kannustaa miehiä sisustamaan.

Kampanjasivun mukaan ”Miehet ovat suomalaisissa kodeissa ahtaalla. Heillä ei välttämättä ole autotallia tai verstasta, johon vetäytyä. Jos omaa tilaa löytyy, niin se on useimmiten sisustettu kaikella sillä ylijäämällä, mitä ei huolita edes kesämökille. Miehen hyvinvoinnin vuoksi hänelläkin on oikeus sisustaa.” Kampanjaan liittyvissä videoissa ”miespakolaiset” kertovat roolistaan naisten hallitsemissa kodeissa.

Ammattijärjestäjä pahoitti välittömästi mielensä sekä miesten että naisten puolesta. Ovatko miehet muka kodin sotkun aiheuttajia tai jopa sotkua itsessään? Kuuluvatko koti ja siivous vain naisille? Mikä siinä on, että miehistä ja kodeista puhutaan joko miehet lapsellistaen tai luolamiehiksi muuttaen?

Vastauksen löytämiseksi on katsottava menneisyyteen. 1800-luvulla Suomeen tuodussa ydinperheideologiassa naisille annettiin kodin suhteen hyvin keskeinen asema. Itse asiassa naiset suorastaan samastettiin kodin kanssa. Miesten piti taata työllään perheen toimeentulo, mutta kotona heillä ei ollut erityistä tehtävää, sillä kaikki tärkeät toiminnot kuuluivat naisille.

Tästä työnjaosta oli miehille niin monia etuja, että sitä huomattiin pitää ongelmana myös miehille vasta sata vuotta myöhemmin. Siihen mennessä naisten asema oli jo monin tavoin muuttunut. Suomalaisia lähiöitä 1980-luvulla käsitelleessä tutkimuksessa huolestuttiin siitä, ettei miehillä ole modernissa lähiökodissa mitään tehtävää – toisin kuin aiemmin maatalousyhteiskunnassa – eikä heidän elämällään näin myöskään sisältöä. Vaimot hoitivat kotona kaiken eikä miehiä enää välttämättä tarvittu elättäjiksikään. Tutkimuksen mukaan miesten olisi hankittava takaisin paikkansa perheen työnjaossa. Heidän elämänsä uusi sisältö tulisi muodostumaan kotitöistä ja lastenhoidosta.

Modernin mieheyden on kuitenkin sanottu olevan erottautumista naiseudesta tai sellaiseksi mielletystä. Vaikka naisten ja miesten asemat yhteiskunnassa ovat muuttuneet lähiötutkimuksessa visioituun suuntaan, naisten ja kodin kytkös ei sittenkään ole purkautunut. Kodit ja niiden siisteys kuuluvat tällaisen ajattelun mukaan edelleen naisille. Siksi miehistä ja kodista ei voi puhua kuin läpällä tai kuvitteellista tosimieheyttä alleviivaten.

Ammattijärjestäjän mielestä huonekaluketjun mainoskampanja toistelee väsyneitä latteuksia. 2010-luvulla kodit, siivous ja sisustus saavat kiinnostaa kaikkia sukupuolia ilman takertumista 1800-lukuisiin ideologioihin tai kapeisiin käsityksiin miesten ja naisten alueista.

Oletko sinä havainnut sisustamiseen tai kodin järjestämiseen liittyviä kaavamaisia käsityksiä naisista ja miehistä?

Kirjallisuus
Häggman, Kai: Perheen vuosisata. Perheen ihanne ja sivistyneistön elämäntapa 1800-luvun Suomessa. 1994.
Kortteinen, Matti: Lähiö. Tutkimus elämäntapojen muutoksesta. 1982.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

6 kommenttia artikkeliin ”Latteuksia miehistä, naisista ja kodeista”

  1. Olen kyllä! Esimerkiksi muuten mukavan anoppini mielestä kotimme siisteys tai sotkuisuus on aina minun ansiotani/syytäni, vaikka puolisolla on huomattavasti enemmän aikaa sekä siivoamiseen että sotkemiseen. Mutta jostain selkäytimestä hänellä pukkaa ajatus että nainen on päävastuussa kodin siisteydestä.

    Vastaa
  2. Minun superenerginen mieheni on aina ollut naapurin miesten kauhu. Eihän se sovi että mies pesee ikkunoita keskellä päivää! Siinä meinasi yhdelläkin perheellä tulla avioero, kun niillä isäntä tykkäsi paljon enemmän sohvalla telkkarin katselusta. Rakkaani huomaa pölyt ja roskat paljon sukkelammin kuin minä, ja imuroi ne pois niin että hyvä kun ehdin jalat nostaa pöydälle. Hän myös keräilee esineitä, ripustelee tauluja, ostaa sohvatyynyjä koristeeksi ja nytkin näkyy tuolla laittelevan sänkyyn uusia lakanoita, samalla kun mulla on tässä näin tärkeää tekemistä. Jaa, nyt alkoi lattian puunaus tuosta oven edestä, ilmeisesti joku tassun jälki pitää saada pois. Voin vain sanoa että joka perheessä pitäisi olla aina yksi henkilö jolla riittää tarmoa ja työniloa. Meillä se nyt sattuu miespuoliselle, ja olemme molemmat onnellisia. Annan toki vapaat kädet ja pysyttelen pois alta! Onneksi olemme ymmärtäneet tämän sukupuolien välisen koti-sodan jo tulleen taistelluksi omien vanhempiemme aikana siellä 50-luvulla, ja 38 vuotta tässä on sujunut ilman kiistoja siitä kuka mitäkin tekee. Mieheni enimmäkseen. Iloisesti!

    Vastaa
  3. Niin Anna, eikö ole tylsää tulla arvostelluksi tai arvostetuksi vain sukupuolensa perusteella! Tuollaiset käsitykset tulevat paitsi selkäytimestä myös ympäröivästä kulttuurista. Kaikesta muutoksesta huolimatta vanhoja stereotypioita pyöritetään esimerkiksi mainonnassa yhä uudelleen ja uudelleen. Kai ne tuovat turvaa ja selkeyttä monimutkaisessa maailmassa.

    Ja Raija, on osoitettu, että miesten väliset keskinäiset erot – kuten myös naisten keskinäiset erot – ovat suurempia kuin naisten ja miesten ryhmien väliset erot. Tämän teidänkin sopuisa liittonne selvästi osoittaa 🙂 Monessa tapauksessa olisikin tarkoituksenmukaisempaa jakaa ihmisiä vaikka niihin, joita kodin laittaminen kiinnostaa, ja niihin, joita se ei kiinnosta, kuin asettaa naiset ja miehet vastakkain.

    Ilana

    Vastaa
  4. Meillä sukupuoliroolit muokkaavat jonkin verran ryhtymistä ja alkamista, eli minä alan viimein toteuttaa kummankin jo otsaluullaan tarpeelliseksi näkemää asiaa ja mies on mielellään mukana. Kotona viihtyvillä ihmisillä ei oikein ole sitä vaihtoehtoa, että vain jompikumpi vastaisi kodin laittamisesta. Eikä se kyllä pidä lapsiperheessä paikkaansa, että naisellakaan olisi mitään omaa luolaa missään. Kersat valtaavat joka paikan, oli niillä omat huoneet eli ei.

    Vastaa
    • Niinpä niin, Ilona, naisella ei ole kotona edes ”omaa huonetta”. Mutta se johtuu tietysti siitä, että ydinperheideologian mukaan nainen on yhtä kuin koti, ei hän tarvitse siellä enää mitään omaa paikkaa. Ja muuten missä vaiheessa herrojen tupakkihuoneet muuttuivat miesluoliksi?

      Ilana

      Vastaa
  5. Tottakai törmää kaikenlaisiin tapauksiin – varmaan niin kauan kunnes muutama sukupolvi on uusiutunut.
    Kodin hoitaminen nojaa paljolti tapoihin joita jo lapsen opitaan tai totutaan. Äidin merkitys sekä poikien että tyttöjen asenteissa on merkittävä.
    Asun maalla joten on varsin tavallista vielä että nainen on hoitanut sisähommat ja mies ulkohommat. Niin pitkään kun hommat menevät jotakuinkin tasan – mitään ongelmaa ei ole. Silti mukavalta ei tunnu jos olettamus on että koti näyttää ”emännältä”.
    Omassa ympäristössä on mahdollista rakentaa jonkunlainen kunnioitus myös ulkopuolelta.
    Meillä kotona on muokkautunut varsin mukavalta tuntuva järjestelmä. Ja ulkopuolelta joku voisi luulla että naisten ja miesten työt olisivat edelleen käytössä, mutta kun katsotaan tarkemmin olemme valinneet itselle sopivimmat työt.

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle